Mies riehuu

Meillä mies tietää kuinka paljon mua pelottaa sen riehuminen ja asiasta ollaan puhuttu monta kertaa. Silti se sitä tekee. Olen se joka sanoi että anteeksi en anna sitä kertaa kun käsiksi käy. Joku raja sillä on oltava jos haluaa mut pitää. Minä usein lähden pois koko tilanteesta ja hän yksin riehuu. Niin lopussa olen tämän asian kanssa että hänellä on nyt päälllä se ehtona lähtö pariterapiaan ja itsehillinnän opettelu jos haluaa jatkaa liittoa. Kerätään sitten rohkeutta ottaa yhteyttä johonkin.

En pulmunen ole minäkään, oikeus on mullakin puoleni pitää. Aivan helpolla en suutu mutta kun sen teen niin karjun minäkin täydellä volyymilla.

aikuiset ihmiset eivät toimi niin, vaikka luonne olisi millainen.. minun mies aina perusteli, että kun hän on niin äkkipikainen. KOtona ei vain ole viitsitty opettaa, ettei voi olla ihan miten päin vain täysin kunnioittamatta muita

tuo on ihan selkeä provo.. Lyönnin tai väkivallan uhrissa ei ole koskaan syytä, syy on uhkailijassa ja lyöjässä ja hänen henkilökohtaisissa ongelmissaan..

Komppaan ylempää, uhrissa ei ole syy vaikka olisi provosointia.

Lyöjä sen käden nostaa.

ja jotkut miehet käyvät käsiksi silloinkin kun nainen on heidän mielestään tehnyt jotain väärää...

Entä kun se tulee perässä ja jatkaa riehuntaa vaikka olen poistunut paikalta? Todellakjaan tarvi ärsyttää siihen asti että heilahtas.

Ja kotimalli vaikuttaa myös, oma mies tekee samaa kun isänsä, on tämän kertonutkin. Selittää se osaa asioita ja tietää että on lapsellinen, ei vaan tee asialle mitään.

Mitä väkivallan näkeminen aiheuttaa?

Jos olet nähnyt kotonasi väkivaltaa, sinua voi pelottaa, voit tulla vihaiseksi tai surulliseksi, asia voi hävettää sinua. Tunnet itsesi ehkä myös avuttomaksi. Voit suuttua helposti pienistäkin asioista.

Koulussa voi olla vaikea keskittyä, kotiasiat tulevat mieleesi, vaikka et haluaisi ajatella niitä. Sinua voi alkaa itkettää helposti. Päätä särkee ja maha on kipeä. Joskus sydän alkaa hakata ja kädet täristä.

Öisin saatat nähdä pahoja unia ja sinun voi olla vaikea nukahtaa. Joskus heräilet yöllä.

Monet lapset ajattelevat, että vanhempien tappelut ovat heidän syytään. On tärkeää muistaa, että aikuisten riidat ja väkivalta eivät ole koskaan lasten syytä.



Mitä voi tehdä, jos kotona on väkivaltaa?

Lasten ei ole ole hyvä mennä väliin aikuisten tapellessa, koska silloin voi itsekin tulla lyödyksi. Voit pyytää apua poliisilta, naapurista tai sukulaisilta. Mieti mikä on sinulle turvallinen paikka kotona tai jossain muualla. Monilla lapsilla on erilaisia keinoja, joilla he saavat olonsa tuntumaan paremmalta väkivaltatilanteissa. Se voi olla vaikka leikkimistä, piirtämistä tai musiikin kuuntelua.

Perheväkivaltaa ja tappeluita kotona ei tarvitse pitää salaisuutena. Mieti kuka on sinulle sellainen henkilö, jolle voit kertoa kotiasioista. Se voi olla esimerkiksi joku sukulainen, opettaja, ystävä, koulukuraattori tai terveydenhoitaja.

Jaa...että pitäs jäädä siihen tyrkylle että toine saa mesota? sullahan sädehtii tänään oikeen urakalla. Oletko sama joka syyttää vaan naisia?

kun riideltiin, ja mies tosiaan suuttui niin että kaikki kuulivat ja sanoi ties mitä. Lapset pelästyivät kovasti. Tein miehelle selväksi että saa luvan olla viimeinen kerta kun huutaa noin, sillä lapset oikeasti pelkäsivät ja luulivat että meille tulee ero. Onneksi mies uskoi kerrasta, olisi nimittäin menettänyt aika paljon jos jatkaisi!

Jos aikuinen mies ei kykkene hillitsemään itseään edes lasten läsnäollessa, jotain pitää tehdä. Ja aikuinen nainen joka antaa lastensa todistaa tuota tapahtumaa on myös väärintekijä!

tekemisistä ja hermojen menettämisestä. Hän ratkaisee itse raivoaako ja kuinka, vai lähteekö pois kun alkaa v-käyrä nousta. Mieti ihmeessä mitä olet valmis sietämään ja katsomaan, äläkä mieti miten itse vaikutat miehen toimiin. Koska sillä ei ole lopulta mitään merkitystä minkälainen sinä olet jos mies ei kontrolloi itseään. Sekin on väkivaltaa ja kiristystä jos pitää yrittää olla hissunkissun, ettei vaan hermostuttaisi toista.



Jos teillä on lapsia, sinulla on vielä tärkeämpi vastuu heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan, joka menee sinun itsesikin ohi! Lapset tulevat turvattomiksi jos riitelynne on hyvin agressiivistä ja väkivallan pelkoleijuu ilmassa! Se haittaa taatusti heidän kehitystään. Miehen olisi aika ottaa yhteys taas lyömättömiin tai sinun muuttaa eri asuntoon lasten vuoksi.

Kaikki tiivistyy lauseessasi : Miksi kaikki taphtuu uudestaan?



Historia toistaa itseään ellei sen ketjua katkaista! Puhukaa rauhallisesti miehesi kanssa, syytä olisi tiedostaa tilanteen vakavuus. Asialle on HETI tehtävä jotain, noin ei voi jatkua!!! Hae apua aivan itse, sitä varmasti on tarjolla jos vain osaa kysellä!





" Kaikkein pahimmalta tuntuu pienen tyttöni puolesta. Otin hänet syliin kun isä riehui. Hän ei vielä tajua mitä tapahtui kun on niin pieni. Muistan vain kuinka kamalaa oli katsella ja kuunnella omien vanhempieni riitoja. Miksi kaikki tapahtuu uudestaan. "

Esim. jos miehelle tulee tarve lyödä sinua, tai alkaa riehua voisi hän sanoa jollain yhteisesti sovitulla sanalla sitä sinulle Esim. TAUKO tms. ja silloin teidän pitää molempien ymmärtää lopettaa ritely siihen paikkaan eli molemmat tukkii turpansa. Tai jos se ei riitä, niin mies sanoo TAUKO, ottaa takkinsa ja painuu ulos lenkille kunnes on purkanut raivonsa metsässä tms.



Jos syy riitaan oli aiheellinen eli siitä keskustelua olisi syytä jatkaa, palaatte asiaan uudelleen myöhemmin soviitavana ajankohtana esim. huomenna tai ensi viikolla.



Itse olen todennut, että kun on pieniä lapsia ja elämä rankkaa, on joskus parempi jättää riitelyt, keskustelut ja ärsyttävät asiat sikseen ja yrittää suoriutua arjesta päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta kunnes lapset isompia. Sitten huomaakin ettei niitä samoja rideltäviä asioita enää niin olekkaan kun jää enemmän tilaa ja aikaa itselle ja parisuhteelle. Voimia!



Tehkää pelisäännöt selviksi, niin mahdollisuuksia molemminpuoliseen hyvinvointiin on olemassa!!

Kadotin tämän ketjun kun jouduin päivällä lähtemään asioille mutta palaan vielä tähän.



Meillä oli 2 vuotias " todistamassa" tätä tapausta. En ole pulmunen. Kirosin ja haukuin miestäni ja olin aika raivoissani. Mies oli kuitenkin itse silmittömän raivon vallassa kun alkoi hakata laukkuani lattiaan. Myöhemmin sanoi selitykseksi että parempi hakata laukkua kuin että olisi lyönyt minua. Hän siis " tunnusti" että hänen olisi tehnyt mieli lyödä nimenomaan minua. Olen viimeisilläni raskaana.



Vaikka hän ei sitä ole vielä tehnytkään, siis lyönyt, niin odotan vain sitä päivää kun niin tapahtuu.



Kaikkein pahimmalta tuntuu pienen tyttöni puolesta. Otin hänet syliin kun isä riehui. Hän ei vielä tajua mitä tapahtui kun on niin pieni. Muistan vain kuinka kamalaa oli katsella ja kuunnella omien vanhempieni riitoja. Miksi kaikki tapahtuu uudestaan.



Olen aika yksin tämän kanssa. Kenellekään tutulle en voi kertoa mitä meillä tapahtuu. Pelkään että tämä menee pahemmaksi taas. Hyvää aikaa kesti reilut pari vuotta, nyt taas takapakkia.

Miksiköhän se mun mies haluaa lisää lapsia tämmöisen vittumaisen akan kanssa?

Opetelkaa riitelemään sivistyneemmin. Tai ennemmin ratkaisemaan ristiriitanne neuvottelemalla. Jos ei itsenne, niin lastenne takia.



Semmoista se on, kun lapsia kasvatetaan nykyään " ilmaisemaan tunteensa" jne. Vanhan kunnon itsehillinnän opettaminen on jäänyt tämän tunne-lässytyksen varjoon, ja seuraukset näkyy, kuten esim. ap:n tapauksessa. Joskus vaan ne tunteet on viisainta pitää ominaan ihan ympäristön takia.

Mutta ehkä teidän kannattaisi kuitenkin harjoitella itsehillintää??

Riehuu meilläkin. Joskus olen provosoinut, joskus en...eli aina se ei suinkaan ole minusta kiinni vaan hänen paineistaan ja psyykestä.

Mutta että oli syy missä tahansa niin toiseen EI käydä käsiksi ja sitä ap voi myös mieheltään vaatia. Voi kyllä miettiä omaa tomintaansa myös ja sitä kuinka vastaa toisen riitelyyn ja laukomisiin. Eli en ap usko että syy olis pelkästään sussa. Meillä minä olen fyysisesti heikommassa asemassa ja on pakko pitää tiukkaa linjaa siinä että yhtään kertaa en anna anteeksi jos satuttaa.

tuntuu aina niin pahalta lukea noita kommentteja " lähden jos kerrankin lyö" , kun se on vain niin eri asia käytännössä. No minua ei ole lyöty mutta aika repertuaari on muuta ja jo pelkkä uhkaus on minusta aika kovaa.. siis kun tilanteessa kaikki muukin on jo uhkaavaa



En minä neuvoja tiedä.. yksi asia on yrittää kuitenkin muuttaa omaa riitelytapaa, itse en ole siinä onnistunut, sillä joistain asioista mies ei vain suostu keskustelemaan ja sopimaan yhdessä tai esimerkiksi antamaan minulle periksi vuorostaan.. hän ei edes huomaa, että minä olen jo tehnyt jonkin kompromissin ja nyt vaadin samaa häneltä sen sijaan, että hän haluaa tehdä asiat juuri kuten itse tykkää.. En vain silloin anna periksi ja sitten on kaikki valmista..



Meillä on tilanne jo rauhoittunut aika paljon, kun anoppi on saatu pois kuvioista. Olen silti hyvin herkkä jatkolle ja tilanne toistuu lähden selittämättä.. Tai no helppo se taas on sanoa..



entä se pariterapia.. ei niinkään mitään hirveän analysoivaa ehkä mutta konkreettisia ohjeita antavaa. Voiko tilanteista poistaa jotain aggressioita aiheuttavaa (kuten meillä anoppi). Eroaminen on varteenotettava vaihtoehto, mutta toisaalta taas meillä on pystytty jatkamaan normaalia ja onnellista elämää, mutta tietysti vielä pelottaa, että mitä on edessä eli yrittääkin kannattaa.



Yritä itse puhua ja pysyä rauhallisena. Aloita joskus vaikka ihan väkivallasta puhuminen, yritä kertoa kuinka pelottavaa se on kiihtymättä sen suuremmin. SAmoin yritä puhua parisuhteen kommunikoinnista ja toimintaperiaatteista eli molempia on kunnioitettava, tarpeet huomioitava jne.



Kirjastossa on kirjoja parisuhteesta, joita meille on haettu. Netissä on NMKY:n hyvä avioliittokirja luettavissa ja tulostettavissa, jossa on parisuhdetta tuhoavasta käyttäytymisestä paljon..

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tietää kuinka paljon mua pelottaa sen riehuminen ja asiasta ollaan puhuttu monta kertaa. Silti se sitä tekee. Olen se joka sanoi että anteeksi en anna sitä kertaa kun käsiksi käy. Joku raja sillä on oltava jos haluaa mut pitää. Minä usein lähden pois koko tilanteesta ja hän yksin riehuu. Niin lopussa olen tämän asian kanssa että hänellä on nyt päälllä se ehtona lähtö pariterapiaan ja itsehillinnän opettelu jos haluaa jatkaa liittoa. Kerätään sitten rohkeutta ottaa yhteyttä johonkin.

En pulmunen ole minäkään, oikeus on mullakin puoleni pitää. Aivan helpolla en suutu mutta kun sen teen niin karjun minäkin täydellä volyymilla.

Liikaa hyväksyt tuollaista käytöstä.

Kannattaa hakea apua ajoissa...