En jaksa ajaa enää pitkää työmatkaa..
Ja mies ei suostu siihen, että muutettaisiin työpaikkojemme lähelle. Eli mieskin siis ajaa, mutta haluaa vaan asua landella. Käytän 2 tuntia päivästä työmatkoihin ja olen aina illalla rättiväsynyt enkä jaksa mitään. Enkä jaksa viikonloppuisinkaan sitten käyttää lapsia missään, kun ei huvita ajaa vapaalla. Haluaisin ja olisin heti valmis muuttamaan lähemmäksi työpaikkaa, mutta mies ei vaan suostu. Asiasta on riidelty ja välimme ovat tulehtuneet täysin. Mielestäni mies pakottaa minut tekemään vastoin sitä, mikä olisi järkevää. Minulla on myös todettu vaiva, joka ei tule paranemaan ja ajaminen aiheuttaa päivittäistä kipua. Mieheltä ei ymmärrystä heru, vaan sanoo sitten lopuksi, että sen kun häivyt, mutta hän ja lapset jää... Olen ihan loppu!!
Kommentit (12)
No en tosiaan jää enää kotiin, vuosia jo olin hellan äärellä. Ei tule mieleenkään enää jäädä miehelle kotipalvelijaksi ja sitä on taatusti edessä, jos kotiin jäisin. Nouwei!! Ei ole vaihtoehto tuo..
Hae jotain vuorotteluvapaata, irtisanoudu, tai hae sairaslomaa sen vaivasi tai uupumuksen tms. vuoksi? Siis tuli vaan mieleen, jos et kerran oikeasti jaksa. Sitten voisit ainakin rauhassa miettiä että muutatko pois vai jäätkö.
Minun työmatkani on Helsingissä yhteen suuntaan 13 kilometriä, matkoihin menee päivässä kaksi tuntia. Matkan varrella kolm eri bussia. Väsyttää. :(
Jaksa vaan ap. Mä menisin vaikka puolitoista tuntia yhteen suuntaan, jos vain saisin hyvän työpaikan. Aiemmin työmatkani kesti tunnin suuntaansa, ei silloinkaan niinkään matkan pituuden vaan ruuhkien takia.
ja sieltä landelta ei saa mitää työtä ? kuulostaa siltä että miehesi ei rakasta sinua ollenkaan, etkä sinäkään ehkä rakasta häntä. tuo on varmasti vähintään yhtä rasittavaa kuin ajaminen. tuon tekstin perusteella sanoisin että teidän kannattaisi mennä pariterapiaan.
Olen viimeiset 22 vuotta käyttänyt työmatkoihin 2 tuntia päivässä. Jaksan varsin hyvin. Mieheni ei huuda minulle. En ole koskaan ollut kotiäiti. Elämä on.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:53"]
Olen viimeiset 22 vuotta käyttänyt työmatkoihin 2 tuntia päivässä. Jaksan varsin hyvin. Mieheni ei huuda minulle. En ole koskaan ollut kotiäiti. Elämä on.
[/quote]
Mutta miksi oot kuitenkin noin ikävä ihminen, vaikka sulla on muka kaikki hyvin?
Kun pääsin töihin, niin juuri ajattelin noin, että johan tässä ajaa kun on hyvä ja mielekäs työ. Siitä ei olekaan kyse. Vaan kun terveys ei kestäkään ajamista, niin minkäs sille taas teen, en voi siihen asiaan vaikuttaa ja vaiva pahenee, jos ajan.
Asutaan niin landella, että ei täällä ole mitään töitä kenelläkään, kun ei ole paljoa asutustakaan. Lapsillakaan ei ole koulu lähellä, joten hekin joutuvat käyttämään koulumatkoihin linja-autolla aikaa ja sekin helpottaisi, kun muutettaisiin lähemmäksi työpaikkaani.
Ymmärrän ap, pitkä työmatka rasittaa pidemmän päälle. Itse käyn 40 kilometrin päässä töissä. Aikaa menee ensin kotoa bussipysäkille kävellen 15 min ja siihen 45 min bussimatka päälle. Vasta 6kk takana, hymy kyllä alkaa hyytymään vähitellen... :( Toivottavasti keksitte kaikkia tyydyttävän ratkaisun ongelmaan!
Eikö lähempää työpaikkoja löytyisi tarpeeksi "landea" miehen tarpeisiin ? Vai onko kyse siitä, että mies haluaa asua jollakin vanhalla kotitilalla, kotikylällä tai muusta syystä juuri siinä talossa?
Eikö sinulla ole mitään mahdollisuutta käyttää julkista kulkuneuvoa edes osan matkasta, tai kulkea miehen kanssa samaa matkaa?
Vuorotteluvapaa tai osa-aikainen työ voisi vähän helpottaa elämääsi, ainakin vähäksi aikaa.
Olen ollut työelämässä p..i t..k..ä..ä..n ja työmatkohin menee kaupungissa tunti suuntaansa. ja kun päivään tulee muutenkin pituutta, niin eilenkin työpäivä kesti 12 tuntia. Välillä kututtaa. Toisaalta en ole joka ikinen päivä nakitettu työpisteeseeni, vaan aina joskus voin lähteä myöhemmin ja tulla aikaisemmin. Se helpottaa tätä tilannetta. Mieheni käy toisessa kaupungissa töissä 3 päivänä viikossa ja sinne on ajomatkaa yli 100 kilometriä. Välillä käy pieni kade naapureita, joiden pirssit töröttää joka päivä viimeistään klo 16.00 pihalla.
Ota lopputili ja jää kotiäidiksi.