Lue keskustelun säännöt.
Terveydenhoitaja soitti, tyttäreni viiltelystä
18.03.2013 |
Tyttäreni on siis tällä hetkellä 9lk. Kertoi puhelussaan, että on löytänyt lapseltani viilto/polttojälkiä ympäri kehoa. Kertoi myös, että kahdeksannen luokan lääkärintarkastuksessa löytyi raapimisjälkiä, muttei osannut odottaa tätä, koska tytär kertoi hänelle niiden johtuvan allergiasta.
En osaa sulatella tätä. Osa viilloista/arvista oli tulehtunut ja jotkut olivat niin syviä, että olisi ollut parempi jos ne olisivat tikattu.
Onko mitään keinoa, jolla voisin jutella tytölle tästä? Hän siis tietää, että tiedän.
Kommentit (36)
Paras olisi jos noista ei vain kerrottaisi vanhemmille jos nuori kieltää. Riittää aivan hyvin kun jää hoitohenkilöstön ja nuoren väliseksi vaikka kuinka olisi alaikäinen. Se voi olla vain ylimääräinen taakka kun pitää miettiä mitä vanhemmat ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:20"]
Paras olisi jos noista ei vain kerrottaisi vanhemmille jos nuori kieltää. Riittää aivan hyvin kun jää hoitohenkilöstön ja nuoren väliseksi vaikka kuinka olisi alaikäinen. Se voi olla vain ylimääräinen taakka kun pitää miettiä mitä vanhemmat ajattelee.
[/quote]
Miten ikinä voi saada apua ja tukea, jos vanhemmat ei tiedä??
Oman lähipirin kokemuksen perusteella viiltelyn takia otettiin sisään sairaalaan vähäksi aikaa ja sitten terapiaa 3v. On hyvi hyvin erikoista että lapsesi on päästetty vapaalle jalalle. Asia meillä nyt hoidossa (valmistuu yliopistosta).
Jos viiltely johtuu koulukiusaamisesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä kodin ulkopuolella niin silloin vanhempi voi pelastaa lapsensa jos uskaltaa olla läsnä ja kuunnella ja olla tuomitsematta lasta.
Jos syy on vanhemmissa niin eihän lapsi kerro mihinkään missä on riskinä, että tieto menee vanhemmille.
Jollakin voi olla niin suuret vaatimukset itselle, että ei kestä sitä. Seksuaaliidentiteetin ristiriidat voivat olla yksi syy.
Oma syyni viiltelyn joka tapahtui pari kertaa ja jos nuorena aikuisena oli tukahdutettu viha. Olin joutunut olemaan yli kiltti kotona ja kaikki epäoikeudenmukaisuudesta kasvanut viha räjähti näin. Jos en olisi viiltänyt itseäni olisin iskenyt jotakin toista.
Lapsuuskodissa oli myös insestiä ja jouduin tukahduttamaan kaiken.Äiti oli masenutunut ja suuttui helposti ja nalkuttu ja nalkuttu, mutta tukea ei mihinkään tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tytön viiltely selvisi juuri, viime yönä tikattavana keskus-sairaalassa kun olikin viiltänyt mattopuukolla reiteen, terävyys yllättänyt. Tuntuu että elän keskellä painajaista kun asia selvisi minulle, mutta ihana lukea että tästä voi selvitä hengissä: )
Mun koulukaveri viiltelee ja en Tiiä mitä tehdä, mua pelottaa että se menee liiallisuuksiin, koska se on mille tosi tärkee kaveri, se aina kertoo ongelmistaan niin että mua melkeen itkettää ja sanon aina vaan et lopeta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritänauttaa kirjoitti:
Mun koulukaveri viiltelee ja en Tiiä mitä tehdä, mua pelottaa että se menee liiallisuuksiin, koska se on mille tosi tärkee kaveri, se aina kertoo ongelmistaan niin että mua melkeen itkettää ja sanon aina vaan et lopeta
Mene keskustelemaan asiasta koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Ystäväsi tarvitsee apua ja vaikka sinä yrität auttaakin, se ei riitä eikä ole sinun vastuullasi joutua huolehtimaan toisen asioista. Halaus!
Menkää yhdessä terkkarille tai koulukuraattorille.. se sun kaveri tarvii apua.
Jos se ei suostu voit mennä myös yksin kertomaan että kaveri viiltelee,
terkkarilla vaitiolovelvollisuus ja voi kutsua sen kaverin esim. terveystarkastukseen ja siinä "huomata"
viiltelyn merkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttärellä alkoi paniikkikohtaukset ysillä ja sitä myötä viiltely, aika pian jäi tästä ns. kiinni mulle. Oli todella ahdistavaa aluksi, meillä on aina olleet hyvät välit, niin itsekseni ihmettelin, miksi ei ollut voinut kertoa pahaa oloaan mulle mitenkään. Syynä hänellä oli koulupaineet sekä kotona pienemmän sisaruksen ongelmat, hän joutui siksi peittämään omat murheensa, surullista!
Ei suostunut ottamaan apua vastaan, vaikka sitä pyysin. Kerran sitten myöhemmin kävi jollekin puhumassa, jonka jälkeen oli painellut koulun vessan ja saksilla nirhinyt itseään käsistä, kotona jatkoi sitten vielä muuallekin. Silloin hän kyllä kertoi siitä minulle heti, ja todettiin, että ammattilaiset jääköön nyt hetkeksi ja koetetaan itse yhdessä.
Sillä tiellä ollaan ja meillä kyllä menee kaikkiaan ihan mukavasti, tyttö on jo aikuinen.
Hei "Vierailija"
Olen Veera Railio, käytän nyt omaa nimeäni, 39-vuotias nainen, perheenäiti.
Valmistelen työryhmäni kanssa musiikiteatteriteosta Seepranainen jossa oloiseni pikkuinen viulunvinguttaja elää nuoruuttaan ja huoruuttaan.
Minulla on (klassinen) viiltelytausta, niin kliseinen kaiketi, että en ole pystynyt siitä puhumaan.
Kaikki ovat katsoneet ylitse tai sivuilta ohi. Nyt tyttäreni kysyy mitä olen tehnyt käsivarsilleni.
Edelleen kärsin bulimiasta. Kai switä alan termeillä "triggeroituu" häiriötilaan. Koska olen myös parisuhdepettäjä niin haluan uskaltaa puhua ääneen näistä asioista.
Itse olen nyt vasta hakeutunut kunnolla avun piiriin. Olen jatkanut salassa paheitani. Paheet, addiktiot ovat salarakkaita. Niistä ei halua luopua.
Olisin kiinnostuneita kuulemaan varttuneempien, jo perheellisten ihmisten selviytymistarinoita tai jatkuvaa kamppailua. Itse en koe olevani selviytynyt.
yhteys: veera.railio@gmail.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä viiltelin teininä ja syy oli ahditus eikä ollut ketään fiksua aikuista lähellä jolle puhua. Oli vaan hulluja ja sairaita ihmisiä kaikki lähipiirin aikuiset.
joskus ne sairaat osaakin parhaiten auttaa toista sairasta, Vai meinaaatko että viiltely on terveemmän merkki?
Itse olen samanlainen osasin piilottaa omat tunteet ja viillot kunnes sitten vanhemmat hoksasi omista kivuista ja jouduin sitten osastojaksoon ja siis oon nytten 13v ja siitä on 2-3 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä lähete kouluterveydenhuollosta nuorisopsykiatrian polille. Ihme ettei sitä ihan automaattisesti jo pyytämättä tehty.
Vierailija kirjoitti:
vaikka tää onkin jo vanha keskustelu niin kirjoitan silti, älkää jumalauta koskaan laittako lastanne osastoille tai laitoksiin yms. se ei paranna oloa ollenkaan vain pahentaa sitä vaikka lapsi vaikuttaakin olevan sellaisen reissun jälkeen parempimielinen hän vain kätkee pahan olonsa kaikilta pelätessään uutta reissua vastaavanlaiseen paikkaan. tiedän tämän omakohtaisesta ja muiden kaverien kokemuksesta että osastoilla reissaaminen vain pahentaa oloa.
Minulle osasto oli juuri oikea paikka teininä. Sain sieltä tarvitsemaani apua. Älä yleistä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:27"]
vaikka tää onkin jo vanha keskustelu niin kirjoitan silti, älkää jumalauta koskaan laittako lastanne osastoille tai laitoksiin yms. se ei paranna oloa ollenkaan vain pahentaa sitä vaikka lapsi vaikuttaakin olevan sellaisen reissun jälkeen parempimielinen hän vain kätkee pahan olonsa kaikilta pelätessään uutta reissua vastaavanlaiseen paikkaan. tiedän tämän omakohtaisesta ja muiden kaverien kokemuksesta että osastoilla reissaaminen vain pahentaa oloa.
[/quote]
minun siskoni pelasti akuutti suljettu osasto, 3kk siellä itsetuhoisuuden, anoreksian ja masentuneisuuden takia, ei se vieläkään terve ole, mutta ei me sitä kotona oltaisi kuntoon kyllä saatu