APUA!!!!! 1.5-vuotiaan raivokohtaukset!!!

Jää kotiin hoitamaan joksikin aikaa niin lapsi ei koko ajan pelkää menettävänsä sua. Pyydä oma äitisi apuun jos voit.

lapsella on turvaton olo. Eroahdistus. 

Menee kyllä ohi, aikanaan, se lohdutkseksi. 

Ero -Ahdistus tosin myös teidän eronne vuoksi. Vaikea tilanne. mutta kantakaa vastuunne kun tuollaisen päätöksen teitte, lapsen ollessa vielä liian pieni. (Oletan ettei ollut ihan pakko eli koska isäkin hoitanut lasta, ei voi olla epäkelpo narkkari tai alkoholisti tms...).

voimia! 

Kotiinjääminen ei välttämättä ole mahdollista, sitä ei välttämättä kaikki aina huomaa.

Mutta 1,5 vuotiaalla tosiaan voi olla eroahdistusta, ja hoitopäivän jälkeen voi olla ihan puhtaasti vain väsynytkin.  Kokeile, jos joskus saat aikaa laittaa vaikka muutaman päivän ruoat valmiiksi pakkaseen, että rauhoitat kaiken muun toiminnan työ- ja hoitopäivän jälkeen. Eli silleen, että et ala laittamaan ruokaa, pyykkäämään jne. (Ei se koti murene, vaikka joka päivä ei kauheesti tohotakaan) ja pidät vielä mahdollisesti telkkarinkin kiinni. 

Paitsi jos on joku tietty lastenohjelma, jonka parissa lapsi viihtyy. Silloin jää viereen. 

Ota lähelle, paijaa ja palluta. Vaikka itseä mitenkä paljon ottaisi päähän ja tekisi mieli vain huutaa itsekin.

Ja rutiinit rutiinit rutiinit. Niistä tykkää oikeasti pienet lapset. Ne luo sen turvallisuuden tunteen myös. Pienellä on ollut paljon muutoksia ja hoitopaikassa on varmasti virikkeitä yllin kyllin väsyttämään.

Tsemppiä! 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 16:32"]

En enää tiedä mitä tehdä! 1.5-vuotias on ottanut nyt aivan tavaksi, että aina kun päiväkodista tullaan niin huudetaan ja itketään ihan oikeasti niin kauan että mennään nukkumaan. Siis yhtäjaksoisesti! Erosimme miehen kanssa joulukuussa ja lapsi oli ensin puolet ajasta isällään, puolet minulla, mutta järjestelyä muutettiin kun alkoi nämä raivokohtaukset. Nyt poika pääsääntöisesti minulla, mutta mennään vaan pahempaan suuntaan. Isän hoitovuorolla ei samanlaista ongelmaa ole, ei myöskään tarhassa.

Raivoaminen alkoi siis tammikuussa ja on kestänyt tosiaan pahenevasti tähän asti. Olen pitänyt poikaa sylissä KOKO KOHTAUKSEN AJAN ja lohduttanut. En suutu, enkä huuda. Jämäkästi olen yrittänyt sanoa, että "nyt jo riittää". Saattaa itkeä tunnin ja sitten rauhoittuu ja menee leikkimään. kun nousen sohvalta raivoaminen alkaa taas ja saattaa taas itkeä tunnin ihan vain sen takia, että nousin ylös. Tämä toistuu ihan joka päivä. En ole kolmeen kuukauteen tehnyt kotitöitä niin että poika olisi kahdestaan minun kanssani. OMa äitini joutuu tulemaan tänne pojan kanssa kun imuroin ym. Ja poika tosiaan raivoaa vain silloin kun on minun kanssa kahdestaan?!?!?!? MITÄ IHMETTÄ TEEN VÄÄRIN!??!? auttakaa. ei kohta jaksa.

[/quote]"Räätikkä" on ottanut sinusta niskalenkin, jotakin se sinulta huutamalla haluaa.

Sinun pitää osoittaa kuka on "laumanjohtaja" jotain se sulta kiristää!

Älä anna valtaa lapselle. Nyt istut kiltisti sohvalla jotta lapsi ei ala huutaa. Lapsi tietää että jätät kotityöt tekemättä jos hän huutaa, eli valta on lapsella. Isään ei taida huudot tepsiä, joten hänen kanssaan huutamisesta lapsi ei saa mitään. Kun sinulle huutaa, huomaa että sinä ahdistut ja hätäännyt ja omistaudut täysin lapselle ja pidät sylissä. 

Tee kotitöitä, vaikka lapsi huutaisikin. Siinähän huutaa, kyllä sitä maailmaan meteliä mahtuu. Ota toki lapsi syliin jos hän haluaa syliin, mutta jos hän vain huutaa korvaasi voit ihan hyvin sanoa että äiti ei halua kuunnella huutoa, ja laskea lapsen alas. 

Lapsen voi ottaa mukaan kotitöihin, tiskatkaa käsin yhdessä, puolitoistavuotias osaa rätillä pyyhkiä kaapinovia tai lattiaa samalla kun äiti kuuraa vieressä. Avioero on suuri stressitekijä lapselle. 

Kokeile. Jätä lapsi huutamaan, kerro rauhallisesti että äiti menee nyt siistimään keittiötä. Tarjoa lapsellekin rättiä, mutta jos hän ei ota sitä, laske se vaikka lattialle ja kerro että tuosta voit ottaa sitten kun olet huutanut tarpeeksi. Ala itse pyyhkiä omalla rätilläsi ja hyräile jotain laulua. Ennemmin tai myöhemmin lapsi tulee mukaasi. 

Koita jaksaa. Lapsella on eron ja päiväkodin takia nyt vaikeaa, ja se purkautuu iltaisin. Et voi sille mitään vaikka tekisit kaikkesi (eikä se tarkoita että olisit huono äiti). 

Oma 2,5-vuotiaani saa iltaisin ja öisin uhmaraivareita. Lapsen itku (rääkyminen) on välillä todella vaikea kestää, kun toisaalta surettaa ja toisaalta raivostuttaa niin että savu nousee korvista. Ostin apteekista pienet, läpinäkyvät korvatulpat ja laitan ne huomaamattomasti korviin kun raivokohtaus alkaa. Kuulen jos lapsellani on asiaa ja olen läsnä, mutta itkua on vähän helpompi kestää. 

Jos raivarit tulevat joka ilta, valmistaudu niihin niin että syötte vaikka vähän aikaa valmisruokia ja minimoit tehtävien kotitöiden määrän. Sitten vaikka joku hömppäleffa telkkariin äänettömälle, lapsi syliin, heijaat ja halaat ja odotat että raivari menee ohi. 

Pienen lapsen raivareille ei niiden aikana voi oikein tehdä mitään, eikä sitä saa puhumalla tai millään tempuilla menemään ohi. Harhautusta voi tietenkin yrittää, mutta jos se ei auta, ovat kaikki keinot sallittuja.

Ällöttää suuresti nämä äidit jotka käyttävät muiden lapsista nimitystä pentu,penska,kakara jne. Sen vielä ymmärrän jotenkuten että aikuiset haukkuvat toisiaan mutta tuo lasten nimittely on jotenkin alhaista ja säälittävää.

Turha myöskään yrittää sanoa että esim. tässä ketjussa nuo pennuttelut ovat vain hyväntahtoisia lempinimiä..

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 04:27"]

Älä anna valtaa lapselle. Nyt istut kiltisti sohvalla jotta lapsi ei ala huutaa. Lapsi tietää että jätät kotityöt tekemättä jos hän huutaa, eli valta on lapsella. Isään ei taida huudot tepsiä, joten hänen kanssaan huutamisesta lapsi ei saa mitään. Kun sinulle huutaa, huomaa että sinä ahdistut ja hätäännyt ja omistaudut täysin lapselle ja pidät sylissä. 

Tee kotitöitä, vaikka lapsi huutaisikin. Siinähän huutaa, kyllä sitä maailmaan meteliä mahtuu. Ota toki lapsi syliin jos hän haluaa syliin, mutta jos hän vain huutaa korvaasi voit ihan hyvin sanoa että äiti ei halua kuunnella huutoa, ja laskea lapsen alas. 

Lapsen voi ottaa mukaan kotitöihin, tiskatkaa käsin yhdessä, puolitoistavuotias osaa rätillä pyyhkiä kaapinovia tai lattiaa samalla kun äiti kuuraa vieressä. Avioero on suuri stressitekijä lapselle. 

Kokeile. Jätä lapsi huutamaan, kerro rauhallisesti että äiti menee nyt siistimään keittiötä. Tarjoa lapsellekin rättiä, mutta jos hän ei ota sitä, laske se vaikka lattialle ja kerro että tuosta voit ottaa sitten kun olet huutanut tarpeeksi. Ala itse pyyhkiä omalla rätilläsi ja hyräile jotain laulua. Ennemmin tai myöhemmin lapsi tulee mukaasi. 

[/quote]

Puolitoistavuotias ei ole vielä tuollaisen kurinpidon tarpeessa. Vuoden päästä noin voi jo tehdä, mutta puolitoistavuotias on vielä melkein vauva, joka on kokenut äskettäin eron ja päiväkodin aloituksen. 

Olin itse vastaavassa tilanteessa eroni jälkeen, ja rauhoitin ensimmäisten kuukausien ajan illat vain lapselle. Tein kotitöitä sen minkä pystyin, mutta suurimman osan ajasta vietin lapsen kanssa ihan lähekkäin.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 04:27"]

Älä anna valtaa lapselle. Nyt istut kiltisti sohvalla jotta lapsi ei ala huutaa. Lapsi tietää että jätät kotityöt tekemättä jos hän huutaa, eli valta on lapsella. Isään ei taida huudot tepsiä, joten hänen kanssaan huutamisesta lapsi ei saa mitään. Kun sinulle huutaa, huomaa että sinä ahdistut ja hätäännyt ja omistaudut täysin lapselle ja pidät sylissä. 

Tee kotitöitä, vaikka lapsi huutaisikin. Siinähän huutaa, kyllä sitä maailmaan meteliä mahtuu. Ota toki lapsi syliin jos hän haluaa syliin, mutta jos hän vain huutaa korvaasi voit ihan hyvin sanoa että äiti ei halua kuunnella huutoa, ja laskea lapsen alas. 

Lapsen voi ottaa mukaan kotitöihin, tiskatkaa käsin yhdessä, puolitoistavuotias osaa rätillä pyyhkiä kaapinovia tai lattiaa samalla kun äiti kuuraa vieressä. Avioero on suuri stressitekijä lapselle. 

Kokeile. Jätä lapsi huutamaan, kerro rauhallisesti että äiti menee nyt siistimään keittiötä. Tarjoa lapsellekin rättiä, mutta jos hän ei ota sitä, laske se vaikka lattialle ja kerro että tuosta voit ottaa sitten kun olet huutanut tarpeeksi. Ala itse pyyhkiä omalla rätilläsi ja hyräile jotain laulua. Ennemmin tai myöhemmin lapsi tulee mukaasi. 

[/quote]

Puolitoistavuotias ei ole vielä tuollaisen kurinpidon tarpeessa. Vuoden päästä noin voi jo tehdä, mutta puolitoistavuotias on vielä melkein vauva, joka on kokenut äskettäin eron ja päiväkodin aloituksen. 

Olin itse vastaavassa tilanteessa eroni jälkeen, ja rauhoitin ensimmäisten kuukausien ajan illat vain lapselle. Tein kotitöitä sen minkä pystyin, mutta suurimman osan ajasta vietin lapsen kanssa ihan lähekkäin.

Minä menisin jo pikasesti terkkarin luo ja pyytämään apua jos ei voi kotitöitäkään tehdä KOLMEEN KUUKAUTEEN!

Ei lapselle voi sanoa "nyt riittää jo" vaan itku on asia joka itketään pois.

Kuulostaa oudolle että lapsi reagoisi eroonne, varsinkin jos te molemmat olette väleissä ja lapsi näkee myös isäänsä.

Se että lapsi huutaa ihan kokoajan tarhasta päästyään kuulostaa oudolle. Ja meillä lapsi on tuossa iässä kokenut jotain pahaa ja käytiin pitkään koko perhe lastenpolilla. Silti tuossa iässä lapsi melko pian alkaa rauhoittumaan. Hakisin nyt jotain apua. Ei kuulosta siltä että pärjäät kotona.

Se että joskus vaan pitää imuroida, miksi siihen tarvitsee mummoa? Opeta lapsi leikkimään yksin. Ei häntä tarhassakaan kokoajan joku riiputa.

Tuossa sinulla voi olla hyvin sellainen asia että lapsi vaan käyttää sinua hyväkseen koska mahdollistat sen. Kyllä normaalisti lapsi voi olla lattialla kun imuroidaan ja jos ei niin sinun kuuluu tukea lapsesi kasvua oikeaan suuntaan ja hakea apua.