Lue keskustelun säännöt.
"Uskoisitko" lastasi tässä tapauksessa ja jos/kun et, viedäänkö lapsi?
18.03.2013 |
Mulla 9v poika ja 14v tyttö, joiden isästä oon eronnut miehen alko-ongelmien ja väkivaltaisuuden vuoksi aikoinaan. Nykysen miesystäväni oon seurustellu kohta 2v, olemme menossa naimisiin. Lapseni eivät hyväksy uutta miestäni, kiitos eksän, joka häntä mustamaalaa minkä kerkeää. Nyt tyttäreni väitti isäpuolen kosketelleen häntä sopimattomasti (mitä en pätkääkään usko ja mies kieltää koko jutun) mutta menetänkö tyttäreni joillekin sossuille jos asetun mieheni puolelle? Ahdistaa todella!
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en välttämättä nielisi tuota niin nopeasti. Ensinnäkin se, että sä et usko tytärtäsi, huonontaa sun ja hänen suhdettaan tosi paljon. Mä olisin reagoinut tuohon myötämielisesti, vienyt tytön lääkäriin, psykiatrille jne. Siis ottanut tosissaan, vaikka en olisi uskonut syytökseen. Erovaiheessa lapset ovat todella herkillä ja manipuloitavissa ja nyt sä olet näyttänyt lapsellesi, että sun nykyinen poikaystäväsi on tärkeämpi kuin sun oma lapsi.
Voiko kukaan äiti olla uskomatta lastaan tuollaisessa kohtaa?
Ok, voi olla että lapsi valehtelee ja menetät siksi miehen. Mutta jos lapsi puhuukin totta, etkä häntä usko, on lopputulos paljon pahempi.
En ottaisi sitä riskiä, että tyttö puhuukin totta ja minä en uskoisi, eli tietysti olisin tytön puolella ja juttu selvitettäisiin kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Et olisi ensimmäinen äiti, joka ei usko lastaan ko. tilanteessa. Tottakai mies sen kiistää. Tuollainen pitää ehdottomasti selvittää perinpohjin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos tyttö valehtelee, niin kyllä se yleensä paljastuu. Usko lastasi niinkuin kunnon äiti ainakin. Muista että miehiä tulee ja menee, mutta lapsesi sä menetät vain kerran. Pysyvästi. Sun velvollisuus on uskoa lastasi ja rakastaa häntä ehdoitta.
terv. kolmen yh
Mua on lapsena oikeasti ahdisteltu lähipiirin toimesta ja äidin reaktio, kun vihdoin uskalsin asiasta kertoa, oli että sellaiseen pitää vain tottua, on osa naisen elämää. Nyt 15 vuotta tapahtuneen jälkeen olen yhä kyseisestä asiasta äidilleni katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:02"]
Mä en välttämättä nielisi tuota niin nopeasti. Ensinnäkin se, että sä et usko tytärtäsi, huonontaa sun ja hänen suhdettaan tosi paljon. Mä olisin reagoinut tuohon myötämielisesti, vienyt tytön lääkäriin, psykiatrille jne. Siis ottanut tosissaan, vaikka en olisi uskonut syytökseen. Erovaiheessa lapset ovat todella herkillä ja manipuloitavissa ja nyt sä olet näyttänyt lapsellesi, että sun nykyinen poikaystäväsi on tärkeämpi kuin sun oma lapsi.
[/quote]
Jep noin minäkin tekisin eli ottaisin vakavasti ja lääkäriin, psykologista apua saamaan jne. Jos lapsi valehtelee, hän aika todennäköisesti tässä vaiheessa peruu puheensa, koska ei varmaankaan halua joutua käymään psykologilla jne.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:33"]
Mua on lapsena oikeasti ahdisteltu lähipiirin toimesta ja äidin reaktio, kun vihdoin uskalsin asiasta kertoa, oli että sellaiseen pitää vain tottua, on osa naisen elämää. Nyt 15 vuotta tapahtuneen jälkeen olen yhä kyseisestä asiasta äidilleni katkera.
[/quote]
Niin ja jutun pointti oli siis että usko tytärtäsi, yritä saada se puhumaan ja näytä että uskaltaa luottaa suhun tulevaisuudessakin. Itse en pahemmin enää avautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis rehellisesti sanoen oon 99% varma, että tyttäreni valehtelee. Jotenkin niin "sopivasti" keksi tämän jutun, kun häntä ulkopuolelta siihen ohjeistettiin.
Hen.koht. keskuteluni tytön kanssa aiheesta ovat ristiriitoja täynnä, ts mies ei mietnkään edes tytön omien juttujen perusteella ole voinut toimia niin kuin nyt tyttö väittää.
Mutta jos tosiaan sossuille asti menee, tiedostan hyvin mitä pahimmassa tapauksessa voi käydä. Määrätön on näköjään lapsen uskollisuus häntä laiminlyöneelle bio-isälle.. Suututtaa ja turhauttaa mutta minkäs teet. ap
Joko tyttö tunnusti?