Kolmekymppiset miehet ja kiire sitoutua

Provo. Viimeiset hetkesi tulla helposti raskaaksi ovat kohta käsillä, joten olisit onnellinen, kun mies osoittaa vakavampaa kiinnostusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin entä sitten? On ihan luonnollista haluta erinlaisia asioita. Tuo mies ei ole sinua varten, joten vähän ihmetyttää, jos vielä tuhlaat häneen aikaasi. Tuolla kuitenkin on tavaton määrä tuo ikäisiä miehiä, jotka ei sitä perhettä halua.

Mies oli ilmeisesti muuten mukiinmenevä, mutta väärät tavoitteet AP:n kannalta, joten siis miehen olisi pitänyt varmaankin luopua omista tavoitteistaan AP:n vuoksi.

Joo on muuten kaikin puolin mukiinmenevä. Ainoastaan toi kiire sitoutua ja saada lapsia pelottaa hirveästi. Nytkin tuli viesti, että tulisin edes viikoksi ensin hänen luokseen, jotta näkisin, millaista elämää hän mulle voisi tarjota.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Provo. Viimeiset hetkesi tulla helposti raskaaksi ovat kohta käsillä, joten olisit onnellinen, kun mies osoittaa vakavampaa kiinnostusta!

Voi kyynel. En erityisemmin edes pidä lapsista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin entä sitten? On ihan luonnollista haluta erinlaisia asioita. Tuo mies ei ole sinua varten, joten vähän ihmetyttää, jos vielä tuhlaat häneen aikaasi. Tuolla kuitenkin on tavaton määrä tuo ikäisiä miehiä, jotka ei sitä perhettä halua.

Mies oli ilmeisesti muuten mukiinmenevä, mutta väärät tavoitteet AP:n kannalta, joten siis miehen olisi pitänyt varmaankin luopua omista tavoitteistaan AP:n vuoksi.

Joo on muuten kaikin puolin mukiinmenevä. Ainoastaan toi kiire sitoutua ja saada lapsia pelottaa hirveästi. Nytkin tuli viesti, että tulisin edes viikoksi ensin hänen luokseen, jotta näkisin, millaista elämää hän mulle voisi tarjota.

Ap

Joko on laukku pakattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin entä sitten? On ihan luonnollista haluta erinlaisia asioita. Tuo mies ei ole sinua varten, joten vähän ihmetyttää, jos vielä tuhlaat häneen aikaasi. Tuolla kuitenkin on tavaton määrä tuo ikäisiä miehiä, jotka ei sitä perhettä halua.

Mies oli ilmeisesti muuten mukiinmenevä, mutta väärät tavoitteet AP:n kannalta, joten siis miehen olisi pitänyt varmaankin luopua omista tavoitteistaan AP:n vuoksi.

Joo on muuten kaikin puolin mukiinmenevä. Ainoastaan toi kiire sitoutua ja saada lapsia pelottaa hirveästi. Nytkin tuli viesti, että tulisin edes viikoksi ensin hänen luokseen, jotta näkisin, millaista elämää hän mulle voisi tarjota.

Ap

Joko on laukku pakattu?

On laukku pakattu, mutta ei tän miehen luokse, vaan lomamatkalle sukulaisten kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin entä sitten? On ihan luonnollista haluta erinlaisia asioita. Tuo mies ei ole sinua varten, joten vähän ihmetyttää, jos vielä tuhlaat häneen aikaasi. Tuolla kuitenkin on tavaton määrä tuo ikäisiä miehiä, jotka ei sitä perhettä halua.

Mies oli ilmeisesti muuten mukiinmenevä, mutta väärät tavoitteet AP:n kannalta, joten siis miehen olisi pitänyt varmaankin luopua omista tavoitteistaan AP:n vuoksi.

Naiset on lapsen tasolle typistettyjä tahdottomia olentoja, jotka pienen väsytystaistelun jälkeen tekee niitä lapsia vaikka kokee ettei heitä edes halua. Kun se statusmies on oltava, jolla voi sitten kehuskella tyttökavereille, kun on oikein mies saatu.

Jos et etsi mitään vakavaa niin älä tuhlaa miehen aikaa. Naimisiinmeno, lapsensaanti yms on sen verran isoja asioita, että niistä pitäisi olla kumppanin kanssa samaa mieltä jottei jompikumpi katkeroidu.

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Liian nopeasti on liian nopeasti etenkin silloin kun kemiat eivät kohtaa täysin. Itse haluan lapsia mutta olin tinder-treffeillä miehen kanssa, joka alkoi ensimmäisen 10 min aikana puhumaan muutostamme Singaporeen ja kuinka 'lapsetkin oppisivat englantia'. Mutta enpä olisi muutenkaan ollut hänestä kiinnostunut - arvomaailma tuntui olevan melko erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Erosin pitkästä suhteesta 2 kuukautta sitten. En todellakaan ole valmis mihinkään vakavaan miehen kanssa, johon tutustuin kuukausi sitten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Asiaa. Lisäksi voi olla niin että jos naista alkaa vasta siinä neljänkympin korvilla se lapsen teko kiinnostamaan, niin kaikki ne miehet jotka haluavat perustaa perheen, ovat tahoillaan liitoissa ja kasvattavat jo sitä perhettä, ja vapailla markkinoilla ovat vain ne miehet, joita ei kiinnosta vakiintua tai perustaa perhettä. Jos kuitenkin haluaa joskus sen perheen perustaa, niin viime tinkaan sitä ei kannata jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kolmekymppinen mies ei ole = kolmekymppiset miehet

Oliskin vain yksi. Tuo viimeisin vain on nyt kaikkein sinnikkäimmin jankannut tuota.

Ap

Erosit siis 2 kk sitten pitkästä suhteesta, ja sulla on sen jälkeen ollut jo useampia miehiä. Vilkasta toimintaa. Etpä tainnut paljoa jäädä sitä pitkäaikaista, päättynyttä suhdetta suremaan. Moni ei ole valmis vielä deittailemaankaan 2kk erosta, ja sulla on jo monet suhteenalut takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Erosin pitkästä suhteesta 2 kuukautta sitten. En todellakaan ole valmis mihinkään vakavaan miehen kanssa, johon tutustuin kuukausi sitten.

Ap

Oletko kenties läheisriippuvainen? 

Oi tapaisinpa joskus tuollaisen miehen kun AP :D Ite haluan pian lapsia ja naimisiin näin 30-vuotiaana, mutta miehiä ei tunnu kiinnostava, siis niitä jotka ovat vielä vapaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Erosin pitkästä suhteesta 2 kuukautta sitten. En todellakaan ole valmis mihinkään vakavaan miehen kanssa, johon tutustuin kuukausi sitten.

Ap

Oletko kenties läheisriippuvainen? 

No en. Olen tutustunut näihin miehiin muunmuassa harrastuksissani ja hauskaa on ollut. Exääni kaipaan päivittäin, enkä todellakaan ole etsimässä parisuhdetta. Olen vain viettänyt heidän kanssaan aikaa ja sitten nämä miehet ovat alkaneet puhua parisuhteesta yms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Erosin pitkästä suhteesta 2 kuukautta sitten. En todellakaan ole valmis mihinkään vakavaan miehen kanssa, johon tutustuin kuukausi sitten.

Ap

Oletko kenties läheisriippuvainen? 

No en. Olen tutustunut näihin miehiin muunmuassa harrastuksissani ja hauskaa on ollut. Exääni kaipaan päivittäin, enkä todellakaan ole etsimässä parisuhdetta. Olen vain viettänyt heidän kanssaan aikaa ja sitten nämä miehet ovat alkaneet puhua parisuhteesta yms.

Ap

Aloituksessa uhosit kuitenkin alkavasi deittailemaan parikymppisiä. Onko sinusta jotenkin hirveän ihmeellistä että deiteillä kartoitetaan halukkuutta parisuhteeseen (vaikkei edes puhuttaisi perheestä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Erosin pitkästä suhteesta 2 kuukautta sitten. En todellakaan ole valmis mihinkään vakavaan miehen kanssa, johon tutustuin kuukausi sitten.

Ap

Oletko kenties läheisriippuvainen? 

No en. Olen tutustunut näihin miehiin muunmuassa harrastuksissani ja hauskaa on ollut. Exääni kaipaan päivittäin, enkä todellakaan ole etsimässä parisuhdetta. Olen vain viettänyt heidän kanssaan aikaa ja sitten nämä miehet ovat alkaneet puhua parisuhteesta yms.

Ap

Aloituksessa uhosit kuitenkin alkavasi deittailemaan parikymppisiä. Onko sinusta jotenkin hirveän ihmeellistä että deiteillä kartoitetaan halukkuutta parisuhteeseen (vaikkei edes puhuttaisi perheestä).

No heistä ei ehkä tarvitsisi pelätä, että jotain vakavaa pitäisi olla heti nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo lähemmäs 50v. nainen ja olen sitä mieltä, että on todellakin normaalia, että kolmekymppiset miehet ja naiset haluavat sitoutua ja alkavat miettiä mitä haluavat parisuhteelta, sekä elämältä. On hieman huolestuttavaa, jos EI tuossa iässä ole mitään tietoa tai suunnitelmaa tulevasta, vaan eletään edelleen "teinielämää", vailla sitoumuksia ja unelmia. En ymmärrä miksi nykyään halutaan jatkaa nuoruutta ja nuoren elämää ties kuinka kauaksi aikaa. Pelätäänkö aikuisen elämää ja siihen kuuluvia vastuita ja töitä niin paljon, että sellainen 'tässä hengailen vaan ja katson päivän kerrallaan'- meininki on jotenkin parempaa?

Jotkut jatkavat opiskelujakin ja opiskeluelämää johonkin 35-vuotiaaksi asti ja sitten havahdutaan, että parisuhde ja lapsikin olisi ihan kiva juttu, mutta ei löydy ketään ja naisilla alkaa biologinen kello tikittämään. Kun mm. nainen löytää miehen, niin huomataankin ettei raskaus onnistu ja aletaan hedelmöityshoitoihin, jotka ehkä tuottavat toivotun lopputuloksen tai sitten ei. Tähänkin olisi ollut (ehkä) ratkaisu aloittaa parisuhteen etsiminen pikkasen aikaisemmin. Mutta eiii, kun "en mää ole vaalmiis vakiintumaan, byäää...".

Mulla oli tuossa iässä paljon sitoumuksia ja unelmia, mutta ei ikinä halua lapsen hankkimiseen. Elämä ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin! Nyt ikää yli 40, eikä edelleenkään kiinnostusta lapsen yrittämiseen.

Haluttomuus saada lasta ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutua ja kantaa vastuuta.

Unohdit mainita, että "mies olisi muuten ihan täydellinen". Nyt nimittäin stoorisi ei selitä sitä, että miksi kuuntelet hänen jankutustaan sen sijaan, että olisit todennut hänelle, että etsitte eri asioita ja lopettanut tapailun.

Vierailija kirjoitti:

Unohdit mainita, että "mies olisi muuten ihan täydellinen". Nyt nimittäin stoorisi ei selitä sitä, että miksi kuuntelet hänen jankutustaan sen sijaan, että olisit todennut hänelle, että etsitte eri asioita ja lopettanut tapailun.

No emme tietääkseni tapaile. Mitä nyt joskus vietetty aikaa. Eikä siitä pitkä ole, kun tämä mies käski mun yrittää saada exäni takaisin.

Ap