Työmatkat ja lasten ikävä?
Eli tilanne siis sellainen, että mies aloitti vuoden vaihteessa uuden työn ja uutena kuviota mukaan tuli yhden-kahden yön työmatkat. Lapset ovat 8,6 ja 4-vuotiaat ja ilmeisesti nyt vasta kunnolla käsittäneet tämän kuvion ja, että näin tulee tapahtumaan jatkossakin ja minä en oikein osaa käsitellä lasten ikävää. Siis onhan tässä totuttelemista itsellekin, kun yksin pitää hoitaa iltapalat, pesut, sadut ja aamut, mutta jotenkin tuo ikävä on päässyt yllättämään.
Mitkä on parhaat sanat/keinot näihin tilanteisiin? Vanhimmalle tulee entistä kauheampi ikävä, jos puhuu puhelimessa, 6v ikävöi sängyssä ja uni ei tule ja 4v osoittaa ikävän kiukuttelemalla viimeisenä päivänä tai kun isä on takaisin kotona. Poden jo nyt huonoa omatuntoa, kun olen sopinut 2kk päähän tyttöviikonlopun, eikä puhettakaan, että voitaisi miehen kanssa mennä kahdestaan yön reissulle...kokemuksia saa jakaa kiitos :)