Lue keskustelun säännöt.
Halusitko enemmän lapsia kuin sait? Harmittiko vielä myöhemmin?
23.03.2013 |
Meillä on kaksi lasta. Rakastan perhe-elämää ja lasten kanssa touhuamista. Haluaisin enemmänkin lapsia, mutta tiedän että meillä ei välttämättä ole resursseja hoitaa isompaa perhettä yhtä hyvin kuin nyt nämä kaksi lasta, ja siksi enempää lapsia ei tule.
Mietin että mitenkähän muut samassa tilanteessa olleet kokivat asian sitten, kun lapset kasvoivat? Oletteko olleet tyytyväisiä siihen, ettei lapsia sitten tullutkaan enempää, vai harmittaako vielä nykyäänkin?
Kommentit (19)
minä aina toivoin että saisin neljä lasta. Kolmen jälkeen erottiin x-miehen kanssa ja ajattelin että jäi sit siihen. Uuden miehen kans sain sittenkin 9v sitten yhden iltatähden joten sain ne neljä jotka toivoin nuorena (olin itse ainoa lapsi, ehkä sen takia toivoin näin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toivoin aina neljää lasta. No, kaksi saatiin ja voi, miten onnellinen olen heistä. Hiukan haikeaa oli ajatella, etten enää saa lisää lapsia, mutta nykyään ajattelen niin, että lasteni kumppanithan ovat sitten ne uupumaan jääneet kaksi lastani. :)
Mulla 2 ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken, lähes hysteerisesti.
Takana on myös 2 raskaudenkeskeytystä. Jos olisin ollut vahvempi, en olisi keskeytyksiä tehnyt. Ihan sama tuomitsetteko - ja kuinka paljon - kukaan ei voi aiheuttaa mulle enempää tuskaa asian suhteen, mitä jo mukanani kannan.
Ottaisin siis lisää lapsia. Olen nyt jo liian niin vanha( 41v ).
Mä todella todella todella ottaisin ne mun omat lapset, jotka päätyivät omasta päätöksestäni jätteeksi.
Hyvä luoja, miten se saattoikaan mennä niin. Ja meni.
Just niinkuin mun suustani, ihan sama elämäntilannekin, samanikäiset lapset jne. Ei mitään järkeä kolmannessa lapsessa, ei siis minkäänlaista. Mieskin on ihan ehdottomasti ei. Miksi siis silti joskus vihlaisee se ettei saa lisää lapsia, vaikka on tyytyväinen näinkin? Miten sitä tyytyväisyyttä oppisi, ettei haikailisi turhia?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 10:05"]
Meillä on 3 ja 1 vuotiaat lapset, välillä iskee kamala vauvakuume ja se on hirveää! Toivoisin vaan että se menee ohi, hommaa riittää jo noiden kahden kanssa. Lisäksi tulisi asunnonvaihto, varmaan uusi auto? Muutenkin olen noiden kahden kanssa välillä ihan poikki, meillä ei ole minkäänlaista lastenhoitoapua, lisäksi inhoan tuota jatkuvaa siivoamista, tiedän että hommaa olisi entistäkin enemmän. Lisäksi kaipaan töihin, kotona olo on välillä ahdistavaa, olen ollut jo kolme vuotta. Silti usein iskee kova vauvakuume. Järjellä ajateltuna en halua enempää lapsia, mutta sydän sanoo muuta. Välillä mietin itsekin että tuleeko katumaan sitten myöhemmin.
[/quote]
Kyllä. Olisin halunnut toisen lapsen. Nyt on vain yksi 10 vuotias lapsi. Tämä johtuu ihan oman kroppani kyvyttömyydestä.
Nyt olen 40 vuotias ja tiedän, etten todellakaan sitä toista saanut. Välillä asia harmittaa kovastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsettomuushoitojen avulla saadut kaksoset. Ovat jo 10v. Ehkäisyä ei ole käytetty 15 vuoteen eikä sitä luomuyllätystä (joista niin paljon puhutaan) ole tullut. Olen 36 v. enkä usko, että enää tuleekaan. Olisin halunnut enemmän lapsia. Olen jo tottunut ajatukseen enkä kärsi asiasta. Mietin vain sitä, että kun kaksoset ovat saman ikäisiä niin kaikki etenee heidän elämässää yhtäaikaa ja kun lähtevät kotoa lähtevät ehkä yhtäaikaa eikä minulle jää enää lasta kotiin. Tämä asia surettaa jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lasta 6v ja 13v. Mulla vauvakuume ollut jo kauan. Välillä hellittää ja välillä kovenee kuume. Mies sanoo että ehdoton ei mutta mun tunne sanoo kyllä kolmannelle mutta järki sanoo ei. Järki sanoo että näin on hyvä. Lapsetkin alkaa olemaan suh isoja ei mitään vaipparumpaa enään jaksais ynm mutta miten sen tunteen sais lopullisesti hiljaseksi? Tietty meillä vaikuttaa toi miehen ehdoton ei. Jos hänkin olis ehkä/kyllä kannalla varmaan yritettäis kolmatta. Kovin mietin myös tulenko olemaan katkera siinä vaiheessa kun iän puolesta lapsenteko mahdotonta. Toisaalta myös mietin että sitä en kyllä ikinä katuis jos kolmas tulis mutta jos jätetään yrittämättä sitä voi katua...
En ole kyllä alkanut miestä oikein kunnolla ajatukselle lämmittämään,ehkä hänen mielensä voisi muuttua mutta en taida sit itsekään niin paljoa kolmatta haluta että yrityksen pehmittämiselle aloittaisin....
Tää on kyllä kinkkinen asia mikä vähän väliä on mielessä... Ikää kun alkaa kohta olemaan sen verran että kyllä kohta pitäis yrittämään ruveta jos niin haluaa.
Meillä on viisi lasta, tahtoisin yhden tai kaksi lisää mutta kasvatellaan jo saatuja isommiksi, ehkä joskus meilläkin iltatähteillään mutta nyt olen hyvin tyytyväinen jo lapsistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin taidan saada enemmän kun halusin. Alunperin halusin vain yhden, mutta sitten sain toisen. Toisen jälkeen sain kolmannen ja sitten halusin neljännenkin. Nyt odotan jo viidettä.
Eli on tässä vuosien saatossa mielikin muuttunut. Ei niitä saatuja kadu, saamattomia ehkä :)
Meillä 4v, 2v ja alkuvaiheessa 0v, raskaus, mutta olen epävarma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiesin jo teininä haluavani ison perheen. Yhden lapsen olen saanut ja itsestä riippumattomista syistä lisää ei ole tullut. Nyt päättyi pitkä parisuhde, olen 44v. ja toivo mennyttä. Monet itkut olen itkenyt kun en edes toista lasta saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina se harmittaa ja kaduttaa loppuun asti
Tehkää se lapsi!
Vierailija kirjoitti:
Aina se harmittaa ja kaduttaa loppuun asti
Tehkää se lapsi!
Tämä on hyvä neuvo
Vierailija kirjoitti:
Aina se harmittaa ja kaduttaa loppuun asti
Tehkää se lapsi!
Niin totta
Ei niitä lapsia välttämättä niin vaan tehdä
Mulla toisinpäin, sain enemmän kuin halusin. Välillä on tooooosi raskasta, välillä ihanaa, rakkaita ovat kaikki., Toivottavasti pahimmat vuodet ovat jo takana, kaikki jo 10+