Episiotomiasta toipuminen ja sen kyseenalaistaminen

Minulle tehtiin eppari ensimmäisessä synnytyksessä, se vaati muutaman tikin ja parantuminen kesti jokusen päivän. Epämiellyttävintä koko hommassa oli ehdottomasti se ompeluvaihe, kun sattuu olemaan ihminen, jonka alapää ei puudu vaikka tekisi mitä. Kahdessa myöhemmässä synnytyksessä epparia ei tehty ja repesin vähän molemmilla kerroilla, eli samaiset muutama tikki tikattiin niinäkin kertoina, ja ne paranivat yhtä hyvin.

Käsittääkseni episiotomia tehdään, jos katsotaan tarpeelliseksi ja halutaan estää hallitsematon repeäminen, jolloin paikkaaminen voi olla vaikeampaa ja toipuminen hitaampaa, joten ei minulla ole mitään sitä vastaan noin toimenpiteenä. Eikä sitä mielestäni ole mitään syytä myöskään etukäteen pelätä. Eihän se edes sattunut.

Sen perusteella mitä olen lukenut, minusta vaikuttaa että episiotomioita tehdään tässä maassa turhaan valtavasti. On toki tilanteita joissa on pakko, mutta jo se, että eri sairaaloiden ja synnytysyksikköjen välillä on ihan mielettömiä eroja episiotomioiden prosenttimäärissä kaikista synnytyksistä kertoo, että jossain on löyhemmät kriteerit tehdä noita ja toisissa ei. Ja jonkin aikaa on tiedetty, että kohtalaiset luonnolliset repeämät itse asiassa paranevat paremmin kuin viillot, päin vastoin kuin ennen luultiin, mutta silti vanhat tavat muuttuu hitaasti. 

Minä synnytin ensimmäisen lapseni ilman välilihan leikkausta, aika helposti vaikka ilman kivunlievitystä mentiinkin - en revennyt. Toisen synnytin sitten pienessä aluesairaalassa, kun oli muutettu 20 000 asukkaan paikkakunnalle. Siellä ennen kuin tajusinkaan kätilö oli jo tehnyt episiotomian, ja sitten kun se ommeltiin naureskeli että laittaa vähän isännäntikkiä että on entistä tiukempi. Kyselin vähän sitä että miksi tarvitsi leikata kun ensimmäinen isompi lapsi oli tullut helposti ilman ja kätilö tuntui ihmettelevän tällaisen asian kysymistäkään, se nyt vaan on tapana kuulemma aina leikata. Episiotomian teko ja ompelu oli tosi kivuliasta, kivuliain osa synnytystä, ja lisäksi meni muutama viikko että pystyin istumaan ilman kovia kipuja. Ekan synnytyksen jälkeen ei ollut mitään tuollaisia vaivoja kun ei oltu leikattu välilihaa.

Ekassa synnytyksessäni kätilö arvioi, että menee paremmin, jos repeää vähän luonnostaan, eli ei epparia. Harjoittelija ompeli, olin tosi kipeä pitkän aikaa ja tikit repesivät. Aina ne kivut ei jää synnytyssaliin... Tokalla kerralla kätilö arvioi, että pieni eppari on paikallaan, ompeli sen, ja ne kivut todella jäi sinne synnytyssaliin!

Mulla on kaksi synnytystä takana, ekassa tehtiin eppari, tokassa ei. Ekassa synnytyksessä lapsen sydänäänet laski ja kätilö oli muutenkin stressaantunut koska ensisynnyttäjänä käynnistyksellä en hänen mielestään mitenkään voinut olla niin pitkällä kuin sitten olin ja raukalta meinas loppua aika kesken kaiken suhteen.. Eppari parani hitaammin kuin luonnollinen pieni repeämä toisessa synnytyksessä. Istuminen oli pari päivää hankalaa epparin jälkeen ja myös seksi oli alkuun epämiellyttävää arven takia. Tikkien ompeleminen oli epparissa kuitenkin kaikkien kamalinta! Joudun käyttämään verenohennuslääkkeitä ja verentyrehdytykseen meni aika kauan joten puudutus ehti lähes loppua, siksi ompelu oli todella epämiellyttävää. Toisessa synnytyksessä pieni repeämä ommeltiin tosi nopeasti ja istuminen ei ollut missään vaiheessa hankalaa. Itse synnytyksessä kyllä pelkäsin että eppariarpi repeää, mutta onneksi mitään pahaa ei tapahtunut.

Molemmilla kerroilla olin esittänyt toiveen, etten haluaisi epparia, ellei se ole täysin välttämätön, toisella kerralla synnytyksen hoiti "oma kätilö" (asutaan ulkomailla, en tiedä voiko Suomessa saada oman kätilön/gynen mukaan synnytykseen..) ja hänen kanssaan olin tietysti keskustellut asiasta jo etukäteen.

Mulle ei tehty epparia, ihan luonnollisesti onnistuin samaan neljännen asteen repeämät. No, itselläni ne paranivat suhteellisen nopeasti, mutta nopeaa toipumista kyllä ihmettelivät kaikki asiaan perehtyneet: kätilöt ja jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri. Ei ole sanottu, että olisin selvinnyt vähemmällä epparin avulla eikä mulla ole kantaa puoleen tai toiseen. En suoraan sanottuna edes tiedä, haluaisinko epparin mahdollisessa toisessa synnytyksessä. Mutta siis ei ne tosiaan kaikille automaattisesti tee, ainakaan Kättärillä. 

Minulla tehtiin eppari Naistenklinikalla, vaati muutaman tikin ja parani nopeasti. Toki se oli kipeä ekat päivät, mutta särkylääkettä söin ihan ohjeiden mukaan eikä traumoja jäänyt. Itse koen, että episiotomia oli kohdallani tarpeellinen, ei rutiininomainen. Ja vaikka sitä ennen synnytystä pelkäsinkin, oli pelko turhaa. Itselleni jäi synnytyksestä positiivinen fiilis vaikka se pelätty epparikin tehtiin.

Kävin kättärillä pari viikkoa sitten ja kätilö kertoi, että heillä tehdään aiempaa vähemmän eppareita nykyään.

Synnytin naistenklinikalla 2009. Ponnistus vaiheessa ponnistin vähän ja lapsi meinasi tulla kokonaan ensimmäisellä ponnistuksella ja lähdin repeämään,jolloin kätilö teki epparin. 9tikkiä, osa tikeistä irtosi (jäivät kiinni siteeseen) ja korjailtiin uudestaan. En istunut 3viikkoon ilman kipuja. Nyttemmin siisti arpi eikä paikat löystyneet. Jos uudemman kerran synnyttäisin pyytäisin kätilöä kertomaan milloin aloittaa tikkaamisen. Se sattui enemmän kuin itse synnytys.

Ekassa synnytyksessä mulle tehtiin, kun vauvan pää ei mahtunut syntymään ja voimat olivat ihan lopussa. Sain tikkejä paljon. Jokusen päivän se haava oli tosi kipeä, mutta ei mitenkään ylivoimaisen kipeä. Kokonaan sen paraneminenkin kesti. Toisen synnytys oli helppo kaikinpuolin, synnytys nopea ja aika kivuton, en tarvinnut epparia. Vaikea minun on ymmärtää, miten olisin ekassa saanut lapsen pihalle, eivätkä kivutkaan mitään sietämättömiä olleet. Paljon enemmän sattui kohdunkaulanpuudutus ja itse supistukset. Tosin ekasta jäi paha virtsankarkailuongelma (karkailua kävellessäkin), jota eppari saattaa provosoida. Tämä olisi ainoa syy, miksi itse sen olisin ehkä jättänyt tekemättä jos olisin tiennyt.

Mullakin esikoisen synnytys edessä kolmen viikon päästä. Ajattelin kyllä pyytää kätilöltä ja sanoa miehellekin, että en halua epparia, ellei ole ihan pakko, ja silloinkin mahdollisimman pieni. Kyllä kai vauvat ovat kautta aikojen mahtuneet maailmaan ilman, että äiti täytyy leikata auki?! Mielummin pieni luonnollinen repeämä, kuin lihaksen läpi tehty aukileikkaus. Hrr, pelkkä ajatus inhottaa. Samoin ajattelin pyytää kätilöä kertomaan, kun vauvan pää on syntymässä, ja kehottaa minua ponnistamaan hiljemmin, jos vain mahdollista. Näin kätilöt taitavat toimia joka tapauksessa?

Mulle tehtiin eppari kun synnytin esikoiseni. Mitään ongelmia ei ole ollut. Mieluimmin siisti viilto kuin hallitsematon repeäminen.

kiitos että jaksoitte kommentoida..tämä on aihe mistä on monta mielipidettä. Mielestäni ja ymmärtääkseni on kätilön tehtävä ja velvollisuus kertoa että milloin/miten tulisi ponnistaa, jos pää syntyy liian nopeasti ja tukea välilihaa.Itse kyllä aion asiasta mainita, vauvan vointi on TÄRKEIN TIETYSTI, mutta kai synnyttäjänä on oikeus vaatia että kätilö toimii ammattitaitoisesti?!! Avoimin mielin meinaan lähteä synnyttämään, en odota sen kivutonta olevan, mutta aion kyllä toivomuksia esittää .Tsemppiä sulle nr 10 synnytykseen!!

t.AP

Ei kai niitä enää mitenkään rutiininomaisesti tehdä? Mulle tehtiin, koska lopuksi tarvittiin imukuppia.

Uskon kyllä, että episiotomioita tehdään paljon, mutta niille on syynä erilaiset komplikaatiot synnytyksessä (se, miksi niitä taas on niin paljon, on toinen asia, eikä siihen nyt kannata mennä, ettei ketju käänny tappeluksi).

Mulle tehtiin eppari kans ja minä ainakin kyllä pelkään jos joskus saan toisen lapsen että se tehdään taas. Tikkejä tuli niin monta ettei enää edes laskettu, ulospäin ja sisäänpäin. Oli tosi kipeä ja melko kauan. Seksiä pystyi ajatteleen vasta puolen vuoden jälkeen. Aluksi oli inhottavaa vessassa käynnitkin kun ei voinut pyyhkiä ollenkaan vaan pelkästää käsisuihkulla, varsinkin kakkoshätä tuntui välillä että paikat repee uudestaan..

Ulkonäkökin muuttui melkopaljon ja jäi jotain ihme lirpaketta jne. tamponia en pysty laittamaan vieläkään kun sellainen kipeä kohta jäi joku hermovaurio kai, synnytyksestä aikaa 2v.

Olen itse kanssa pohtinut olisiko ollut parempi vaan revetä..

Ekassa synnytyksessä kätilö pohdiskeli ääneen epparin tekoa. Sanoin, että jos ei ole ihan pakko, niin ei tekisi. Ei tehnyt, pari tikkiä tuli ja äitini ihmetteli että miten niin sujuvasti istuskelin heti synnytyksen jälkeen. (Hänelle oli tehty joka kerta rutiininomaiset epparit 60- ja 70-luvuilla.)

Toisessa synnytyksessä ei episotoimiaa edes mietitty eikä tullut tikkejäkään. Ja omasta ja miehen mielestä paikat tosi hyvässä kuosissa.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:18"]

Ei kai niitä enää mitenkään rutiininomaisesti tehdä? Mulle tehtiin, koska lopuksi tarvittiin imukuppia.

Uskon kyllä, että episiotomioita tehdään paljon, mutta niille on syynä erilaiset komplikaatiot synnytyksessä (se, miksi niitä taas on niin paljon, on toinen asia, eikä siihen nyt kannata mennä, ettei ketju käänny tappeluksi).

[/quote]

Mulla ainakaan ei kätilö osannut kertoa mitään syytä miksi episiotomian toisessa synnytyksessä teki, muuta kuin että se on tapana tehdä. Synnytys oli ollut melko helppo ja nopea, eikä minusta tuntunut siltä että olisin repeämässä edes, kun sitten yhtäkkiä se viiltävä kipu kun tehtiin yllätyseppari. Kätilö oli semmoinen vanhempi, aika kiukkuinen nainen, taitaa olla ainakin hänen tapa tehdä noita eppareita hyvin automaattisesti. Kun saahan sitten äiti sen isännäntikinkin että on entistä tiukempi synnytyksen jälkeen alapäästä :-\

t. 3

Hei kaikki. Synnytin esikoisen pari vuotta sitten kättärillä,mulle ei tehty tuota epparia ja olen tänään siitä niin kiitollinen kätilölle!

'

Suoraan sanoen en edes tiennyt aiemmin että noin tehdään ja vasta viikko sitten luin kuinka yleistä tuo on.

Hallitsematon repeäminen on todella harvinaista,toki useimmat hieman nirhautuu ja usein pari tikkiä tulee. Täytyy kuitenkin pitää mielessä että se eppari viilto itsessään on jo aika iso. Se mikä mulla särähtää on nää "isännän tikit" heh heh joo... Mites se emäntä,pahimmillaan tulee aikamoisia tunto ongelmia,joko ei tunne kunnolla tai sitten vaan sattuu.

Mun toinen tuli sitten sektiolla ja jos mietin tuota arpea vatsassani niin se on kyllä aika tunnoton alue edelleen(yli vuosi tapahtuneesta). Voi vaan kuvitella jos se arpi olisi alapäässä... Itse ainakin olen jo jonkin sortin eppari vastustaja.

Minulle tehtiin ekassa synnytyksessä eppari, koska jouduttiin auttamaan lapsi imukupilla ulos (kasvotarjonta). Ponnistus pitkittyi ja kesti tunnin lopulta. Mutta tosiaan yritettiin ilman ja kätilökin kysyi lupaa ennenkuin siihen päädyttiin. Toisessa synnytys nopea eikä tehty epparia.

Niin ja hei, siitä ei jäänyt mitään vaivaa (tunnottomuutta tms) ja toivuin siitä nopeasti. Lapsen etu meni edelle muutenkin siinä vaiheessa.

-18

Hah hah, joku vertaa eppariarpea ja sektioarpea keskenään. Mulle on tehty eppari, enkä ole koskaan huomannut siitä tulleen arven olemassaoloa ja alapääni on tosiaan tiukka ja kaunis. Mieheni mukaan jopa tiukempi kuin hänen ex-naisellaan, joka ei ole koskaan synnyttänyt.