Rakastatko ihmisiä juuri sellaisena kuin he ovat?
”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.”
Onko vain ihmisten hyvien puolien rakastaminen rakautta?
Kommentit (13)
Ei se nyt pahuuden rakastamistakaan oikein voi olla. Se on hyvyyden näkemistä kaikista huonoista puolista ja vääristä teoista huolimatta.
Henkilökohtaisesti en näe ihmisyydessä itsessän juurikaan hyvää. Se, että elämässään kohtaa pyhää ja kehittyy tuo mukanaan rakkaudellisia aspekteja. Ja jokaisessa meissä on pyhän potentiaali. En tosin näe ihmisen ”hyvääkään”’hyvänä - se ei ihmisyyden formaatissa ole pyyteetöntä. Samaa sakkaa ”pahan kanssa - vain subjektiivinen katsontakanta:
Onko esimerkiksi ihminen jolla on puolisolle tiukat kriteerit lähtökohtaisesti valmis ja vastaanottavainen rakkauteen?
Hallanvaara kirjoitti:
Onko esimerkiksi ihminen jolla on puolisolle tiukat kriteerit lähtökohtaisesti valmis ja vastaanottavainen rakkauteen?
On - omanlaiseensa ”rakkauteen”, tai lähinnä vastavuoroiseen kaupantekoon. Eihän tuolla todellisen rakkauden kanssa ole mitääm tekemistä. Mutta juuri ”ihmisrakkauden” määrittelyssä on hyväkin että pysyy vaatimuksissaan ja totuudellisuudessa, muuten pettyy itseensä ja toiseen. Ihmiset ovat aika karuja.
Totta kai.
Jare Tiihonen rakastaa kaikkia naisiaan. Vuorotellen.
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Onko esimerkiksi ihminen jolla on puolisolle tiukat kriteerit lähtökohtaisesti valmis ja vastaanottavainen rakkauteen?
On - omanlaiseensa ”rakkauteen”, tai lähinnä vastavuoroiseen kaupantekoon. Eihän tuolla todellisen rakkauden kanssa ole mitääm tekemistä. Mutta juuri ”ihmisrakkauden” määrittelyssä on hyväkin että pysyy vaatimuksissaan ja totuudellisuudessa, muuten pettyy itseensä ja toiseen. Ihmiset ovat aika karuja.
Mutta entäs jos x+y onkin jotain ihan muuta kun juuri sinä arvioit?
Millä todennäköisyydellä kaksi tiettyä kriteeriä tarkoittaa juuri sinun kuvittelemaa persoonallisuutta.
On ihan yhtäläiset mahdollisuudet että yllättyisit. Voit yhtä hyvin rakastua omenan makuun ja jonkin eksoottisen hedelmän makuun jota et ole edes koskaan maistanut.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai.
Jare Tiihonen rakastaa kaikkia naisiaan. Vuorotellen.
Käsittääkseni hänen sydän särkyi. Onko sinulle koskaan käynyt niin?
Kuinka tämän aiheen analysointi voi olla näin nihkeää?
Ja kuinka muiden ihmisten tuomitseminen on niin yleistä? Tehdään päätöksiä haluamatta ajatella mihin ne pohjautuu.
Meille rakkaus kaupitellaan ainoastaan romanttisena rakkautena, joka on vain yksi rakkauden alalajeista ja varmasti kaikkein häilyväisin sellainen. Se ei välttämättä kuuluisi rakkaus-otsikoinnin alle lainkaan, ainakaan nykyisin käsitetyssä muodossa. Romanttisiin ihmissuhteisiin kuuluu voimakkaasti toisen ihmisen ulkomuoto, jonkinlainen kilpailu ja kohteen vaihtumisen ainainen mahdollisuus, jotka sinänsä ovat rakkaudelle vastakohtaisia ominaisuuksia.
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Onko esimerkiksi ihminen jolla on puolisolle tiukat kriteerit lähtökohtaisesti valmis ja vastaanottavainen rakkauteen?
On - omanlaiseensa ”rakkauteen”, tai lähinnä vastavuoroiseen kaupantekoon. Eihän tuolla todellisen rakkauden kanssa ole mitääm tekemistä. Mutta juuri ”ihmisrakkauden” määrittelyssä on hyväkin että pysyy vaatimuksissaan ja totuudellisuudessa, muuten pettyy itseensä ja toiseen. Ihmiset ovat aika karuja.
Mutta entäs jos x+y onkin jotain ihan muuta kun juuri sinä arvioit?
Millä todennäköisyydellä kaksi tiettyä kriteeriä tarkoittaa juuri sinun kuvittelemaa persoonallisuutta.
On ihan yhtäläiset mahdollisuudet että yllättyisit. Voit yhtä hyvin rakastua omenan makuun ja jonkin eksoottisen hedelmän makuun jota et ole edes koskaan maistanut.
Toki voin, mutta elämä on rajallista, ja ainakin jo aikuisiässä hyvin moni tietää mitä haluaa. Harvalta löytyy kokeilunhalua ”totutella” johonkin tai ”kokeilla”, jos suoraankin voi sanoa ja saada sitä mitä tilaa. Itse en ainakaan lähtisi arpomaan, niistä kriteerit täyttävissäkin on totaalisia mätämunia. Ja lopuksi vielä: yksinkin on ihan hyvä. Parempi niin kuin tyytyä (itselleen) epäsopivaan ”rakkauteen” (joka ei yhäkään ole mitään rakkautta, vaan ihmissuhdepeliä).
Vierailija kirjoitti:
Meille rakkaus kaupitellaan ainoastaan romanttisena rakkautena, joka on vain yksi rakkauden alalajeista ja varmasti kaikkein häilyväisin sellainen. Se ei välttämättä kuuluisi rakkaus-otsikoinnin alle lainkaan, ainakaan nykyisin käsitetyssä muodossa. Romanttisiin ihmissuhteisiin kuuluu voimakkaasti toisen ihmisen ulkomuoto, jonkinlainen kilpailu ja kohteen vaihtumisen ainainen mahdollisuus, jotka sinänsä ovat rakkaudelle vastakohtaisia ominaisuuksia.
Tämä. Rakkaus - todellisessa muodossaan - on absoluutti. Se ei muutu. Muuttumattomuudestaan tunnetaan.
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Onko esimerkiksi ihminen jolla on puolisolle tiukat kriteerit lähtökohtaisesti valmis ja vastaanottavainen rakkauteen?
On - omanlaiseensa ”rakkauteen”, tai lähinnä vastavuoroiseen kaupantekoon. Eihän tuolla todellisen rakkauden kanssa ole mitääm tekemistä. Mutta juuri ”ihmisrakkauden” määrittelyssä on hyväkin että pysyy vaatimuksissaan ja totuudellisuudessa, muuten pettyy itseensä ja toiseen. Ihmiset ovat aika karuja.
Mutta entäs jos x+y onkin jotain ihan muuta kun juuri sinä arvioit?
Millä todennäköisyydellä kaksi tiettyä kriteeriä tarkoittaa juuri sinun kuvittelemaa persoonallisuutta.
On ihan yhtäläiset mahdollisuudet että yllättyisit. Voit yhtä hyvin rakastua omenan makuun ja jonkin eksoottisen hedelmän makuun jota et ole edes koskaan maistanut.
Toki voin, mutta elämä on rajallista, ja ainakin jo aikuisiässä hyvin moni tietää mitä haluaa. Harvalta löytyy kokeilunhalua ”totutella” johonkin tai ”kokeilla”, jos suoraankin voi sanoa ja saada sitä mitä tilaa. Itse en ainakaan lähtisi arpomaan, niistä kriteerit täyttävissäkin on totaalisia mätämunia. Ja lopuksi vielä: yksinkin on ihan hyvä. Parempi niin kuin tyytyä (itselleen) epäsopivaan ”rakkauteen” (joka ei yhäkään ole mitään rakkautta, vaan ihmissuhdepeliä).
Mielenkiintoista, tiedän mitä haluan, mutta se ei estäisi minua kokeilemasta. Koska nimenomaan, kriteerit täyttävissäkin on mielestämme epäviehättäviä ihmisiä, koska me emme millään voi sulkea pois tiettyjä ominaisuuksia muutaman ennalta määritellyn kriteerin perusteella, ihmiset ja heidän persoonallisuus on paljon monimutkaisempi.
Joten miksi ei kokeilla.
Ylös!