Lue keskustelun säännöt.
TE jotka olette kokeneet oikeasti rankan lapsuuden?
21.02.2026 |
Miten pääsitte yli? Vai pääsittekö...
Mitkä on välinne vanhempiinne tällä hetkellä?
Kommentit (29)
Äiti kuoli alle 5kymppisenä ja asiat jäi osaltaan kesken, välit oli varsin vaikeat loppuun asti, oletan, että hän oli minulle kateellinen eikä koskaan pyytänyt anteeksi käytöstään.
Isäni kanssa en ole ollut tekemisissä varmaan 15-vuoteen eikä hän ole koskaan nähnyt nyt jo 2kymppisiä lapsiani. Hän on kyllä pyyyänyt anteeksi käytöstään, kun puhelimessa joskus puhuimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit ovat nyt ihan ok, koska aikuisena olen tajunnut, että hekin ovat vain ihmisiä, jotka yrittivät sillä hetkellä parhaansa niillä lähtökohdilla, jotka heillä oli. Vanhemmillani oli itsellään vaikeat lapsuudet ja se sitten heijastui omaan lapsuuteeni Mutta ei he pahoja ihmisiä ole, rikkinäisiä vain.
Nyttemmin on helpottanut kun ovat kuolleet ja jättivät asiallisen määrän rahaa.
En viitsi sulle utelias tuntematon pervo ketomaan sun nautittavaksi. 👹👹👹👹👹👹👹👹
Vierailija kirjoitti:
En viitsi sulle utelias tuntematon pervo ketomaan sun nautittavaksi. 👹👹👹👹👹👹👹👹
Tämä sama paska kyselee muutakin ikävää kertomaan pervo 😝😝😝😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välit ovat nyt ihan ok, koska aikuisena olen tajunnut, että hekin ovat vain ihmisiä, jotka yrittivät sillä hetkellä parhaansa niillä lähtökohdilla, jotka heillä oli. Vanhemmillani oli itsellään vaikeat lapsuudet ja se sitten heijastui omaan lapsuuteeni Mutta ei he pahoja ihmisiä ole, rikkinäisiä vain.
Onpahan logiikka. Logiikka joka hyssyttelisi ja ymmärtäisi kaiken pas kan, oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole päässyt yli. Välit ovat muodolliset. Mitään henkistä hyvää ei kannata odottaa.
Vittuako sulle kuuluu jaella ikäviä asioita. Hyi helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kuoli alle 5kymppisenä ja asiat jäi osaltaan kesken, välit oli varsin vaikeat loppuun asti, oletan, että hän oli minulle kateellinen eikä koskaan pyytänyt anteeksi käytöstään.
Isäni kanssa en ole ollut tekemisissä varmaan 15-vuoteen eikä hän ole koskaan nähnyt nyt jo 2kymppisiä lapsiani. Hän on kyllä pyyyänyt anteeksi käytöstään, kun puhelimessa joskus puhuimme.
5kymppisenä
15-vuoteen
2kymppiä
Minkä ikäisenä olet saanut lapsia? Minkä ikäinen olit? Montako lasta sinulla on? Mitä olet opiskellut tai tehnyt työksesi tai saadaksesi elannon? Miltä tuntuu elämäsi nyt? Onko sinulla ketään sukulaisia?
En päässyt yli vaan sairastuin krooniseen psykoosisairauteen jo parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoit sitte jonnekkin vauvapalstalle.? Hae apua
Vierailija kirjoitti:
Äiti kuoli alle 5kymppisenä ja asiat jäi osaltaan kesken, välit oli varsin vaikeat loppuun asti, oletan, että hän oli minulle kateellinen eikä koskaan pyytänyt anteeksi käytöstään.
Isäni kanssa en ole ollut tekemisissä varmaan 15-vuoteen eikä hän ole koskaan nähnyt nyt jo 2kymppisiä lapsiani. Hän on kyllä pyyyänyt anteeksi käytöstään, kun puhelimessa joskus puhuimme.
5kymppisenä
15-vuoteen
2kymppiä
Minkä ikäisenä olet saanut lapsia? Minkä ikäinen olit? Montako lasta sinulla on? Mitä olet opiskellut tai tehnyt työksesi tai saadaksesi elannon? Miltä tuntuu elämäsi nyt? Onko sinulla ketään sukulaisia?
Onpahan tykitystä, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E päässyt yki. Isä läks kun olin 5 vuotias ja näin isäni seuraavan kerran vasta kun olin 38 vuotias. Jouduin lastenkotiin 9 vuotiaana ja olin siellä 18 v asti. Äitini ryyppääsi paljon en nähnyt äitiäni kovin usein. Äitini oli mennyt naimisiin ja perinnyt paljon rahaa kun sen mies kuoli. Äitini kuoli 2016 ja yllätyin kun sillä oli 200000 euroa kolmella eri tilillä. Isäni pahoitteli kun oli lähtenyt ja hyvitteli rahalla, sain siltä paljon rahaa.
Olen epävarma ison osan ajasta. Minusta kasvoi miellyttäjä. En osaa laittaa rajoja, mutta opettelen sanomaan ei. Murehdin kaiken aikaa ja kaikkea.
Äiti kuollut, ei oltu tekemisissä 10 vuoteen. Olin hautajaisissa.
Isä elää jossain. Nähnyt viimeksi 17 vuotiaana.
N42
Nykyään, monien vaiheiden jälkeen elämäni on hyvää, vaikka kaikesta kokemastani on jäänyt pysyvät jäljet.
Äitini teki itsemurhan kun 8-vuotias ja minut otettiin isältäni pysyvästi huostaan alle 10-vuotiaana ja hänkin on nykyään kuollut, joten vanhemmat ovat kadonneet elämästäni jo aikaa sitten. Vaikka pääsinkin aika nopeasti pois heidän luotaan, ne alkuvuosien tapahtumat varmaan sitten jättivät sen verran syvät jäljet, etten niistä taida koskaan täysin eroon päästä. En myöskään koskaan saanut mitään kunnollista sijaisperhettä, vaan elin aika kiertolaiselämää ja se varmaan osaltaan vaikuttaa myös. Elin nuorena todella huonoa elämää ja kadun monia asioita. Minulla on myös pari epäonnistunutta itsemurhayritystä menneisyydessäni.
Uskon, että oikein huonosta lapsuudesta ei koskaan pääse täysin yli, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
Vierailija kirjoitti:
Välit ovat nyt ihan ok, koska aikuisena olen tajunnut, että hekin ovat vain ihmisiä, jotka yrittivät sillä hetkellä parhaansa niillä lähtökohdilla, jotka heillä oli. Vanhemmillani oli itsellään vaikeat lapsuudet ja se sitten heijastui omaan lapsuuteeni Mutta ei he pahoja ihmisiä ole, rikkinäisiä vain.
Kamppailen itse tällä hetkellä tämän kanssa, koska itselläni on nyt pieni lapsi ja yritän katkaista suvun traumaa. Asioista ei saa lapsuudenperheessä puhua, vaan kaikki lakaistaan maton alle. Tietyllä tapaa ymmärrän kyllä heitä ja heidän ratkaisujaan monissa asioissa, mutta yritän tehdä juurikin eri ratkaisut oman lapseni kanssa.
Kasvoin aikuiseksi, otin vaikeudet ja vääryydet isoimpana oppina omaan elämään