Lue keskustelun säännöt.
Uskovainen veljeni on rasittava
20.03.2013 |
Veljeni tuli uskoon parisen vuotta sitten vaikean sairauden jälkeen. Siitä lähtien veli on saarnannut meille sisaruksille ja vanhemmilleni uskosta. Toivoo ja rukoilee, että me tulisimme uskoon. Multa alkaa oikeasti mennä hermot. Perheemme on ihan tavallinen luterilainen perhe, uskomme omalla tavallamme. Emme elä mitenkään syntisesti, vaan ihan tavallista rauhallista elämää.
Veli tulee kylään ja tuo tullessaan tallenteita tv7 kanavalta. Niitä sitten näyttää ja saarnaa uskoa. Kehuu tyttöystävänsä perhettä (jotka siis uskovaisia) ja vertailee meitä. Kaikessa jäämme huonommiksi. Me sisarukset saamme osamme, mutta varsinkin vanhempia veli painostaa ja syyllistää tosissaan. Hänelle tuntuu olevan tosi tärkeää, että myös hänen vanhempansa ja sukunsa olisi uskossa. En tiedä kokeeko hän olevansa jotenkin huonompi koska sukunsa on vaan taviksia ja tyttöystävän suku taas uskossa. Vähitellen on käynyt niin, että veli on etääntynyt perheestämme. Eipä tuota huvita kylään pyydellä, kun saa vaan kuunnella saarnaa siitä kuinka huono on kun ei usko yhtä vahvasti kuin veli. Surullista menettää veljensä uskolle :(
Kommentit (9)
No, hulluilla on hullun touhut...uskovaiset kuuluu tähän porukkaan, joilla on heikko itsetunto ja ei yksin pärjää. Unohda se ja sen vouhotukset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa kirkosta ja ala julkiateistiksi.
Sääli jos on niin hurmiossa ettei enää ymmärrä, että uskoa ei voi toisille väkisin tuputtaa!
Asiallinen keskustelu voisi auttaa ja jos ette kelpaa hänelle "taviksina" niin ei voi mitään muuta kuin odottaa, että pahin hurmio laantuu...
Oletko puhunut noista ajatuksistasi veljellesi. Voisiko se auttaa?
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 17:22"]
Oletko puhunut noista ajatuksistasi veljellesi. Voisiko se auttaa?
[/quote]
Olen puhunut, mutta siitä ei ole ollut apua. Veli haluaa pelastaa meidät, varsinkin vanhempamme. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eräs ystäväni tuli kanssa uskoon oikein ryminällä. Ei voi mitään, ystävyys loppui. Olen itse ateisti, mutta minua ei haittaa toisten usko, jos se ei tule ikään kuin iholle. No, tämä tuli. Sanoin asian suoraan, että en ole missään tapauksessa kiinnostunut vähääkään käännyttämisestä ja pyysin, että minun ajatuksiani kunnioitettaisiin. Kaverini oli tästä täysin kauhuissaan, ihan vilpittömästi pelkäsi helvettiä.
Emme ole enää yhteydessä.
Sano veljellesi, että kertoo mieluummin teistä Jeesukselle kuin Jeesuksesta teille.
Ymmärrän kyllä hänen intonsa kertoa evankeliumia. Usko on valtavan upea asia. Muita ihmisiä ei kuitenkaan saa uskoon väkisin. Kaikella on aikansa. Yritä sinä suhtautua lempeästi veljeesi, vaikka hän onkin sinnikäs. Hän haluaa sinulle vilpittömästi hyvää, vaikka toisinaan se varmasti ei tunnu siltä.
t. uskis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä suuntaus? Uskontojen uhreista löytyy tarinoita ja vertaistukeakin omaisille.
Järkyttävää luettavaa.