Lue keskustelun säännöt.
Miten tuo ystävättömyys voi olla niin vaikea asia käsittää?
22.03.2013 |
Asenne "miten sulla ei muka ole kavereita?" tuli useaan otteeseen toisessa ketjussa esille. Se ei ollut minun ketjuni, mutta voin itsekin kertoa että minulla ei ole juurikaan ystäviä.
Tilannehan on tälläinen:
Kun sain esikoiseni, lapsettomat ystävät kaikkosivat yrityksistäni huolimatta(en hölötä muksusta kokoajan, olin kiinnostunut heistä aidosti jne).
Asun maalla, pienessä kaupungissa. Lähin avoin päiväkoti on 40 km päässä, muut kerhot ja päiväkodit 10 km päässä, ja koska en omista omaa autoa niin eipä noihin niin vain pääsekään.
Tässä lähellä ei asu juurikaan perheitä.
Ja ne jotka asuu ovat omissa piireissään ja hyvin kiireisiä. Heitä ei näy lähialueen koululla, jossa leikimme aina lapsen kanssa yksin. Ketään ei näy lähimaillakaan.
Yritin yhteen äitiin ottaa kontaksia, mutta melkoisen selvä "kattellaan"-vastaus tuli kierrellen ja kaarrellen.
Olen ystävällinen, sosiaalinen ja ymmärtäväinen ihminen mutta jostain syystä muut äidit eivät innostu minua mukaansa ottamaan.
Olen opiskellut ja sieltä toki saanut hyvänpäiväntuttuja, kavereitakin. Ongelmaksi muodostuu se että opiskelun jälkeen kaveruus muuttuu kokoajan hiljaisemmaksi ja hiljaisemmaksi. Suurinosa vanhoista ystävistäni on muuttanut kauas, voisin sanoa että yksi sydänystävä minulla on, mutta hän asuu 300 km päässä joten emme näe kuin pari kertaa vuodessa.
Minua itseäni surettaa tämä suuresti.
Harrastuksia ei myös ihan lähellä ole, joten harrastan lenkkeilyä, hiihtoa jne lähinnä yksin. Olen yrittänyt kysellä ihmisiä mukaan, mutta passaavat kuitenkin.
Turha neuvoa että hanki auto. Kaikilla ei tuosta vain ole rahaa hankkia toista autoa.
Pääsen toki milloin haluan lähtemään silloin kuin mies on kotona ja hän mielellään kyyditseekin. Nyt vain ongelmaksi muodostuu että minne ja kenen kanssa?
Teen etätöitä, joten myöskään työkavereita minulla ei ole kuin virtuaalisesti.
Työpaikanvaihdoskaan ei ole mahdollinen, mol.fissa on tällä paikkakunnalla parhaillaan huimat 13 työpaikkaa joista kaikki vaatii eri koulutuksen kuin minkä omistan.
Kommentit (3)
Aikuisiällä ystävystyminen tuntuu olevan todella vaikeaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 10:48"]
Joo täällä toinen ystävätön, mutta Helsingissä asuva... Voi sitä olla ihmisten keskelläkin yksin.
Mulla tausta on sellainen, että lapsena olin rajusti koulukiusattu, eikä mulla ollut siis lapsena tai nuorena yhtään ystävää. Koulun jälkeen menin vieraalle paikkakunnalle yliopistoon, mutta koska ala on erittäin miesvaltainen ja itse olen vähän ujo ja arka, en saanut niistä opiskelukavereistakaan ketään ystäviä. Sitten muutin tänne Helsinkiin kun sain täältä töitä, mutta en ole täälläkään ystävystynyt keneenkään, vaikka olen yrittänyt käydä harrastuksissa ja jopa seurakunnan tilaisuuksissa vaikken ole uskovainen siksi että jos sieltä löytyisi kaveria minulle.
Tiedän, että se vika on minussa, koska olen kerran jo lapsesta asti ollut hyljeksitty. Mutta sitä en tiedä, miten voisin itseni niin muuttaa että kelpaisin kaveriksi jollekin.
[/quote]
Niin se varmasti on, ei se asuinpaikka taida tätä asiaa muuttaakaan. :(
Harmi että meitä on useampikin täällä.
Minäkin olen epäillyt että minussa on jotain vikaa, mutta en keksi mitä se voisi olla.
En yritä liikaa, olen aikalailla tavallinen eikä kukaan ole antanut ymmärtää tai sanonut mitään pahaa minusta.
Joo täällä toinen ystävätön, mutta Helsingissä asuva... Voi sitä olla ihmisten keskelläkin yksin.
Mulla tausta on sellainen, että lapsena olin rajusti koulukiusattu, eikä mulla ollut siis lapsena tai nuorena yhtään ystävää. Koulun jälkeen menin vieraalle paikkakunnalle yliopistoon, mutta koska ala on erittäin miesvaltainen ja itse olen vähän ujo ja arka, en saanut niistä opiskelukavereistakaan ketään ystäviä. Sitten muutin tänne Helsinkiin kun sain täältä töitä, mutta en ole täälläkään ystävystynyt keneenkään, vaikka olen yrittänyt käydä harrastuksissa ja jopa seurakunnan tilaisuuksissa vaikken ole uskovainen siksi että jos sieltä löytyisi kaveria minulle.
Tiedän, että se vika on minussa, koska olen kerran jo lapsesta asti ollut hyljeksitty. Mutta sitä en tiedä, miten voisin itseni niin muuttaa että kelpaisin kaveriksi jollekin.