Lue keskustelun säännöt.
Sulkijalihaksen repeämä
14.03.2019 |
Onko kenelläkään todettu sulkijalihaksen repeämää viiveellä synnytyksen jälkeen oireiden perusteella? Onko korjausleikkaus tehty millä aikaviiveellä. Miten toipuminen?
Kommentit (39)
Synnytykseni jälkeen minulle sanottiin, että sain 3.asteen repeämät ja sulkijalihakseni vaurioitui. Kuitenkin seuraavana päivänä kun sain paperit, niissä luki 2.asteen repeämä. Kysyin asiasta ja oli kuulemma katsottu väärin, olikin vain 2.asteen repeämät.
Kotona lueskelin myöhemmin omakannasta, että minulle oli annettu antibioottikuuri, koska ommel oli käynyt peräsuolen puolella, josta minulle ei kerrottu mitään. Synnytyksestä puhumassa käynyt kätilö ei edes ollut ollut mukana synnytyksessäni, joka oli minusta outoa.
Synnytyksestä oli joitakin kuukausia, kun tajusin, että aina kun minun oli iso hätä, tuli kiire vessaan. Oli pakko mennä ja nopeasti, muuten sai pelätä että tulee housuun. 2v synnytyksen jälkeen diagnosoitiin toiminnallinen suolistovaiva, mahdollisesti IBS.
Vaiva jatkuu vieläkin vaikka synnytyksestä on yli 3 vuotta, olenkin alkanut miettiä, olisiko sittenkin 3.asteen repeämät ja sulkijalihas vauroitunut, kuten aluksi minulle sanottiin. Jostakin syystä sitten ei kuitenkaan haluttu sitä papereihin laittaa, ehkä olivat tehneet jonkin virheen, eivätkä halunneet joutua vastuuseen siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni jälkeen minulle sanottiin, että sain 3.asteen repeämät ja sulkijalihakseni vaurioitui. Kuitenkin seuraavana päivänä kun sain paperit, niissä luki 2.asteen repeämä. Kysyin asiasta ja oli kuulemma katsottu väärin, olikin vain 2.asteen repeämät.
Kotona lueskelin myöhemmin omakannasta, että minulle oli annettu antibioottikuuri, koska ommel oli käynyt peräsuolen puolella, josta minulle ei kerrottu mitään. Synnytyksestä puhumassa käynyt kätilö ei edes ollut ollut mukana synnytyksessäni, joka oli minusta outoa.
Synnytyksestä oli joitakin kuukausia, kun tajusin, että aina kun minun oli iso hätä, tuli kiire vessaan. Oli pakko mennä ja nopeasti, muuten sai pelätä että tulee housuun. 2v synnytyksen jälkeen diagnosoitiin toiminnallinen suolistovaiva, mahdollisesti IBS.
Vaiva jatkuu vieläkin vaikka synnytyksestä on yli 3 vuotta, olenkin alkanut miettiä, olisiko sittenkin 3.asteen repeämät ja sulkijalihas vauroitunut, kuten aluksi minulle sanottiin. Jostakin syystä sitten ei kuitenkaan haluttu sitä papereihin laittaa, ehkä olivat tehneet jonkin virheen, eivätkä halunneet joutua vastuuseen siitä?
Voihan se olla että onkin ollut 3 asteen repeämä jos antibioottiakin olet saanut ja vaivaa jäänyt.
Sulkijalihasten kunnon pystyy katsomaan ultraäänellä. Ja myöhemmin pystyy tekemään korjausleikkauksen jos on vaikeat oireet. Mutta ilmeisesti nuilla korjauksilla on vähän huonot tulokset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni jälkeen minulle sanottiin, että sain 3.asteen repeämät ja sulkijalihakseni vaurioitui. Kuitenkin seuraavana päivänä kun sain paperit, niissä luki 2.asteen repeämä. Kysyin asiasta ja oli kuulemma katsottu väärin, olikin vain 2.asteen repeämät.
Kotona lueskelin myöhemmin omakannasta, että minulle oli annettu antibioottikuuri, koska ommel oli käynyt peräsuolen puolella, josta minulle ei kerrottu mitään. Synnytyksestä puhumassa käynyt kätilö ei edes ollut ollut mukana synnytyksessäni, joka oli minusta outoa.
Synnytyksestä oli joitakin kuukausia, kun tajusin, että aina kun minun oli iso hätä, tuli kiire vessaan. Oli pakko mennä ja nopeasti, muuten sai pelätä että tulee housuun. 2v synnytyksen jälkeen diagnosoitiin toiminnallinen suolistovaiva, mahdollisesti IBS.
Vaiva jatkuu vieläkin vaikka synnytyksestä on yli 3 vuotta, olenkin alkanut miettiä, olisiko sittenkin 3.asteen repeämät ja sulkijalihas vauroitunut, kuten aluksi minulle sanottiin. Jostakin syystä sitten ei kuitenkaan haluttu sitä papereihin laittaa, ehkä olivat tehneet jonkin virheen, eivätkä halunneet joutua vastuuseen siitä?
Voihan se olla että onkin ollut 3 asteen repeämä jos antibioottiakin olet saanut ja vaivaa jäänyt.
Sulkijalihasten kunnon pystyy katsomaan ultraäänellä. Ja myöhemmin pystyy tekemään korjausleikkauksen jos on vaikeat oireet. Mutta ilmeisesti nuilla korjauksilla on vähän huonot tulokset...
Epäilen kyllä, että on ollut 3.asteen repeämät, mutta on tehty jokin virhe, ehkä jo synnytyksessä eikä haluttu siitä vastuuseen. Ei tietenkään merkitty silloin myöskään papereihin, jotteivät he ole sitä myöntäneet ja minun olisi vaikeampi asiasta valittaa tai saada heidät vastuuseen.
Synnytyksessä ollut kätilö oli ihan hirveä sekä minulle että miehelleni, eikä tullut siihen keskusteluun kanssani, joten voi olla että hän teki jonkin virheen. Vauva syntyi sellaisessa asennossa, että repesin pitkän matkan kohtua kohden sisältä.
Korjausleikkaukseen en tahdo mennä, vieläkin välillä kipuilen alapäästä tikkauksen kohdalta ja olin todella kipeä synnytyksen jälkeen. Vaiva on nyt kuitekin jotenkin parempaan päin.
Synnytyksessä 23% saa piilevän sulkijalihasvaurion mitä ei synnytyksen yhteydessä huomata... eli ei tule selkeää repeämää.
sain synnytyksesta IV;n asteen repeämät, molemmat sulkijalihakset myöskin repesivät. Paikat tikattiin kahden kirurgin voimin heti synnytyksen jälkeen leikkaussalissa. Tikkejä kuulemma noin 180 ja operaatio kesti 1,5 tuntia.
Tästä nyt 12v ja edelleenkin päivittäin pierut karkaavat ihan missä sattuu, tämä uskomattoman noloa mm töissä. Samoin, jos vatsa hiemankin löysällä, tulee kiire muuten saattaa uloste karkailla.
Pari vuotta synnytyksesta yrittivät vaivaa korjailla laittamalla muistaakseni jotain silkikonia ruiskeella sulkijalihaksiin, mutta eipä tuosta pahemmin apua ollut. Vaiva jatkuu luultavasti loppuiän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni jälkeen minulle sanottiin, että sain 3.asteen repeämät ja sulkijalihakseni vaurioitui. Kuitenkin seuraavana päivänä kun sain paperit, niissä luki 2.asteen repeämä. Kysyin asiasta ja oli kuulemma katsottu väärin, olikin vain 2.asteen repeämät.
Kotona lueskelin myöhemmin omakannasta, että minulle oli annettu antibioottikuuri, koska ommel oli käynyt peräsuolen puolella, josta minulle ei kerrottu mitään. Synnytyksestä puhumassa käynyt kätilö ei edes ollut ollut mukana synnytyksessäni, joka oli minusta outoa.
Synnytyksestä oli joitakin kuukausia, kun tajusin, että aina kun minun oli iso hätä, tuli kiire vessaan. Oli pakko mennä ja nopeasti, muuten sai pelätä että tulee housuun. 2v synnytyksen jälkeen diagnosoitiin toiminnallinen suolistovaiva, mahdollisesti IBS.
Vaiva jatkuu vieläkin vaikka synnytyksestä on yli 3 vuotta, olenkin alkanut miettiä, olisiko sittenkin 3.asteen repeämät ja sulkijalihas vauroitunut, kuten aluksi minulle sanottiin. Jostakin syystä sitten ei kuitenkaan haluttu sitä papereihin laittaa, ehkä olivat tehneet jonkin virheen, eivätkä halunneet joutua vastuuseen siitä?
Voihan se olla että onkin ollut 3 asteen repeämä jos antibioottiakin olet saanut ja vaivaa jäänyt.
Sulkijalihasten kunnon pystyy katsomaan ultraäänellä. Ja myöhemmin pystyy tekemään korjausleikkauksen jos on vaikeat oireet. Mutta ilmeisesti nuilla korjauksilla on vähän huonot tulokset...Epäilen kyllä, että on ollut 3.asteen repeämät, mutta on tehty jokin virhe, ehkä jo synnytyksessä eikä haluttu siitä vastuuseen. Ei tietenkään merkitty silloin myöskään papereihin, jotteivät he ole sitä myöntäneet ja minun olisi vaikeampi asiasta valittaa tai saada heidät vastuuseen.
Synnytyksessä ollut kätilö oli ihan hirveä sekä minulle että miehelleni, eikä tullut siihen keskusteluun kanssani, joten voi olla että hän teki jonkin virheen. Vauva syntyi sellaisessa asennossa, että repesin pitkän matkan kohtua kohden sisältä.
Korjausleikkaukseen en tahdo mennä, vieläkin välillä kipuilen alapäästä tikkauksen kohdalta ja olin todella kipeä synnytyksen jälkeen. Vaiva on nyt kuitekin jotenkin parempaan päin.
Ai niin, synnytyksen jälkeen minulle myös sanottiin, että fysioterapeutin pitää tulla katsomaan minua ja opastaa erilaisissa liikkeissä jne ja kun asiasta kysyin seuraavana päivänä, ei hänen kuulemma tarvinnutkaan tulla, kun oli vain 2.asteen repeämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin tiennyt millaisia vaurioita/ repeämiä synnytyksestä saattaa tulla niin olisin vaatinut sektion.. pahimmillaan invalidisoi koko loppuelämän
Tuttua. Mulle tuli 3. Asteen repeämä joka hoidettiin PASKASTI... kirjaimellisesti, kakat tuli housuun muutaman kuukauden.
Tikkejä tuli sata mutta tikkaus tehtiin synnytyssalissa kun molemmat leikkaussalit oli varattuja. Törkeä virhe! Olis pitänyt leikata salissa ja kirurgin toimesta, nyt gyne synnytyslkäri ompeli tikit valveilla ja huonossa valissa/asennossa.
Kotiin laitettiin kakkavaipoissa ja sanottiin että heippa! Ei MITÄÄN jälkitarkastusta, kontrollia tai fysioterapiaa. Itse sit omalla rahalla kuntoutin pidätyskykyä takasin fysioterapiassa, makdoi useita tonneja.
Sen jälkeen uusi raskaus, synnytys meni ok. Nyt oon vielä viimeistä kertaa raskaana ja TÄN JÄLKEEN vaadin kyllä nyt tutkimukset ja apua.
Edelleen pierut karkaa, ripulitaudissa kaikki tulee housuun (löysää ulostetta vaurioitunut sfinkteri ei pidättele!) ja jatkuvasti on kakkahädän tunne ja pidättelyn tarve.
Nämä on todella huonosti diagnosoituja ja hoidettuja. Itselläni on melko varmaan hermovika sulkijassa tai ylempi sulkija vaurioitunut jota ei ailoin ekallakertaa huomattu.
Ketään ei kiinnosta mun vaivat. Ei tk-lääkäriä eikä neuvolaa, ja tosiaan järkytys oli kun paskat housussa lähettivät mut kotiin ja sanovat vaan että pärjäile. Titta helvetissä olis pitänyt ärjestää kuntoutus ja kontrolli!!
Mutta - synnyttävät naiset on kuin karjaa ja siten niitä kohdellaan. Tän oon ikävä kyllä havainnut aina synnytyskeikoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemusta korjausleikkauksesta?
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Mulle tuli 3. Asteen repeämä joka hoidettiin PASKASTI... kirjaimellisesti, kakat tuli housuun muutaman kuukauden.
Tikkejä tuli sata mutta tikkaus tehtiin synnytyssalissa kun molemmat leikkaussalit oli varattuja. Törkeä virhe! Olis pitänyt leikata salissa ja kirurgin toimesta, nyt gyne synnytyslkäri ompeli tikit valveilla ja huonossa valissa/asennossa.
Kotiin laitettiin kakkavaipoissa ja sanottiin että heippa! Ei MITÄÄN jälkitarkastusta, kontrollia tai fysioterapiaa. Itse sit omalla rahalla kuntoutin pidätyskykyä takasin fysioterapiassa, makdoi useita tonneja.Sen jälkeen uusi raskaus, synnytys meni ok. Nyt oon vielä viimeistä kertaa raskaana ja TÄN JÄLKEEN vaadin kyllä nyt tutkimukset ja apua.
Edelleen pierut karkaa, ripulitaudissa kaikki tulee housuun (löysää ulostetta vaurioitunut sfinkteri ei pidättele!) ja jatkuvasti on kakkahädän tunne ja pidättelyn tarve.
Nämä on todella huonosti diagnosoituja ja hoidettuja. Itselläni on melko varmaan hermovika sulkijassa tai ylempi sulkija vaurioitunut jota ei ailoin ekallakertaa huomattu.
Ketään ei kiinnosta mun vaivat. Ei tk-lääkäriä eikä neuvolaa, ja tosiaan järkytys oli kun paskat housussa lähettivät mut kotiin ja sanovat vaan että pärjäile. Titta helvetissä olis pitänyt ärjestää kuntoutus ja kontrolli!!
Mutta - synnyttävät naiset on kuin karjaa ja siten niitä kohdellaan. Tän oon ikävä kyllä havainnut aina synnytyskeikoillani.
Nää on kyllä semmosia asioita joihin on vaikea saada apua. ” jumppaa lantiopohja lihaksia, synnytyksen jälkeen normaalia että pidätyskyky on huono”... todella ikävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vielä ihmetellään, kun naiset eivät enää halua lapsia. Nykyään sentään netin ansiosta näistäkin asioista on tietoa saatavilla. Ennen vanhaan salailtiin vaan ja monet naiset kulkivat häpeää kantaen loppuelämänsä revenneen peräsuolen kanssa kakat housussa. Voi miettiä mitä tuollainen tekee naiseudelle ja seksuaalisuudelle!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta korjausleikkauksesta?
Tai miten ylipäätään niistä toipuu? Mistään ei oikein löydy tietoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin aina olis paras tulos jos korjattais heti kun vaurio todetaan synnytyksessä. Mutta ilmeisesti näitä myöhäiskorjauksiakin tehdään jos on oireita ja ultralla todetaan vaurio
Olenpa taas tyytyväinen kun en ole lapsia hankkinut. Kamalia kokemuksia!
Ilmeisesti pahoja synnytysrepeämiä (3-4 asteen repeämiä, jossa sulkijalihas vaurioituu)
sattuu n 1% synnyttäjistä joka on kuitenkin n 500-600 vuosittain..
heti korjatuista vaurioista paranee paremmin.
mutta paljonko tulee piileviä vaurioita joita korjataan myöhemmin ja millaiset paranemis tulokset niillä on.
Täällä palstoilla yleensä lukee ne huonoimmat paranemisen mutta onko kellään parantunut hyvin myöhäiskorjauksella
Millaisia oireita piilevissä sulkijalihasvaurioissa on?
”