Luen vanhoja sotakirjeitä 1942-1944. Siis kotoa sotilaalle ja takaisin. Aiheesta kysymyksiä?

Mainitaanko siellä setääni?

Vierailija kirjoitti:

Mainitaanko siellä setääni?

En usko.

Kerron sitten vaan itse jotakin.

Täysi-ikäisyysraja oli 21. Hassua, että rintamalle mentiin silti 18-vuotiaana.

Lähettivät kotiin vaatteita pestäväksi. Käskivät pitää pyykin erillään elävien varalta (kirput tms)

Lähettivät kotiin sokeria ja muuta, mitä jäi annoksesta yli ja kotona tarvittiin. Sokeria säilömiseen siis. Koto lähetettiin monenlaisia varusteita ja leipomuksia. Syksyllä omenia j kurkkuja.

Kirjeitä kirjoitettiin monelle ja usein 2-3 kertaa viikossa.

Korsun katto oli lautaa ja tervapaperia ja olivat iloisia, ettei vettä tuu sisään.

Ykiskin kirjoitti näin: ennen vappua oli hiljaista, mutta vain päivänä alkoi erittäin voimakas tulitus (ei kertonut millä aseilla) . Määräsin heti kaikki kranaatinheittimet vastaamaan tuleen. Vastapuoli lopetti aika pian tulituksensa. Sitten sain komennuksen suunnistuskurssille kurssikeskukseen. Ensin menin hevosella ratsastaen (ei ollut aiemmin ratsastanut) ja loppumatka heknäkuorman päällä.

Ap

Lisään vielä, että sotaan kelpaamattomilla miehillä oli työvelvoite. Eräskin mies komennettiin hakkaamaan 50 kuutiota halkoja 2 kuukaudessa. Aika iso urakka. Mun suvussa ei ollut työvelvoitelaisia.

Naiset toimivat aika paljon lottatehtävissä. Niitä oli suvussani. Sodan loputtua NL määräsi lotat, suojeluskunnat jne isänmäälliset jutut lakkautettaviksi. Sen sijaan käskettiin perustaa suomi-Neuvostoliitto -seuroja. Lotat kammoksuivat tuota touhu j olivat hieman peloissaan, kun heidän kaikki arkistonsa takavarikoitiin. Ja kommarit uhkailivat.

Ei tunnu tulevan viestejä, joten lopetan yksi npuhelun.

Sen laitan vielä, että rukoushuoneella (pikkukunnassa, jossa sukulaisteni koti oli) järjestettiin rukoushuoneella päivittäin rukouksia. Oltiin niin hädissään Suomen ja omien jälkeläisten ja puolisoiden puolesta rintamalla. Ja rukoushuoneet olivat tupaten täynnä,

Onko kirjeiden tekstiä mustattu? Kertovatko kirjoittajat siitä, millä paikkakunnalla ovat? Mainitaanko kaatuneita ja kerrotaanko mielialasta? Eikö kaunokirjoitus olekin kaunista?

Isoisäni lisäsi tuolloin kirjeensä loppuun aina ”Heil Hitlеr!” tervehdykseksi kotirintamalle.

Mites se kirjesalaisuus, eikö sellaista ollut silloin ja koskeeko se nykypäivänä vanhoja kirjeitä?

Vierailija kirjoitti:

Mites se kirjesalaisuus, eikö sellaista ollut silloin ja koskeeko se nykypäivänä vanhoja kirjeitä?

Ei sukulaiset omistavat ”tekijänoikeudet” kirjeisiin.

Selvisikö tämä kirjeiden kirjoittaja sodasta hengissä? Vai onko kirjoittajia useampi.

Minun tuttavani kertoi, että oli lukenut vanhempiensa kuoltua heidän sota-ajan kirjeenvaihtoa. Rakastunut pari oli kyseessä , sulhanen rintamalla ja tuore vaimo kotona maalla. Tuttuni kertoi, että aivan samanlaiset puheet, ilmaisut ja tunnustukset haaveineen on ollut tuoreen rakastuneen parin käytössä, kuin mitä on tänä päivänä tai oli meidän nuoruudessa. Yllättävän kiihkeitä ja rohkeita kirjeitä olivat toisilleen lähettäneet. Sellaisia, että poikansa lukijana kertoi menneen jopa hämilleen ja oli punastunut lukiessaan. Että minunko vanhemmat tuollaisia :)

On itelläkin.

Itsekin joskus selasin isovanhempien sodan aikaisia kirjeitä. Joihinkin oli sotasensuuri iskenyt ja kirjeestä oli leikattu lauseita tai sanoja pois.

Kiitti, Ap ja muut näistä! Ap:ta kun asia tuntuu kiinnostavan, voisi luoda tuosta kirjeenvaihdosta vaikkapa blogin (muuttaa vaikka nimet, jos ei halua, että tunnistetaan). Mikrohistoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni lisäsi tuolloin kirjeensä loppuun aina ”Heil Hitlеr!” tervehdykseksi kotirintamalle.

Meidän suvun kirjeissä ei mainittu H*tleriä kertaakaan. Ainoastaan se sanottiin, että hyvä, kun taas saatiin uusia aseita Saksasta ja ne tulivat tarpeeseen. Saksaa ei millään tavalla kehuttu saatikka H*tleriä.

Sen poikien äiti kirjoitti, että talvisodassa saimme sentään Usalta ja Englannilta myötätuntoa osaksemme, mutta nyt jatkosodassa emme saa sitäkään. (sit oli vissiin pakko juuri turvautua Saksaan)

En usko, että kellään oikeasti oli tuollaista h*IL h*tler. Tuo oli provo. Ei suomen sotilaat häntä palvoneet todellakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kirjeiden tekstiä mustattu? Kertovatko kirjoittajat siitä, millä paikkakunnalla ovat? Mainitaanko kaatuneita ja kerrotaanko mielialasta? Eikö kaunokirjoitus olekin kaunista?

Ei ole sensuroitu mitään kirjeissä. Yleensä mainitaan paikkakunta. Niinisalossa koulutuksessa ja Karhumäellä jne. Mutta yhdessä vaiheessa sanoivat, että eivät voi kertoa. Mutta se oli lyhyt vaihe.

Kyllä kaatuneista kerrotaan. Esim että jollain meni luoti olan läpi ja yritettiin kuljettaa, mutta kuoli verenvuotoon.

Mielialasta on joka kirjeessä, että täällä voidaan hyvin. Kirjeet yrittää olla positiivisia. Tosin sekin käsitellään, että eräs perheenjäsen menehtyi, muttei sodassa.

Melko vaikea on saada selvää kirjoituksesta. Perheeltä tuli yhdessä kirjeessä, että yhden pojan pitää kirjoittaa selvemmällä käsialalla.

Vierailija kirjoitti:

Mites se kirjesalaisuus, eikö sellaista ollut silloin ja koskeeko se nykypäivänä vanhoja kirjeitä?

Ne on tulleet meille perintönä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Selvisikö tämä kirjeiden kirjoittaja sodasta hengissä? Vai onko kirjoittajia useampi.

Kaikki selvisivät sodasta hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kirjeiden tekstiä mustattu? Kertovatko kirjoittajat siitä, millä paikkakunnalla ovat? Mainitaanko kaatuneita ja kerrotaanko mielialasta? Eikö kaunokirjoitus olekin kaunista?

Ei ole sensuroitu mitään kirjeissä. Yleensä mainitaan paikkakunta. Niinisalossa koulutuksessa ja Karhumäellä jne. Mutta yhdessä vaiheessa sanoivat, että eivät voi kertoa. Mutta se oli lyhyt vaihe.

Kyllä kaatuneista kerrotaan. Esim että jollain meni luoti olan läpi ja yritettiin kuljettaa, mutta kuoli verenvuotoon.

Mielialasta on joka kirjeessä, että täällä voidaan hyvin. Kirjeet yrittää olla positiivisia. Tosin sekin käsitellään, että eräs perheenjäsen menehtyi, muttei sodassa.

Melko vaikea on saada selvää kirjoituksesta. Perheeltä tuli yhdessä kirjeessä, että yhden pojan pitää kirjoittaa selvemmällä käsialalla.

Tämä oli ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitti, Ap ja muut näistä! Ap:ta kun asia tuntuu kiinnostavan, voisi luoda tuosta kirjeenvaihdosta vaikkapa blogin (muuttaa vaikka nimet, jos ei halua, että tunnistetaan). Mikrohistoriaa.

Kiitos, hyvä idea. En vaan oikein osaa pitää blogia.