Mikä ihmeen vimma isovanhemmilla on syöttää kaikkea makeaa lapsille...

up

Mulla ap särähtää tosi pahasti korvaan tuo " en nyt tiedä mitä mieltä se äiti on tästä, mutta syö vaan " Suorastaan opettavat lapsellesi että äiti on se paha, jos ei anna syödä. Sitten kun kiellät, niin varmasti lapsi kiukustuu sulle. Ja mummi on niin kiva kun olis antanut...Pistäpä stoppi tuollaiselle. Auttaisiko, jos miehesi vähän jyrähtäisi?

Sovi isovanhempien kanssa, että tuovat vaikka rusinapaketin tai banaaneja :) meillä toimii! 

Tuollaista se oli meilläkin. Mummi syötti lapsen ensin täyteen eineslihapullia ja ranskalaisia, sitten jätskiä, pullaa, karkkia, keksejä, lisää jätskiä... Otin asian puheeksi, ja sitten tuli minulta (lapsen kuullen!) kysymään, että eikö nyt yhtä jätskiä voisi vielä antaa? Minusta siis tehtiin se pahis, äitini ei voinut olla aikuinen ja sanoa 4v lapselle, että ei enempää. 2-vuotiaan kakka haisi ihan eineslihapullilta seuraavana päivänä kun oli syönyt niitä järjettömiä määriä, oksennus meinasi tulla.

Harvensimme käyntejä, koska en halunnut että lapset ovat kerran viikossa syöttöporsaina mummolassa. Viivyimme ainaLopult useita tunteja, ja koko aika oli pelkkää mässäystä. Kun asiasta sanoi, se auttoi ehkä kaksi viikkoa. Yritin että näemme puistossa, siellä ei voi koko ajan lapsia syöttää. No mitä äitini kaivoi laukusta? Pussillisen popcornia! Kulki lasten perässä ja tyrkytti, koko ajan olisi pitänyt olla suussa jotain.

Tässä ei todellakaan ollut kaikki, äidilläni on mielenterveysongelmia. Lopullinen ratkaisuni oli katkaista välit. Lapset edelleen kysyvät koska mennään mummille. "Siellä saa jätskiä." Niinpä niin. Mitään muuta mummista ei kaivata, ainoa muisto hänestä on jätskin tuputtaminen.

Meillä toinen isoäiti halusi antaa lapselle jäätelöä, kun hän oli 3 kk. Täysimetin ilman korvikkeita vajaa 6 kk. Tuttelia halusi myöskin antaa, kun kyläilimme heidän mökillään. "Että lapsi pääsee itsenäistymään" - siis iässä 3 kk!

5 kk lapseni oli, kun isoäiti halusi antaa hänelle syntymäpäivillä alkoholilla maustettua juustokakkua omalta lautaseltaan omalla lusikallaan, jolla oli jo syönyt sitä kakkuaan...

Toinen isoäiti yrittää joka kerta tavatessa antaa lapselle limonadia, vaikka lapsi 5 v ei pidä niisät eikä halua. Kilttinä tyttönä maistaa mummin mieliksi, mutta ei juo koska se on pahaa.... Sama mummi eli minun äitini myöskin on sitä mieltä, että olen turhan tiukka (hurahtanut) näissä asioissa ja sanoo sen myös minun ja lapsen kuullen. Voin hyvin kertoa, että väärässä on. Aika usein lapseni saa herkkuja, mutta ei kamalia määriä. Kesällä esim. jäätelöä vaikka joka päivä, kun haluaa. Ja ksylitolpurkan tai pastillin sitten.

Ksylitoli on isovanhempien mielestä turhaa karkkia. Ei ole hammaslääkärin oppaat auttaneet eikä minun puheeni. Joka kerta ksylitolista pitää natista lapselle, että varo, voi mennä maha sekaisin siitä ksylitolista. No ei ole mennyt, vaikka joskus sitä syödään enemmänkin.

No vaikeita ne on muutenkin, tämä on vain yksi pikku ongelma. Näin siis meillä. Hermot menee vanhusten kanssa.

Tama mummu vie lapsenlapsille kaikista pienimmän rusinapaketin mitä kaupasta löytyy. Ja ksylitolipurkka otetaan viimeksi,sen jälkeen ei syödä enää mitään,

Minä olen isoäiti, enkä syö6ä lapsenlapsilleni makeita. Joten äläpä yleistä. 

Minun äitini syöttää lapselleni kaikkea makeaa. Valtavia määriä. On tehnyt sitä siitä lähtien, kun lapsi oli 1 v.

Ei välitä kielloista eikä pyynnöistä tai järkipuheesta. Vaan sanoo, että kai sitä nyt kerran mummin luona voi. Mutta kun me käydään muuallakin, on juhlia ja toisetkin isovanhemmat, jotka tekee samaa.

Silti isovanhemmat puhuvat terveellisestä syömisestä ja voivat mm. arvostella minun ruokiani, että eivät antaisi lapselle esim. pakastekalaa.

Kun olin lapsi, sain tosi harvoin herkkuja. Vähän karkkia lauantai-iltaisin eikä juuri muuta. Muuta kalaa meillä tuskin olikaan kuin pakastekalaa, silakkaa myös.

Ihmettelen ja HARMITTAA! Huolehdin mielestäni lapseni ravinnosta kohtuulisesti ja hyvin. Paremmin kuin omat vanhempani omien lastensa.

nimim. reikiä hampaissa lapsesta asti

monella tämän hetken isovanhemmalla on tosiaan ongelmana se ettei osata olla lapsen kanssa muuten ja osoittaa rakkautta normaalein keinoin joten se näytetään joko herkuin tai muulla materialla. Se on surullista ja kertoo myös paljon ikäpolvesta...Ei osata ottaa kontaktia, helliä jne yhtä helposti kuin nuoremmat. Jos minulla on joskus lapsia niin toivon että vanhempani lukevat heille, ulkoilevat yhdessä, askartelevat ja touhuavat muuten yhdessä. Se on lapselle monin verroin arvokkaampaa kuin karkki.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 17:22"]

Minä olen isoäiti, enkä syö6ä lapsenlapsilleni makeita. Joten äläpä yleistä. 

[/quote]

ap viittasi otsikossa omiin vanhempiinsa, ei kaikkiin isovanhempiin :)

Monilla iäkkäillä ihmisillä on tosiaan aika vanhanaikaiset käsitykset siitä, mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä. Oma kahdeksankymppinen mummoni on useamman kerran sanonut uskovansa, että sokeri tekee hyvää ihmiselle...Tämä siis sellaisissa tilanteissa, kun olen sanonut vältteleväni sokeria, koska se huonontaa ihan selkeästi ihoani.

Kokeile toista taktiikkaa, älä puutu. Älä sano mitään tai osoita eleelläkään ettet tykkää herkuttelusta. Ei ne isovanhemmat ole lapsesi elämässä ikuisesti, eikä kukaan sairastu toffeesta diabetekseen. Joten anna olla, valta on siten sinulla.

Meillä mies rupesi tähän käydessämme hänen vanhempiensa luona: kun minä vielä olin muksujen kanssa eteisessä, mies meni keittiöön ja pisti kaikki herkut kaappeihin ja sanoi tiukasti että lähdemme jos lapsille tarjotaan herkkuja. Siellä kun se herkkujen syönti oli jotain aivan järjetöntä, kamala määrä karkkia, jäätelöä, suklaata, keksejä, limuja jne.jne. Ei uskottu vaikka sanoimme että karkkipäivä on lauantaisin, silloin saa mutta ei silloinkaan mielin määrin. Meistä (varsinkin minusta) tehtiin lasten kuullen se pahis samalla kun annettiin jättis-tuuttia. Muutenkaan tuohon aikaan ei mikään mitä sanoin painanut yhtään mitään.

Nykyään käymme melkein joka lauantai miehen vanhemmilla jolloin saavat antaa lapsille ne jätskit. Tajusivat onneksi lopulta kuinka järjetöntä se karkin syönti aina heillä oli. Toki suuttuivat alkuun, mutta mies onneksi hoiti kaiken puhumisen vanhemmilleen eikä tehnyt minusta sitä "pahista" tässä asiassa yksin, vaan osoitti että tämä on meidän päätöksemme.

Toki itsekin jouduin sanomaan tästä omille vanhemmilleni, mutta onneksi uskoivat kerrasta.

Hurja, että nykyisinkin isovanhemmat tekee tuota. Itse olen kohta viisikymppinen ja luulin moisen käytöksen olleen omien vanhempieni ikäisten juttuja.

Kun meidän lapset oli vauvoja ja aloitimme kiinteitä perunalla, niin kumpikin isoäiti kauhisteli, että eihän vauva voi tuota syödä, kun ei se maistu millekään. Suolaa ja voita yrittivät perunan sekaan tunkea heti, kun selkäni käänsin. Yritin selittää, että eihän se vauva sitä makua osaa arvioida, kun ei ole ennen mitään muuta kuin maitoa saanut.

Karkkia, jäätelöä ja limpparia lapset sai heti, kun ikää alkoi olla vuoden verran. Parin pahanolontunteen jälkeen lapset onneksi osasivat itse sanoa, että nyt ei enää makeaa. Siis jos lapset olivat ilman meitä vanhempia mummolassa.

upup

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 10:22"]

Joku oman pula-aikalapsuuden jättämä trauma...

[/quote]

tätä veikkaan myös. Varmasti rasittavaa kun isovanhemmilla herkkumopo karkaa käsistä.

Oho,ompa tänne tullut paljon mielipiteitä :) Ja tuossa yksi isoäiti kielsi yleistämästä,johan tuolla aikasemmin kirjoitin että kaikk isovanhemmat eivät tälläisiä ole mutta on vaan valitettavan yleistä....

Tuosta tuputtamisesta vielä,poikani ei juo mehuja,limpsoja ym..ei tykkää mausta,edes mehun vaikka muuten kyllä makeasta tykkää :D Sekin on sellanen asia että ihan varmasti hän "oppii" joskus juomaan niitä mutta tosiaan nämä isovanhemmat tuputtavat joka ikinen kerta sitä saamarin mehua vaikka väkisin :/ Nyt olimme siellä viikonloppuna kylässä ja poikani pyysi suuhunsa sokerinpalaa (meillä ei kotona ole ikinä ollut)...Kysyin sitten että mistä moinen päähänpisto kun ei kotonakaan ole ikinä ollut..Poika sitten tokaisi että pappa on antanut..NIIMPÄ NIIN-tokaisin ja pappa meni hetkeksi hiljaiseksi,mutta sama suklaamunien syöttäminen jatkui...-ap-

Kärsitään samasta ongelmasta. En vain käsitä. Jos makean ylenmääräinen tuputtaminen on jotain hellittelyä tai rakkauden osoitus, miksei sitä rakkautta ja hellyyttä voi näyttää muilla tavoin - sanoilla, eleillä ja yhteisellä tekemisellä??? Onko niin, ettei näitä keinoja osata käyttää tai ei muuten keksi mitään kivaa sanottavaa ja tekemistä lapsen kanssa, niin tungetaampa tuutti käteen. Sillä saa helposti lapsen suosion?

Ne sokerimäärät mitä meilläkin isoäiti tuputtaa lapsille, ovat ihan uskomattomia kun suhteuttaa pienen lapsen kokoon. Lisäksi meidän lapsella menee usein vatsa tosi kovalle herkkujen vuoksi kun on ollut päivän isoäidin kanssa. Se ravinto on aterioista välipaloihin suunnilleen pelkkää vehnää, sokeria ja lisäaineita. Sitten me saadaan kärsiä siitä, kun lapsi itkee ja huutaa kipua kakkatessaan :(

Ja joo, mieheni on sanonut asiasta MONEEN kertaan, mutta ei mene perille. Muuten aivan ihana isoäiti, mutta en vain ymmärrä tuota sairaalloista syöttämistä koko ajan. Meillä on säännölliset ruoka-ajat ja lapset saa välillä herkkujakin, mutta isoäiti viis veisaa siitä mitä me ajatellaan mikä on hyväksi lapselle. Se myöskin luulee, että jokainen oikein himoitsee makeaa koko ajan eikä ymmärrä, että myös muunlaisesta ruuasta voi nauttia ja kaikkea kivaa voi tehdä ilman että siihen liittyy jatkuva sokerin mässytys.

uuuupppp