Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävän lapsi
21.03.2013 |
Ajattelinpa kysellä täällä, onko kellään ollut vastaavaa tilannetta, ja miten siinä pitäisi toimia. Mulla on siis 2,5v vuotias poika. Ystävälläni/naapurillani on puoli vuotta nuorempi poika, joka on luonteeltaan/käytökseltään todella villi, sanoisinpa jopa agressiivinen joissain tilanteissa. Tätä on jatkunut nyt noin puoli vuotta, tönimistä, raapimista, puremista...Tänään sitten tilanne kärjistyi niin, kun otin asian puheeksi, että meille syntyi ystäväni kanssa täysi riita:( Mitä olen pelännytkin, jos otan asian puheeksi. Ymmärrän, että lapset ovat erilaisia, mutta en tietenkään voi suvaita, että lapseeni käydään käsiksi, ja yhteisistä "leikkihetkistä" on aina muistona puremajäljet tai raapaleet. Vai pitääkö? Ystäväni ei juurikaan puutu asiaan, se olen yleensä minä joka olen komentamassa. Ja hänen mielestään vika on pojassani, koska hänen poikansa ei kuulemma muille ole tuollainen. (Mikä ei tosin pidä ihan paikkaansa) En kuitenkaan haluaisi pilata ystävyyttä tämän takia...Eli jos joku tietää mitä tehdä niin neuvoja kiitos! :)
Kommentit (17)
Minä tuossa tilanteessa lastani suojellakseni sanoisin sille naiselle, että valitettavasti ei voida tavata niin että lapset on mukana, koska sinun lapsesi satuttaa minun lasta. Ystävyyttä voisin ehkä jossain muodossa jatkaa, tavattaisiin vaikka sitten ilman lapsia jossain kahvilla tms. Todennäköisesti se ystävän lapsikin kasvaa tuosta vaiheestä yli, koska on noin pieni vielä - mutta niin kauan kuin on tuollainen päällä eikä äiti rajoita hänen käytöstään, ei voi päästää lapsia oikein yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysäisepä kavelltasi, mikä hänen mielestään oikeuttaa puremaan ja raapimaan toista? Eli mitä se sinun lapsesi tekee, että ansaitsee moisen kohtelun? Tuon ikäiset tekee joo tuollaista, mutta sitä varten on keksitty semmonen juttu kuin kasvattaminen, että heille kerrotaan että niin ei saa tehdä.
Että saisitko sinäkin sitten raapia ja purra tuota hänen lastaan, koska se nyt vaan ärsyttää? Oisko OK?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 16:16"]
Kysäisepä kavelltasi, mikä hänen mielestään oikeuttaa puremaan ja raapimaan toista? Eli mitä se sinun lapsesi tekee, että ansaitsee moisen kohtelun? Tuon ikäiset tekee joo tuollaista, mutta sitä varten on keksitty semmonen juttu kuin kasvattaminen, että heille kerrotaan että niin ei saa tehdä.
Että saisitko sinäkin sitten raapia ja purra tuota hänen lastaan, koska se nyt vaan ärsyttää? Oisko OK?
[/quote]
Normaali aikuinen ei läpälläkään kysy tuollaista. (Olen nro 2.)
Sanonpahan vain ettei kannata tuollainen ystävyys. Itse katselin toisen pojan touhuiluja liian pitkään ja meillä on naapurisopu tähän toiseen perheeseen täysin katkennut. Suojele lastasi tuollaiselta! Jos ei äitiä kiinnosta lapsensa kasvatus niin anna olla!
Meillä naapurin poika oli tuollainen tönijä ja purija :(
Sanoin suoraan pojalle, ettei meidän tyttö enää leikki sinun kanssasi kun tönit ja puret.
Olin siis aikaisemmin sanonut pojan äidille mutta hänen mielestään tytön olisi pitänyt itse hoitaa asia eli pitää puolensa...juu 3v. tyttö oli niin kiltti ettei siihen kyennyt vaikka sanoin, että huuda ja kiellä tönimästä ja puremasta ja lähde pois leikistä. Tytön mielestä kaverille ei voinut huutaa...
No pari viikkoa lapset olivat erossa ja ikävä tuli puolin ja toisin.
Eron jälkeen kun taas kokeilin kuinka leikit sujuu niin kaikki meni hyvin.
Poika ymmärsi ettei voi toista kiusata tai jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et itse puutu ?
Mun lapseni on ylivilkas ja serkkuni lapsi on yltiökiltti. Olen tottunut siihen että lapseni kiipeilee ja touhuaa 100 lasissa koko ajan ja kun kerran kaikki on turvassa, en ole rajoittanut asiaa. Serkkuni kun kävi ekan kerran oli ihan silmät ammolla katsoi poikani touhua ja sanoi ei meillä saa noin kiivetä ja ei noinkaan saa tehdä.
Pahaksi onneksemme mentiin sitten vastavierailulle ja oli vielä tosi kova pakkanen, eli oli pakko olla sisällä. Eihän siitä vierailusta mitään tullut, kun serkkuni mielestä olisi vaan pitänyt istua paikalla ja leikkiä legoilla.
Mehän sitten lähdettiin tosi nopeasti pois ja sanoin että nähdään seuraavan kerran puistossa.
Ehkä naapurin äiti ei näe asiaa samana kuin sinä. Jos sinun mielestäsi lasta ei saa töniä, miten ei tietenkään saa, sitten vaan puutut siihen asiaan. JOs joku tönisi minun lastani, en minä menisi tönijän äidille siitä kantelemaan vaan lopettaisin sen asian ihan heti.
Vähän kuule nyt määräysvaltaa omassa kodissasi. Jos naapurissa käy noin, sitten vaan lähdette kotiin.
Äidit ovat erilaisia ja lapset ovat erilaisia.
Mulla on ollut sama tilanne. Ystävyys kariutui. Ei saman tien, mutta kun ko. naikkonen oli välinpitämätön monessa muussakin asiasa, lopulta oli pakko tehdä se johtopäätös.
Kyllä lapsen on mentävä tässä "ystävän" edelle. Et saa antaa toisen lapsen vahingoittaa omaa lastasi, ja jos tämä "ystäväsi" ei tajua tätä, JSSAP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa katsella ollenkaan tuollasia pentuja. En ole enää tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 16:21"]
Sanonpahan vain ettei kannata tuollainen ystävyys. Itse katselin toisen pojan touhuiluja liian pitkään ja meillä on naapurisopu tähän toiseen perheeseen täysin katkennut. Suojele lastasi tuollaiselta! Jos ei äitiä kiinnosta lapsensa kasvatus niin anna olla!
Niin, mielestäni tätä on nyt jatkunut niin kauan, ilman että asialle on mitään tapahtunut. Itse olen lapselleni asettanut rajat, ja yrittänyt opettaa tapoja pienestä pitäen. Ja ymmärrän toki, että jokainen kasvattaa lapsensa miten parhaaksi näkee. Sanoin tänän ystävälleni tapahtuneen jälkeen, että ymmärrän että lapset on lapsia, mutta vastuu käytöksestä on aina vanhemmilla. Yleensä nää puremiset ja raapimiset on tilanteissa, joissa esim lapseni ei tee kuten hänen lapsensa haluaisi. Mutta olen huomannut, että hän puree pikkuveljeään (6kk) ja muuten vaan kerhossa tönii muita ihan yhtäkkiä kumoon. Että siihe ei oo varsinaisesti mitään syytä, hän vaan tekee niin...
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti on vanhempia joiden mielestä toisten töniminen, hakkaaminen ja kuristaminen on vaan leikkiä!
Paras vaan kiertää kaukaa...
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 16:30"]
Miksi et itse puutu ?
Mun lapseni on ylivilkas ja serkkuni lapsi on yltiökiltti. Olen tottunut siihen että lapseni kiipeilee ja touhuaa 100 lasissa koko ajan ja kun kerran kaikki on turvassa, en ole rajoittanut asiaa. Serkkuni kun kävi ekan kerran oli ihan silmät ammolla katsoi poikani touhua ja sanoi ei meillä saa noin kiivetä ja ei noinkaan saa tehdä.
Pahaksi onneksemme mentiin sitten vastavierailulle ja oli vielä tosi kova pakkanen, eli oli pakko olla sisällä. Eihän siitä vierailusta mitään tullut, kun serkkuni mielestä olisi vaan pitänyt istua paikalla ja leikkiä legoilla.
Mehän sitten lähdettiin tosi nopeasti pois ja sanoin että nähdään seuraavan kerran puistossa.
Ehkä naapurin äiti ei näe asiaa samana kuin sinä. Jos sinun mielestäsi lasta ei saa töniä, miten ei tietenkään saa, sitten vaan puutut siihen asiaan. JOs joku tönisi minun lastani, en minä menisi tönijän äidille siitä kantelemaan vaan lopettaisin sen asian ihan heti.
Vähän kuule nyt määräysvaltaa omassa kodissasi. Jos naapurissa käy noin, sitten vaan lähdette kotiin.
Äidit ovat erilaisia ja lapset ovat erilaisia.
[/quote]
Siis olen tässä nyt puolisen vuotta sanonut, ja komentanut. Mutta eihän siitä ole hyötyä, jos minä yksin komennan..jos ne säännöt ei päde kun meillä. Ja lapset riehuu, sen ymmärrän, mutta käsiksi käymistä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavan lapsi on ylivilkas. Vaikka omani ovat jo teinejä, en halua tavata k.o. lasta kotonani. On liian rasittavaa stressata sen riehumisesta. Ja koska äitinsäkin on aivan hattarapää kun lapsi on läsnä, en mielelläni näe lasta ollenkaan.
Saman olen minäkin kokenut ja välithän siinä menivät, mutta parempi niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sit vaan olisi todettava, että nähdään vasta myöhemmin, kun lapset ovat vähän isompia ja kasvaneet tästä.
meillä oli vastaava tilanne vuosia sitten. yhä ollaan ystäviä äidin kanssa ja lapsetkin. kyseiset lapset meidän tyttö ja naapurin poika. meidän pimu oli/on päällepäsmäri ja oli kova otteissaan. tosin vain tätä poikaa kohtaan, eikä mulle tullut mieleenkään poikaa asiasta syyttää.
Joka kerta puutuin tytön läpsintään, puremisiin tms kun vaan näin tai oli syytä epäillä. tuntui, et mikään ei auta.
tää poika omalla kekseliäisyydellään vähän suojeli itseään. alkoi käyttämään pyöräilykypärää hiekkalaatikollakin ja ihan tarkoituksella. kyllähän Se nyt naurattaa, kun raasu suojautui naapurin hirviöprinsessalta.. sitkeys ja aika siihen sitten loppupeleissä auttoi. ihan ovat kavereita olleet vieläkin, kun ovat 11 vuotiaita.
näillä on ollut ns. viha-rakkaus suhde siis aina. toisinaan riitelevät suullisesti rajustikin, mutta osaavat sopia ja ystävyys jatkuu.
Meillä kokemusta hieman samanlaisesta tilanteesta. Oma lapseni oli se vilkkaampi ja vaikea kasvattaa (löi, otti leluja kädestä jne). Aina kuitenkin kielsin ja toruin.
Ystäväni mielestä hänen lapsensa oli rauhallisena uhri joka joutui aina kaltoinkohdelluksi.
Itse näin monta kertaa kun em. lapsi käyttäytyi todella huonosti ja aggressiivisesti. Nämä olivat sellaisia tilanteita missä äiti ei ollut näkemässä, lapsi osasi jo melko pienenä tämän.
En sano että teillä on asia näin, mutta tilanteita ja näkemyksiä voi olla monia. Meillä ystävyys säilyi, ehkä sen ansiosta että annoin kaverin valittaa ja pitää uhrin asemansa. Nyt kun lapset ovat isoja, on omani kiltimpi ja parempikäytöksisempi :)
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut just samanlaisessa tilanteessa. En ole enää naikkosen kanssa puheväleissä, mutta jo teini-ikään varttuneet poikamme ovat toistensa fb-kavereita. - JSSAP