Lue keskustelun säännöt.
Millainen äiti, sellainen tytär
20.03.2013 |
Neljän tyttölapsen äitinä on tullut huomioitua sellainen seikka tästä elämästä, että millainen äiti - sellainen tytär. Jos äiti on pomottaja tai alistaja, tytär tekee samaa kavereilleen. Jos äiti tykkää esitellä varakkuuden hedelmiä, tytär tykkää esitellä kavereilleen viiskymppisiä lompakossaan. Jos äiti on kiero ja valehteleva selkäänpuukottaja, toisten ihmisten manipuloija ja hyväksikäyttäjä, kas, äiti paljastui samanlaiseksi. Tähän sopii hyvin sanonta "Ei omena kauas puusta putoa".
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:34"]
Sulla on sitten ollut todella suppea otanta... ja negatiivisia juttuja vaan :0
[/quote]
Komppi.
En todellakaan allekirjoita ap:n väittämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä allekirjoitan: jos äidillä itsetunto kunnossa (normaalilla tasolla) ja on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä (ulospäinsuuntautunut yms), niin LAPSETkin yleensä ovat. Ei ehkä ole viisasta yleistää pelkästään tyttäriin :D Eikä siis myöskään pidä yleistää ainoastaan äitiin; yleensä näin tehdään, koska äiti on kotona lasten kanssa ja suuremmassa vuorovaikutuksessa kuin isä. Äidin vaikutus siis kasvaa suhteessa isän vaikutukseen..
Ja tosiaan niitä positiivisiakin piirteitä kannattaisi ehkä etsiä ;D
Nature & nurture! Perimä takaa tietyn alttiuden esim joillekin luonteenpiirteille ja oikeanlainen ympäristö "laukaisee" alttiuden.
Minuun ei ainakaan ole pätenyt. Äitini on supersosiaalinen ihminen, sellainen jolla on iso ystäväpiiri ja uransakin tehnyt myynnin parissa. Itse olen ääri-introvertti hissukka, joka kaipaan omaa tilaa ja rauhaa. Isääni olen tullut, hän on semmoinen hiljainen insinöörityyppi.
No mutta, minulla on kaksi tytärtä ja ovat keskenään aivan erilaiset.
Voiko kuitenkin olla niin, että molemmat ovat tulleet minuun... =) Houkutteleva ajatus, ainakin jos on narsismiin taipumuksia.
Onko tämä nyt sitten sitä Suur-Äitiyttä, kun isä ei periytä ollenkaan :-D
mulla on vaan 2 tyttöä, mutta en ole huomannut samaa. en kolmessa pojassanikaan, että olisivat isiään.
taidat olla ap varsinainen styränki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noooo. Pomotan lapsiani melkosesti, minun lapset, minun kodin säännöt. Huutelen myös naapurin lapsille jos näen jotain vääryyttä. Viime viikollakin heidän lapset heitteli koulusta päästyään karkkipapereita kadulle (vanhemmat käy töissä) ettei täällä kulje teidän äidit siivoamassa roskia kaduilla, on hyvät ja nostelee roskat. Ja lapset keräsivät roskat. Kadulla on välillä roskaa juurikin heidän perheen teettämänä.
Mutta annas kun kuuntelen miten naapurissa lapset käskyttää kavereitaan! Eikä siihen aikuiset puutu. Ei lapset tottele heitäkään ja haistattelee omille vanhemmilleen.Kyllä lapsiperheet puhuu keskenään missä perheessä asuu riiviöt ja missä leikit onnistuu.
Meillä lapset on sosiaalisia ja mukavia kavereitten kanssa. Lapseni kertoo miten meinaa kaverin X-n kanssa leikkiä X- peliä koska se on kaverin lemppari. Pelaa omaa lemppariaan myöhemmin koska siitä X- poika ei tykkää. Näin ei naapurissa tapahdu. Siellä ipanat huutaa ja raivoaa ovet paukkuen niin kavereille kuin vanhemmille kun hommat ei mene heidän toivomalla tavalla.
Itse olen ihan tietosesti erilaiseksi kasvaa kuin äitini, joka ei pitänyt rajoja ja sain tehdä paljon miltä itsestä tuntui.
Omille lapsille on paljon sääntöjä ja rajotteita pieninä ja kun lapsi kasvaa, säännöt muuttuu ja alkaa pääsemään löysemmälle mutta se tuo mukanaan myös vastuuta. Jos oma lapsi haistattelisi niin lapsi ei siitä helpolla pääsisi. Ei sillä että kulissit menee, se tuntuu olevan naapurissa tärkeää. Esim. kouluun pyöräillessä laitetaan kypärä mutta illalla ollaan ilman. :) Vaan se että lapsella on tietyt rajat joiden sisällä toimitaan. Jos lapsi alkaa niitä vastustelemaan niin sitten mietitään mitä siitä seuraa tai lapsi on taas kasvamassa ja asiaa pohditaan yhdessä mutta kun lapselle on aina pidetty säännöt niin lapsi tietää ettei niistä lipsuta. Ja varsinkaan kaikki haistattelu on lapselta kiellettyä, mutta tälläisissä perheissä se varmaan lähtee siitä että lapsi oppii niitä muilta.. :)
Itse siis pompotan ja alistan, lapsia siis paikalleen mutta jos lapseni tekee samaa niin siihen puutun. Aikuisella on katsos aikuisen vastuu, lapsi ei voi alkaa toimimaan samoin.
Sulla on sitten ollut todella suppea otanta... ja negatiivisia juttuja vaan :0