Lue keskustelun säännöt.
Mun on vaikee hyväksyä mieheni naiskaveri, koska mies on
21.03.2013 |
hänen luonaan usein aamuyöhön asti ja vähintään klo 24-02. Ne juo siellä kuulemma viiniä ja juttelevat. Mitä mieltä ootte?
Kommentit (20)
Pettämistä tapahtuu 99 % varmuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Please, uskoisitteko, että se on täysin vilpitöntä? Apua!
No mä olen nainen ja tehnyt vastaavaa, enkä ole koskaan pettänyt. En pidä miehiä niin erilaisina otuksina että tuossa tilanteessa kaikki pettäisivät ellei nainen kieltäisi, ap:n miestä kun en tunne niin en tietenkään voi mennä sanomaan mitään hänestä.
Ap:n kannattaisi varmaan puhua miehensä kanssa.
Pelaavat matkashakkia.
Ihan oikeasti, kaikkea ei tarvitse sietää. Sano ukollesi, että "PRKL nyt se ämmä pihalle!" Sillä siitä päästään.
Sain kuulla tapaamisista vasta monta kuukautta myöhemmin. Mies oli sanonut olevansa aina jollain mieskaverilla tai muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele mitään.
Minäkin istun toisinaan iltaa miespuolisen ystväni kanssa. Ja me ihan todella istutaan ja jutellaan, joskus pelataan vaiks jotakin lautapeliä, laitetaan ruokaa jne.
Koettakaa ihmiset ymmärtää, että ystävä ei ole rakastetun synonyymi.
No just joo. Mä en ainakaan lopeta viini-iltojani ystävämieheni kanssa, jos satunkin joskus rakastumaan. Ei ystävistä tarvitse luopua, eikä sellaista saa missään nimessä vaatia. Ellei ystävät ole oikeasti vaaraksi tai haitaksi normaalielämälle. Sellaisiksi laskisin esim. väkivaltaiset, hallitsemattomasti huumeriippuvaiset ymv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:51"]
En ajattele mitään.
Minäkin istun toisinaan iltaa miespuolisen ystväni kanssa. Ja me ihan todella istutaan ja jutellaan, joskus pelataan vaiks jotakin lautapeliä, laitetaan ruokaa jne.
Koettakaa ihmiset ymmärtää, että ystävä ei ole rakastetun synonyymi.
[/quote]
Niin yleensä naisten mielestä. Miehillä on taka-ajatuksia monestikin pelissä.
Odotas vain, kun olette joskus kaksinenne pikkuisen huppelissa, silloin alkavat yhtä-äkkiä tämän ystävän jutut muuttuakin pikkuisen suoremmiksi ja lopulta tilanne saattaa jopa johtaa vaakatasoon asti. Aamulla kaduttaa, mutta sellainen on ihminen.
Omalle kumppanille ei ole aidosti mikään pakko hyväksyä vastakkaisen sukupuolen ystäviä. Jokainen määrittää itse, millaisessa parisuhteessa haluaa olla ja jos se ei toiselle käy niin sitten se ei käy. Varsin yksinkertaista.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:55"]
No just joo. Mä en ainakaan lopeta viini-iltojani ystävämieheni kanssa, jos satunkin joskus rakastumaan. Ei ystävistä tarvitse luopua, eikä sellaista saa missään nimessä vaatia. Ellei ystävät ole oikeasti vaaraksi tai haitaksi normaalielämälle. Sellaisiksi laskisin esim. väkivaltaiset, hallitsemattomasti huumeriippuvaiset ymv.
[/quote]
Onko sulla myös viiniöitä? Salaatko kaverin mieheltäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on miespuolisia kavereina ja ystävänä. Oma mieheni ei onneksi ole mustasukkainen, vaikka vietän näiden kanssa aikaa ihan kahdestaankin. Asiaan on tainnut auttaa se, että myös mieheni on tutustunut näihin, eli (varsinkin hyvä miespuolinen ystäväni) vierailee myös meillä. Ja en siis ikinä ole edes meinannut pettää, ihan platonisia ystäviä olemme. Voisiko miehesi pyytää ystäväänsä teidän kotiin, niin tutustuisit itsekin häneen. Ja jos hän tulee, niin koita suhtautua häneen kuin kehen tahansa miehesi ystävään.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:48"]
Sain kuulla tapaamisista vasta monta kuukautta myöhemmin. Mies oli sanonut olevansa aina jollain mieskaverilla tai muualla.
[/quote]
Tää on siis aloittajan. Mulle valehdeltiin siitä kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:51"]
En ajattele mitään.
Minäkin istun toisinaan iltaa miespuolisen ystväni kanssa. Ja me ihan todella istutaan ja jutellaan, joskus pelataan vaiks jotakin lautapeliä, laitetaan ruokaa jne.
Koettakaa ihmiset ymmärtää, että ystävä ei ole rakastetun synonyymi.
[/quote]
Niin yleensä naisten mielestä. Miehillä on taka-ajatuksia monestikin pelissä.
Odotas vain, kun olette joskus kaksinenne pikkuisen huppelissa, silloin alkavat yhtä-äkkiä tämän ystävän jutut muuttuakin pikkuisen suoremmiksi ja lopulta tilanne saattaa jopa johtaa vaakatasoon asti. Aamulla kaduttaa, mutta sellainen on ihminen.
Omalle kumppanille ei ole aidosti mikään pakko hyväksyä vastakkaisen sukupuolen ystäviä. Jokainen määrittää itse, millaisessa parisuhteessa haluaa olla ja jos se ei toiselle käy niin sitten se ei käy. Varsin yksinkertaista.
[/quote]
On niitä tilaisuuksia kuule ollut tässä yli 10 vuoden aikana. Mitään ei ole tapahtunut edes villeinä sinkkuaikoina.
No hmm, jotku huutaa heti provoa. Minullakin on miespuolisia kavereita, joiden luona saatan hengata ja juoda viiniä aamuyöhön asti. Eipä ole avokki ollut vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä antaisin oitis kenkää kumppanille, joka ei hyväksy ystäviäni. Mustasukkaisuus on ahdistavaa.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:55"]
No just joo. Mä en ainakaan lopeta viini-iltojani ystävämieheni kanssa, jos satunkin joskus rakastumaan. Ei ystävistä tarvitse luopua, eikä sellaista saa missään nimessä vaatia. Ellei ystävät ole oikeasti vaaraksi tai haitaksi normaalielämälle. Sellaisiksi laskisin esim. väkivaltaiset, hallitsemattomasti huumeriippuvaiset ymv.
[/quote]
Onko sulla myös viiniöitä? Salaatko kaverin mieheltäs?
[/quote]
No viini-illat ei tietenkään ikinä pääty kymmeneltä illalla, eikös noilla ole tapana jatkua sinne yhteen kahteen yöllä.
Tietenkin tuleva mieheni sitten joskus tapaa kaikki kaverini, ei mulla mitään salaisia ystäviä ole. Elämä ei oo salkkarit, hah.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 19:31"]
huono provo, yritä parempaa
[/quote]
Häh?
No mitäs luulet? Vaihtavat kiiltokuvia tietysti!
En tiedä, mitä naiset ajattelevat. Vaimoni oli joskus mustasukkainen naiskaveristani, jonka seurassa viihdyin erittäin hyvin. Itselleni tämä oli ongelma, koska vaikka nainen oli ihminen, jota paremmin en ole koskaan kenenkään kanssa tullut juttuun, en tuntenut minkäänlaista seksuaalista vetoa häneen. En ymmärtänyt mustasukkaisuutta juuri tuosta seksuaalisen vetovoiman täydellisestä puuttumisesta johtuen. Toki ymmärsin sittemmin, että vaimoni oli mustasukkainen. Tämä tilanne päättyi itsekseen, kun myös naisen poikaystävä oli mustasukkainen ja vuosi tutustumisemme jälkeen nainen sai työpaikan toiselta puolen Suomea.