Muita köyhiä 40v?

Kädestä suuhun eläminen on ankeata! "Vanhan kansan ihmiset" osaa säästää. Ihmettelen äitiäni, joka säästää meille lapsille eläkkeestään perintöä. Nytkin antoi 2000 euroa ja aikoo tehdä saman kolmelle muulle sisarukselle. AIkaisemmin en ole saanut mitään ja olen kouluttanut itseni ja hankkinut asunnon, joten en ole tottunut tällaiseen avustamiseen. Muuta perintöä ei taida sitten tullakkaan, koska vanhemmillani ei juuri omaisuutta ole. Kiitollinen olen tästäkin. 

Kaikista köyhimmät ei kyllä voi säästää mitään. Jos elää toimeentulotuella ne toimeentulotuestakin säästetyt rahat katsotaan seuraavassa kuussa säästöiksi ja säästöt pitää syödä ennen kuin saa toimeentulotukea. Säästäminen siis vain vähentää tuloja, ei kartuta varallisuutta.

Kaupassa, kun katselee köyhän näköisiä, niin aina niillä tuntuu rahaa riittävän pelikoneisiin ja veikkaukseen ja tietysti tupakkaan.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 08:39"]

Kaupassa, kun katselee köyhän näköisiä, niin aina niillä tuntuu rahaa riittävän pelikoneisiin ja veikkaukseen ja tietysti tupakkaan.

[/quote] Veikkaukseen riittää rahaa mullakin. Aina kun lähetän yhden työpaikkahakemuksen, ostan samalla loton tai arvan. Yhtä arpapeliä kumpikin. Pidän lotossa voittamista jo työpaikan saamista todennäköisempänä.

Täällä melkein nelikymppinen, 38 v. Ja köyhä, vaikka akateeminen. Mitään en omista, asuntokin on asumisoikeus. Kaikki mikä rahaa tulee, myös menee samantien. Kallista tämä sinkkuna Helsingissä asuminen on keskituloisellekin.

Mikä on köyhän määritelmä?

Onko tulot pienet vai varallisuus pieni? Jälkimmäinen on yleensä omaa syytä, vaikka tulotkin olisi pientä. Pienestäkin palkasta jos olis 20 vuotta laittanut vähän syrjään, niin ei olisi ihan pa.

Täällä yksi, tulonsiirroilla elän ja odotan pääsyä velkajärjestelyyn.

Täällä myös 38 vuotias, köyhä työtön, kohta esikoinen syntymässä. Olen naimisissa, mieheni on akateeminen pienituloinen, asumme Helsingissä lähiössä. Asumme pienessä vuokrakaksiossa, omasta asunnosta emme edes uskalla haaveilla (ei vaan ole ylimääräistä rahaa säästää pankin vaatimaan omarahoitusosuuteen). En usko että lähivuosina on varaa muuttaa kolmioon, emme voi muuttaa pois pääkaupunkiseudulta miehen työn takia. Toisaalta, suurin osa lapsiperheistä taitaa asua kaksioissa Helsingissä, kun tätä esim. palstaa lueskelee. Autoa meillä ei ole ikinä ollut, itse asiassa minulla ei ole varaa ollut ikinä ajaa edes ajokorttia.

Välillä tulevaisuus pelottaa juuri iän takia, kun ei oikein voi säästää tulevaisuuden varalle, nyt vauvan ollessa tuloillaan se pelottaa vielä enemmän (päätimme pitää vauvan vaikka ensin ajattelin keskeytystä juuri työttömyyteni ja taloudellisen tilanteemme takia).Näitä asioita ei miettinyt samalla tavalla 20 - 30 vuotiaana, kun aikaa tuntui olevan rajattomasti. Ja kyllä vähän hävettääkin, siinä mielessä että ystäväni, jotka ovat samanikäisiä, asuvat omistusasunnoissa ja monilla pariskunnilla on kaksikin autoa käytössään. Monet tuntemistani lapsiperheistä asuvat rivi-tai omakotitaloissa pääkaupunkiseudulla, jota en voi tajuta, kuinka jollain voi olla siihen varaa? Kysymys on kuitenkin ihan AMK- koulutuksen saaneista keskituloisista... ovat ehkä ottaneet lainaa oikeaan aikaan tms.

Itselläni oli sinkkuna elellessä enemmän rahaa käytössä, vaikka tein keikkatöitä ja pätkiä, sillä sain asumistukea ja toimeentulotukea (niitä en ole saanut nyt avioliiton takia ja peruspäivärahalla en voi maksaa edes omaa vuokraosuuttani ja muita laskuja joten olen ollut ositain mieheni elätettävänä). Vuokra oli suunnilleen sama kuin nyt, mutta tukien jälkeen jäi käyttöön enemmän rahaa kuukaudessa. Olemme juuri siinä rajalla, että voisimme saada asumis/toimeentulotukea, harmittaa mieheni puolesta ja hävettää olla osittain toisen elätettävänä, vaikka naimisissa olemmekin.

Jos vauvan kanssa sujuu kaikki hyvin, ajattelin etsiä ensi vuonna jotain työtä, vaikka siivousalalta tms. Opiskelut jouduin jättämään kesken kun muuten en olisi saanut edes peruspäivärahaa. Hulluinta tässä on se, että asuin 10 vuotta ulkomailla, josta palasin Suomeen pari vuotta sitten. Siellä minulla oli hyvin palkattu, vakituinen työ. Suomessa arvostetaan koulutusta, jota minulla ei siltä alalta ole, joten täällä en ole sen alan työtä saanut. Mutta, ihan itse olen valintani tehnyt, joten näin on nyt vain elettävä! Haaveillemme ulkomaille muutosta, mieheni voisi päästä työkonmennukselle pariksi vuodeksi, ja ainakin sinä aikana voisimme varmaan elää hieman "mukavammin".

Suomessa on todella kallista ihan tavallinen elämä, hinnat ovat järkyttäviä kun vertaa moneen muuhun Euroopan maahan.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:05"]

Mikä on köyhän määritelmä?

Onko tulot pienet vai varallisuus pieni? Jälkimmäinen on yleensä omaa syytä, vaikka tulotkin olisi pientä. Pienestäkin palkasta jos olis 20 vuotta laittanut vähän syrjään, niin ei olisi ihan pa.

[/quote]

V***un hieno säästää pienistä tuloista 20e kuukaudessa, vuodessa on kertynyt omaisuutta 240e, kymmenessä vuodessa 2400e, 20 vuodessa miltei 5000e. Vitsit, huippua! 

Vaikka köyhä olen, mieluummin elän ne rahat nyt ja heti, eipä pääse soskukaan nurkumaan. Että se säästäminen niistä pienistä tuloista.

Täällä 37 v. köyhä. Vuokralla asutaan pääkaupunkiseudulla, mies ja 2 lasta. Joka ainoa kuukausi sinnitellään toimeentulon rajamailla. Ei matkustella koskaan, ei edes mummolaan, (asuvat 800 km päässä) emme harrasta mitään maksullista, syömme yksipuolisesti ja epäterveellisesti. Emme TODELLAKAAN pistä rahojamme tupakkaan/alkoholiin. En 5 vuotta sitten olisi uskonut että elämä muuttuu näin karmaisevaksi...

Kyllä pienituloiselle vaikka 500 euron vararaha on tosi tärkeä. Pienistä tuloista sitä vararahaa pitäisi varsinkin säästää!

Minä myös.

Kun olin töissä, palkasta jäi käteen korkeintaan (vuorotyö) 1000 e / kk. Siitä jäi jo säästöönkin!

Mutta nyt ei ole töitä, vaikka koulutusta onkin. Saan peruspäivärahaa n. 600 e / kk. Sillä pärjää kyllä, mielestäni ihan hyvinkin.

Ongelmani onkin vanha opintolaina, joka on jo pakko maksaa. Luulin että sitä maksaisi palkasta helposti, mutta maksankin sitä nyt peruspäivärahasta. Pitää siis säästää siitä jatkuvasti aika isojakin summia sivuun lainaa varten.

Se on suurin ongelmani.

Täälä PA 42 vuotias. Yksinelänyt viimeset 10 vuotta. Mitään ei pienistä tuloista jää, vaan elän kuukaudesta yleensä 2 viikkoa kaurapuurolinjalla ja rahattomana. Asun vuokralla, koska käsirahoja en ikinä sais kasaan. Miten helkutis 1000e käteenjäävästä jää säästöön??? Itellä jää n.1200e ja siitä menee jo 600e vuokraan + vesi, sähköt ja bensat ja autovaakutus/käyttömaksukin + puhelin, ja syödäkkin pitäis...

No maksoin töissä ollessani ja äitiysvapaallakin vielä mieheni kanssa vuokran puoliksi, jäljelle jäi mulle vajaa 700. Ei mulla ruokaan kulu 500 e / kk, joten satanen, pari jopa kolme jäi yleensä ylikin, kun ei ollut mitään isompia menoeriä. Välillä niitä on. Maksoin kyllä opintolainaa, mutta silti mulle jäi taskuun ehkä 100 - 150 e/ kk.

Pääsin jopa matkailemaan, nykyään juuri en millään.

Ei ole autoa, sähkö ja vesi kuului vuokraan. Puhelinlaskuni on noin 10 e / kk. Nykyäänkin pärjään 600 e/ kk ja säästän tosiaan siitä osan lainan maksuun. En tilaa lehtiä, käy kampaajalla tms., mutta huvittelen kyllä muuten, käyn esim. elokuvissa, ravintolassa, konsertissa  yms. joskus. Kyllä raha riittää, kun en syö kalleitna ruokaa, mutta en halvintakaan.

t. 9