Eikö kukaan lääkäri usko, että lääkkeet muuttaa ihmistä?/Eikä sovi kaikille?
Mulla oli masennuslääkitys, josta sain kaikki sivuoireet ja jouduin osastolle. Siellä ne vaihteli lääkkeitä ja kaikista sain vain sivuoireet. Näin harhoja, en ollut oma itseni, olin itsetuhoinen ja kuulin juttuja..
Mutta lääkärit silloin keksi mulle liutan erilaisia diagnooseja.
Kun pääsin osastolta lopetin lääkkeet, enkä ole katunut. Kaikki nuo "oireet" lähti pois. Ei ole sitä masennustakaan.
Nyt olen käynyt psykiatrin luona ja koittanut selittää, että mulla ei ole noita diagnooseja, koska kaikki johtui niistä lääkkeistä.
Mutta ei usko.
Se vähän häiritsee normi elämää tommoiset diagnoosit, koska jos esim menet päivystykseen, koska sattuu, sanotaan että kuuluu sun sairauksiin, kuvittelet vain..
Tai et pääse töihin, kun on tommoset diagnoosit.
En halua loisia.
Kommentit (30)
Vajaan sadan vuoden päästä (tai luultavasti jo aiemmin) näihin nykyisiin psyykennappeihin suhtaudutaan samalla tavoin kuin me suhtaudumme nykyisin lobotomiaan.
Mielialalääkkeisiin ei kannattaisi kenenkään koskea ennen viimeisessä hädässä, kun kaikki muu on kokeiltu. Valitettavasti ne ovat valtava tulonlähde johtaville lääkeyhtiöille.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit näkee kaikissa jotakin. Pitäisi katsoa pidemmältä ajalta oireita.
Eikä voi diagnoosia antaa vain oman kokemuksen mukaan, pitäisi olla perheenkin mielipide.
Itselläni on diagnoosi joka tosin on masennuspohjainen. Kumppani jonka kanssa päivittäin 15 vuotta oltu ja asuttu yhdessä ja tuntee minut kuin itsensä on ihmetellyt suuresti noita psykiatrin tekstejä. Kumppanin mielipide on että olen ajoittain hieman masentunut mutta muusta tekstistä hän ei ole samaa mieltä ollenkaan vaan pitää sitä "vasemmalla kädellä hutkaistulta tekstiltä". Häntä asia selvästi ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeisiin ei kannattaisi kenenkään koskea ennen viimeisessä hädässä, kun kaikki muu on kokeiltu. Valitettavasti ne ovat valtava tulonlähde johtaville lääkeyhtiöille.
Ja lääkäreille
Minulla reumalääkäri pakotti kokeilemaan masennuslääkettä nostamaan kipukynnystä ennen kun suostui määräämään reumalääkettä. Söin lääkkeen ja alkuun en huomannut mitään erikoista voinnissa. Sitten havahduin siihen että en enää puhunut kenenkään kanssa. En vaan tuntenut tarvetta siihen. En puhunut edes lapsilleni. Minusta tuli zombi.
Lopetin lääkkeet ja sain aivan jäätävät sähköiskut päähän. Pahaa oloa ja huimausta kesti viikkoja. En enää koskaan tule tuollaisiin lääkkeisiin koskemaan. Vielä yli vuoden jälkeen tulee ajoittain se sähköisku olo ja se on suoraan lääkkeen takia kun en koskaan elämässä ole sellaista kokenut ennen masennuslääkevieroitusta.
Miksi esim ap meni alkuunkaan lääkärille, jos ei ole masennusta, lääkkeet eivät sovi ja lääkäri ei sitä usko?
Tätä lukiessa teitä tuntuu olevan muitakin joilla ei mielestään ole lääkitystä vaativaa mielialahäiriöitä, mutta ammattitaidoton lääkäri vaan määrää vääriä lääkkeitä. En ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit ovat omaa luokkaansa, näin sivusta seuranneena lähiomaisen taistelua vaikean masennuksen ja paniikkihäiriön parissa. Psykiatrinen hoito on ainakin omassa kunnassa täysin retuperällä.
Joutavuuksia. Kaverisi pitäisi laittaa lantaa luomaan, niin loppuu ne oireet äkkiä.
Sinccis
Lopettakaa jo! Jos ette hanki lääkärin tutkintoa niin turhaa marmattaa.