Miehen reaktio raskauteen
Meillä on ollut jo jonkin aikaa ehkäisy pois käytöstä. 20v naisen alku ja 21v mies. Olemme siis tiedostaneet että ns "tahallinen vahinko" saattaa käydä. Suhteemme on ollut monimutkainen mutta onnellinen. Olemme olleet tähän päivään mennessä 4 vuotta yhdessä josta vuoden kihloissa. Viimeisen parin kuukauden aikana välit ovat viilentyneet, osaksi johtuen työajoistakin. Voi mennä parikin päivää ettemme näe toisiamme kun sen verran että syödään yhdessä iltapalaa ja mennään nukkumaan. Välillä minusta tuntuu niinkuin suhteen "liekki" olisi hiipumassa, rakastan edelleen miestäni enemmänkuin mitään muuta tässä maailmassa ja hän tekee minut onnelliseksi mutta suhteemme ei ole samanlainen kuin ennen. Ennen nauroimme paljon yhdessä, nykyään vähemmän. Ennen keskustelimme paljon ja avoimesti kaikista asioista, nykyään keskustelut jää lyhyeen. Emme tee yhdessä enään niin paljon kuin ennen.
Reilun viikon verran minulla on ollut havaittavissa oireita viitaten raskauteen ja päädyin eilen tekemään raskaustestin. Positiivinenhan se oli, ei järkytys, ei ilon kyyneleitä muttei myöskään yllätys. Onnellinen, iloinen, hämmentynyt, pelokas, nämä tunteen tulivat pintaan jonkun ajan kuluttua. Minä, minusta on tulossa äiti ja mun sisällä kasvaa pikkuinen asukki. Minusta ja mun rakkaasta miehestä on tulossa mahdollisesti vanhemmat, meille on tulossa vauva. Näitä ajatuksia kävin mielessäni läpi koko päivän. :)
Ja nyt vihdoin ja viimein asiaan:
Mieheni tiesi että olin tehnyt testin mutta hän oli päivän töissä enkä halunnut ilmoittaa tuloksesta puhelimen välityksellä. Kun hän tuli kotiin, kerroin että tulos oli positiivinen. En tiedä mitä minun olisi pitänyt ajatella hänen reaktiostaan, reaktio oli samanlainen kuin olisin ilmoittanut että lähden lenkille. Vastaus oli jotain epämääräistä mutinaa ja pientä ihmetystä. Yritin kysellä että mitä mieltä hän asiasta on ja onko hänellä jotain kysyttävää mutta vastauksena oli taas hieman epämääräistä mutinaa ja se että tulipa hieman yllätyksenä, eikä osaa sanoa oikein mitään nyt heti.
No, mies lähti jatkamaan iltahommia ja kun vihdoin ja viimein 10 jälkeen illalla tuli takaisin kotiin yritin taas saada jotain hänestä irti. Tuloksena se että häntä mietityttää kuinka taloudellisesti pärjäisimme ja onko nyt oikea hetki (huoh miehet..:)). Havaitsin hänessä ehkä jopa hieman toivoa ettei näin olisi juuri nyt käynyt.
Tänään olen taas yrittänyt kysellä mitä mieltä hän on, miltä hänestä tuntuu, mitä hän ajattelee, mikä pelottaa yms yms, turhaan. Hän ei ole työpäivän aikana kuulemma ehtinyt miettiä asiaa.
Minusta tuntuu ettei hän ota tätä asiaa vakavasti, ettei hän ymmärrä mistä tässä todellakin on kysymys tai sitten hän ei halua tätä lasta mutta ei uskalla sanoa sitä minulle? Tiedän myös että hän miettii varmasti mitä mieltä hänen vanhemmat asiasta olisivat.
Itselläni on (mieliala heittelee laidasta laitaan..) sekavat tunteet ja ajatukset jo muutenkin ja entistä enemmän miehen käytös lisää huolta ja stressiä, koska me oikeasti voidaan keskustella asiasta niinkuin siitä pitäisi?! Toivoin että mieheni olisi ollut enemmän tukenani tässä asiassa. En haluaisi painostaa asian kanssa mutta jossain vaiheessahan meidän on pakko istua alas ja puhua vakavasti asiasta ja tulevaisuudesta.
Auttakaa, kertokaa mielipiteitä, kertokaa kokemuksia, miten teidän miehet ovat ottaneet yllätys raskauden? Onko samanlaisia tai samantyylisiä tapauksia?
Kommentit (7)
Muistan kyllä ikäni miten mies reagoi... Hän ties että olin tehnyt testin, mutta tuloksen halusin kertoa kasvotusten,vastaus oli vaan "aha..kyllä me tästä kulta selvitään".. Seuraava yö meni hänellä pyörien ja mietiskellen,mutta iloinen hän kuitenkin oli hyvin pian. ja nyt odottaa innolla pikkuista,ja ensimmäistä ultraan menoa :) ..
Olimme yhdessä toivoneet lasta, mutta mies ei tainnut odottaa tärppiä heti ensimmäisellä yrityskierrolla. Se meni ihan raukka ihan sekaisin, ensin nauroi hämmästyneesti, sitten itki ja lopulta meni ihan sekaisin muutamaksi päiväksi. Sanoi, että ei käsitä, miten on niin ristiriitainen ja outo olo koko asiasta. Nyt se sitten on ihan innoissaan, kun sai vähän aikaa sisäistää asian! :D
miehet tuppaa olemaan hyvinkin monimutkaisia otuksia. Käytännöllisiä tapauksia joihin ei tunteet välttämättä aivan heti uppoa, :) Meillä yritystä takana 3 kk kun plussasin. kerroin heti miehelle ja hän meni aivan käeksi.:D halasi ja oli onnellinen ja aivan sekaisin. loppu päivän haahuili pitkin kämppää alotti tekemään jotain ja unohti mitä oli tekemässä :D nyt huolehtii että syön ja että kaikki on hyvin ja raskautta tosiaan mennyt vasta 5+2 viikkoa :) Miehet tuppaa vaan välillä olemaan hitaasti lämpenevää sakkia. anna aikaa. :)
Tämä viimeisin raskaus sai alkunsa yhdestä kerrasta. Oltiin ilman ehkäisyä kerran ja olin melko varma, että riski raskautua on olematon kun oletin olevan loppukiertoa. Noh riski se olematonkin on. Mies on edelleen aika järkyttynyt ja pelkää miten pärjätään neljännen kanssa ja autonkin joutuu vaihtamaan rumaan farmariin mikä on varmaan se kamalin juttu miehisestä näkökulmasta. Kerran sanoi jopa, että toivottavasti tulee keskenmeno mikä kyllä loukkasi. Ei se, että toivoo keskenmenoa vaan se kun sanoi sen minulle. Minulle se keskenmeno tekisi kuitenkin tosi kipeää vaikka ei suunniteltu raskaus olekaan.
Uskon kuitenkin, että viimeistään siinä vaiheessa kun mies saa ipanan syliin asiat loksahtaa paikoilleen. Kun ei mies mikään lasten vihajaa ole vaan järkevä. Raskauteen kohdistuvat pelot kuitenkin on järkisyitä talouteen liittyen. Kyllä ne minuakin arveluttaa, mutta tunteella vaan uskon, että asiat järjestyy.
Anna aikaa. Ei siihen oikein muu auta.
Tein testin aamulla ennen töihin lähtöä. Pyysin miestä tarkastamaan raskaustestin tuloksen, jotta onko siinä kaksi viivaa vaiko eikö. No hänkin sitä kaksi viivaa löysi... Ja kysyi, että mitä siinä näkyy jos ei ole vauvaa tulossa ja mitä sitten jos on tulossa. Kerroin että jos siinä kaksi viivaa on niin raskaana ollaan. Reaktiona hirmuisen leveä hymy ja kasvot kuin aurinko.... Kun tulin töistä, kotona minua odotti iso kimppu upeita punaisia ruusuja ;)
Lapsi on miehelleni ensimmäinen oma ja niin kovasti haluttu.
Heehehee, en tosiaan tiedä, mitä mies sanoo! En ole vielä ehtinyt kertoa. Se oli pitkään pohtinut tätä lapsiasiaa ja alkuvuodesta totesi, että ei se haittaisi. Mutta todettiin myös, että se on sellainen suorittaja että vauvan "yrittämisestä" yli nelikymppisen kunto katoaa kokonaan. Mulla on ennestään kaksi lasta, jotka on hänelle hyvin rakkaita, mutta ei ole ollut varma, haluaako omaa. Ikinä ei kuulemma ole ketään naista saanut raskaaksi ja nyt tokasta kierrosta. Tulee olemaan myös aika pollea, kunhan siitä asettuu. MUTTA en odota, että olisi aluksi vain iloinen tai että edes kunnolla käsittäisi asiaa. Ja hirveän huolissaan se tulee olemaan että miten tämä uusperhe lutviutuu, on kaikenlaisia juttuja, joissa olisi tekemistä muutenkin. Onneksi tunnen sen ja tiedän, että se on lopulta valtavan onnellinen asiasta ja mahdottoman ylpeä. En ole toiminut selän takana vaan luvan kanssa, sovittiin että jos ei vaihdevuosiin mennessä kuuu mitään niin sitten kerron että yritettiinkö edes. Panttaan tietoa, koska sillä on iso työjuttu juuri nyt menossa ja ollaan eri paikkakunnillakin. Pitää myös varoittaa että tässä iässä (40+) keskenmenon riski on jo aika suuri. Ettei nyt koko seurapiirille kailota. Mutta noin lyhyesti, olen varautunut siihen että menee sekaisin ja päästää suustaan sammakoita ennen kuin tottuu ajatukseen. Se vaan on semmoinen, itse valitsemani ja hyväksi havaitsemani.
Meinas pyörtyy eteiseen. Oli nihkeä pari päivää ja selkeästi sekasin ku seinäkello. Nyt se sitten on ultrakuvista enemmän haltioissaan kun minä :D