Missä vaiheessa on teidän mielestänne vielä ok muuttaa mieltään perheen perustamisen suhteen?

Ennen kuin panee ilman ehkäisyä. Sen jälkeen mielen muuttaminen on vähän niin kuin myöhäistä.

En minä suostu vetämään mitään tarkkaa rajaa. Se on aina tapauskohtaista. Sen rajan kyllä vedän, että ketään ei saa huijata vanhemmaksi. Esim. siten, että nainen jättää salaa ehkäisyn pois.

No mun mielestä on väärin uskotella jo suhteen alussa, että haluaa perheen. Ihmisellä on kuitenkin oikeus muuttaa mieltään kuten myös erota parisuhteesta vaikka olisi mitä luvattu. Siinä vaiheessa, kun on lapsi saatettu alulle on jo liian myöhä.

Entäs silloin jos on seksiä harrastettu ilman ehkäisyä, lasta ei ole vielä konkreettisesti laitettu alulle jos munasolu ei ole vielä irronnut ja jälkiehkäisyn ehtisi vielä ottaa?

ap

Kai sen mielen saa muuttaa siinä vaiheessa kun se itsellä muuttuu. Edellyttäen tietysti , että heti ottaa sen puheeksi kumppanin kanssa, eikä roikottaa toista väärissä luulossa. Toki olisi suotavaa, että tämä mielenkiintoa tapahtuisi mahdollisimman nopeasti eikä siinä vaiheessa kun alkaa olla myöhäistä lisääntyä. Toisen aikaa ei saa hukata.

Omasta mielestä raja menee siinä kun on alettu tehdä isoja yhteisiä muutoksia elämään tarkoituksena perustaa perhe. Mun mielestä ei ole oikein että toinen vaikka irtisanoo työpaikkansa, myy asuntonsa ja huonekalunsa ja on muuttamassa kumppanin luokse ulkomaille sillä ajatuksella että nyt aletaan perustaa perhettä. Ja sitten siellä perillä kumppani ilmottaiskin et "hei sori en haluukaan enää perhettä ja lapsia, myit sun asunnon ja irtisanoit työpaikkasi turhaan ellet halua elää kanssani ilman lapsia".

ap

Siinä vaiheessa kun raskaus on alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Entäs silloin jos on seksiä harrastettu ilman ehkäisyä, lasta ei ole vielä konkreettisesti laitettu alulle jos munasolu ei ole vielä irronnut ja jälkiehkäisyn ehtisi vielä ottaa?

ap

Sen jälkeen kun olet tyrkännyt siemenet toosaan , kaikki päätäntävalta on naisella. Luovuit oikeuksistasi kun luovutit siemenesi oman kehosi ulkopuolelle. Jokaisella on määräyksiin ruskea vain omaan kehoonsa. Nainen ottaa jälkiehkäisyn tai abortin niin halutessaan. Tai pitää lapsen niin halutessaan.

Jos toinen haluaa lapsia varmasti ja toinen on kannalla "ehkä joskus", niin tämä asia on mielestäni ratkaistava ennen kuin lapsia haluavan osapuolen hedelmällisen iän loppu häämöttää. Jos on todennäköistä että se oma "ehkä" muuttuu "ei"ksi kun on aika muuttua sanoista tekoihin, niin se "ei" pitää pystyä ottamaan keskusteluun jo silloin kun nainen on viimeistään noin 30. Ja eiköhän lapsia haluavalla miehelläkin ole parhaat mahdollisuudet löytää vielä sopiva nainen suunnilleen siinä iässä.

Tiedän joitakin tapauksia, joissa toinen on halunnut lapsia aina "muutaman vuoden päästä" ja sitten kun nainen on ollut 35+, vieläkin on ollut se muutama vuosi lapsiin. Ja kun on lopulta vakavasti keskusteltu, että niiden saaminen jää mahdollisesti silloin kokonaan väliin, on vasta toiselle puolisolle valjennut että se ei kumppanille olisikaan mikään ongelma, pikemminkin helpotus. Siinä ei ole sitten erotessa hyvät kortit enää käsissä, ja mielestäni tuollainen on toisen harhaanjohtamista.

Mielestäni jokaisella on oikeus muuttaa mieltään missä vaiheessa tahansa, oli suunniteltu mitä tahansa, ennen kuin lapsi on tulossa. Eli vaikka oltaisiin jo alettu yrittämään, kunhan ennen kuin nappaa. Naisella on oikeus aborttiin vaikka lapsi olisi suunniteltukin, toki tätä en toivo kenellekään. Mutta jos lapsen isä ja aviomiehesi paljastuu p*dofiiliksi rv 3, niin ymmärrän jos joku säikähtää eikä halua jatkaa raskautta.

Mieskin voi muuttaa mielensä perheen perustamisesta vaikka synnytyssalissa, jokaisen oikeus, muttei toivottavaa. Siinä vaiheessa miehestä tietenkin tulee isä, mutta varsinainen perhe jää perustamatta.

K*settaminen on väärin, eikä perheen perustamista voi luvata juuri koska mieli voi muuttua. Varsinkaan jos ei todellisuudessa aio siihen projektiin ryhtyä, ei pidä luvata, se on k*settamista.

Mutta mielensä muuttaminen ei ole väärin (vaikka on kamalan ikävää), väärin olisi perustaa perhe vaikka mieli olisi muuttunut vain koska aiemmin oli eri mieltä ja meni lupaamaan.

Esim. kolmannen keskenmenon jälkeen voi sanoa, että ei halua enää yrittää lasta. Tai viiden epäonnistuneen keinohedelmöityksenjälkeen.

Ihan milloin vain, kunhan sitä lasta ei vielä ole olemassa.

Moni tulee toisiin ajatuksiin, eikä sille mitään voi.

Jos sanot irti työsi, asuntosi ja muutat kumppanin perässä, niin se on sinun ratkaisusi. Sen kanssa sinun on elettävä. Epäreilua ja inhottavaa on, jos toinen tarkoituksella vedättää.

Toisten parisuhde kestää, toisten ei.

Ap on sitä mieltä, että kaikesta täytyy olla aina yhtä mieltä.

Mitenkäs avioerosta sovitaan, jos toinen haluaa eron ja toinen jatkaa?

Minunkin mielestäni ennen kuin raskaus on alkanut.

Tosin jos toinen on vuosikausia sanonut että aletaan yrittää lasta kun ollaan 37v ja sitten päättää silloin että eipä aletakaan, niin on se moraalisesti aika kamalaa. Mutta minkäs teet.

Kuka nainen on oikeasti niin hullu että ottaa jälkiehkäisypillerin tai tekee abortin kun mies niin haluaa? Tai kuka on niin tyhmä että antaa miehen vuosikausia vetkutella eikä tiukasti ilmoita että nyt en enää ehkäisyä käytä?

Joo tietty voi muuttaa mielensä millon vaan, eikä poliisit siitä tule ovelle putkaan viemään. Kysymyksellä meinasin just sitä et millon se on vielä moraalisesti okei muuttaa mieltään vaikka olis aiemmin selkeesti luvannut muuta?

Ei tietenkään kukaan voi estää toista muuttamasta mieltääm, mut ei se musta sitä poista etteikö olis silti moraalisesti väärin jos elämä on perustettu sen lupauksen varaan.

ap

Moraalisesti väärin on edes olla epävarma asiasta, jos lasta tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Joo tietty voi muuttaa mielensä millon vaan, eikä poliisit siitä tule ovelle putkaan viemään. Kysymyksellä meinasin just sitä et millon se on vielä moraalisesti okei muuttaa mieltään vaikka olis aiemmin selkeesti luvannut muuta?

Ei tietenkään kukaan voi estää toista muuttamasta mieltääm, mut ei se musta sitä poista etteikö olis silti moraalisesti väärin jos elämä on perustettu sen lupauksen varaan.

ap

Juu moraaliselta kannalta pitäisi heti kertoa kumppanille, jos mieli muuttuu. Mutta kun kai sitäkin tapahtuu, että tajuaa vasta kun aletaan yrittämään, että ei haluakaan. Ja vaikea se on arvioida, huijasiko joku vai muuttiko oikeasti mielensä. Niin raadollista kuin se onkin, lapsia ehdottomasti haluavien naisten (ja miksei miestenkin) kannattaa asettaa joku järkevä ikätakaraja yrittämiselle, ja pitää siitä kiinni, vaikka se tarkoittaisi suhteen loppua.