Miten päästä yli eksästä? Erosta 5 vuotta.
Suhde eksän kanssa kesti pari vuotta ja sen päättymisestä on jo viitisen vuotta. Nyt on uusi suhde, ollaan naimisissa ja meillä on kaksi lasta ja kaikki ihan hyvin.
Silti en vaan pysty lakkaamaan ajattelemasta eksää. Kaipaan välillä niin, että itkettää. Näen hänestä toistuvasti unia. Välillä ihan tavallisia, välillä seksuaalissävytteisempiä.
Me ei koskaan käsitelty eroa kunnolla ja se on ehkä jäänyt kaivelemaan. Ei erottu silleen kunnolla. Ei oikein ollut mitään sellasta suruaikaa kuten yleensä suhteen päättyessä. Välit vaan jotenkin hiipui ja hän vähitellen katosi mun elämästä.
Nyt tuntuu, että tekisin mitä vaan, että pääsisin jotenkin hänen luo ja voitaisiin edes puhua asiat halki. Hän asuu nykyään toisessa maassa eikä hän vastaa mihinkään mun viesteihin.
En haluaisi vaivata hänellä päätäni, mutta vaikka en aktiivisesti ajattelisikaan, niin hän tulee uniin ja sitten tulee taas rintaa puristava ikävä.
Millä saan hänet mielestäni?
Kommentit (43)
Vaihda pois vapaalta ja vaihda ykköselle!
Ap, älä välitä näiden mustavalkoisten mammojen kommenteista.
Sinulla on täysi oikeus siihen, että asia vaivaa tai että ajoittain kaipaat eksääsi. Eikä kukaan meistä tiedä, mitä eksäsi ajattelee (vaikka yksi mamma on jo ehtinyt toitottaa, että eksääsi ei voisi vähempää kiinnostaa).
Kyllä asioista saa ja voi puhua, ja menneisiin saa palata. Tämän palstan pikkusieluiset eukot vaan monet ovat niin hysteerisiä näissä asioissa siksi, että he alituiseen pelkäävät miehensä kaipaavaan eksäänsä tai pettävän heitä. Siksi heillä on niin suvaitsematon ja mustavalkoinen asenne kaikkiin tällaisiin asioihin. On vain yksi tie: av-mamman hyveellinen ja proosallinen taivallus Teema-astioineen ja Savonia-aterimineen. Se, ja muiden sisustusten arvostelu on ainoa oikea tapa elää!
Ap nyt vain on sitä ihmistyyppiä joka tykkää haaveilla, vähän saamaton ja ehkä hieman vätys pullamössösukupolvi. Anna kun veikkaan, nyksä teki aloitteen ja puoliväkisin raahasi ap:n vihille. Vähän painostusta ja sai haluamansa lapsen/t. Ap oli kuin kivireki, kuin lastu laineilla. Jos suvun mielestä puoliso on ok, niin niin on myös ap:n mielestä. Oikeasti ap ei halua tehdä mitään muutoksia koska muutokset pelottavat. Veikkaan että on jäänyt jumiin työpaikkaan missä ei viihdy, mutta vielä ei ole kukaan tehnyt mitään että tilanne muuttuisi ja ap:sta itsestään ei siihen ole.
Minulla on ylläkuvatunlainen ihailija ja jotenkin on lapsenomaisen hellyttävää se haaveilu meistä ja vähän säälin kuinka vieläkin haaveilee asioista jotka itse olen jättänyt taakseni jo ajat sitten. Tosipaikan tullen ap:lla menisi pupu pöksyyn ja luikkisi suvun ja puolison suojiin, ihan kuten minun ihailijani. Itse asiassa en ole enää varma onko edes naisiin päin kallellaan tietyistä syistä. Esim. suunnaton viha muodokkaita naisia kohtaan sekä jotenkin naismainen luonne. Ehkä haaveilu on jonkin muun asian torjuntaa, who knows.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä näiden mustavalkoisten mammojen kommenteista.
Sinulla on täysi oikeus siihen, että asia vaivaa tai että ajoittain kaipaat eksääsi. Eikä kukaan meistä tiedä, mitä eksäsi ajattelee (vaikka yksi mamma on jo ehtinyt toitottaa, että eksääsi ei voisi vähempää kiinnostaa).
Kyllä asioista saa ja voi puhua, ja menneisiin saa palata. Tämän palstan pikkusieluiset eukot vaan monet ovat niin hysteerisiä näissä asioissa siksi, että he alituiseen pelkäävät miehensä kaipaavaan eksäänsä tai pettävän heitä. Siksi heillä on niin suvaitsematon ja mustavalkoinen asenne kaikkiin tällaisiin asioihin. On vain yksi tie: av-mamman hyveellinen ja proosallinen taivallus Teema-astioineen ja Savonia-aterimineen. Se, ja muiden sisustusten arvostelu on ainoa oikea tapa elää!
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt vain on sitä ihmistyyppiä joka tykkää haaveilla, vähän saamaton ja ehkä hieman vätys pullamössösukupolvi. Anna kun veikkaan, nyksä teki aloitteen ja puoliväkisin raahasi ap:n vihille. Vähän painostusta ja sai haluamansa lapsen/t. Ap oli kuin kivireki, kuin lastu laineilla. Jos suvun mielestä puoliso on ok, niin niin on myös ap:n mielestä. Oikeasti ap ei halua tehdä mitään muutoksia koska muutokset pelottavat. Veikkaan että on jäänyt jumiin työpaikkaan missä ei viihdy, mutta vielä ei ole kukaan tehnyt mitään että tilanne muuttuisi ja ap:sta itsestään ei siihen ole.
Minulla on ylläkuvatunlainen ihailija ja jotenkin on lapsenomaisen hellyttävää se haaveilu meistä ja vähän säälin kuinka vieläkin haaveilee asioista jotka itse olen jättänyt taakseni jo ajat sitten. Tosipaikan tullen ap:lla menisi pupu pöksyyn ja luikkisi suvun ja puolison suojiin, ihan kuten minun ihailijani. Itse asiassa en ole enää varma onko edes naisiin päin kallellaan tietyistä syistä. Esim. suunnaton viha muodokkaita naisia kohtaan sekä jotenkin naismainen luonne. Ehkä haaveilu on jonkin muun asian torjuntaa, who knows.
Mahtavaa analyysia! Paitsi että:
- Minä kosin.
- Minä olin se, joka enemmän halusi lapsia.
- En ole koskaan roikkunut työpaikalla, missä en viihdy. Olen vaihtanut työpaikkaa suht moneen otteeseen ja tehnyt useampaa osa-aikaista työtä yhtä aikaa.
- Osa suvusta ei ole ihan täysin ok puolisoni suhteen, ehkä johtuen hänen hieman erilaisesta perhetaustasta kuin omani.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt vain on sitä ihmistyyppiä joka tykkää haaveilla, vähän saamaton ja ehkä hieman vätys pullamössösukupolvi. Anna kun veikkaan, nyksä teki aloitteen ja puoliväkisin raahasi ap:n vihille. Vähän painostusta ja sai haluamansa lapsen/t. Ap oli kuin kivireki, kuin lastu laineilla. Jos suvun mielestä puoliso on ok, niin niin on myös ap:n mielestä. Oikeasti ap ei halua tehdä mitään muutoksia koska muutokset pelottavat. Veikkaan että on jäänyt jumiin työpaikkaan missä ei viihdy, mutta vielä ei ole kukaan tehnyt mitään että tilanne muuttuisi ja ap:sta itsestään ei siihen ole.
Minulla on ylläkuvatunlainen ihailija ja jotenkin on lapsenomaisen hellyttävää se haaveilu meistä ja vähän säälin kuinka vieläkin haaveilee asioista jotka itse olen jättänyt taakseni jo ajat sitten. Tosipaikan tullen ap:lla menisi pupu pöksyyn ja luikkisi suvun ja puolison suojiin, ihan kuten minun ihailijani. Itse asiassa en ole enää varma onko edes naisiin päin kallellaan tietyistä syistä. Esim. suunnaton viha muodokkaita naisia kohtaan sekä jotenkin naismainen luonne. Ehkä haaveilu on jonkin muun asian torjuntaa, who knows.
Mahtavaa analyysia! Paitsi että:
- Minä kosin.
- Minä olin se, joka enemmän halusi lapsia.
- En ole koskaan roikkunut työpaikalla, missä en viihdy. Olen vaihtanut työpaikkaa suht moneen otteeseen ja tehnyt useampaa osa-aikaista työtä yhtä aikaa.
- Osa suvusta ei ole ihan täysin ok puolisoni suhteen, ehkä johtuen hänen hieman erilaisesta perhetaustasta kuin omani.T. Ap
😁😁😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä näiden mustavalkoisten mammojen kommenteista.
Sinulla on täysi oikeus siihen, että asia vaivaa tai että ajoittain kaipaat eksääsi. Eikä kukaan meistä tiedä, mitä eksäsi ajattelee (vaikka yksi mamma on jo ehtinyt toitottaa, että eksääsi ei voisi vähempää kiinnostaa).
Kyllä asioista saa ja voi puhua, ja menneisiin saa palata. Tämän palstan pikkusieluiset eukot vaan monet ovat niin hysteerisiä näissä asioissa siksi, että he alituiseen pelkäävät miehensä kaipaavaan eksäänsä tai pettävän heitä. Siksi heillä on niin suvaitsematon ja mustavalkoinen asenne kaikkiin tällaisiin asioihin. On vain yksi tie: av-mamman hyveellinen ja proosallinen taivallus Teema-astioineen ja Savonia-aterimineen. Se, ja muiden sisustusten arvostelu on ainoa oikea tapa elää!
t. ap
Ei ollut mun viesti.
Meilläkin on kyllä Teemaa ja Savoniaa kaapeissa, vaikka en uskokaan tämän olevan se ainoa oikea tie. :D
Muuten sisustus onkin ihan mitä sattuu.
En minä pettämään lähtisi, vaikka eksä vaivaakin mieltä. Arvostan nykyistä suhdettani ja haluan muutenkin pitää perheen kasassa.
Lapsiani rakastan niin paljon, että tahdon antaa heille sen ehjän perheen, mitä mulla ei ole koskaan ollut. Ihan kevein perustein en lähde tätä suhdetta horjuttamaan.
Ajatuksrt on ajatuksia ja teot on tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä näiden mustavalkoisten mammojen kommenteista.
Sinulla on täysi oikeus siihen, että asia vaivaa tai että ajoittain kaipaat eksääsi. Eikä kukaan meistä tiedä, mitä eksäsi ajattelee (vaikka yksi mamma on jo ehtinyt toitottaa, että eksääsi ei voisi vähempää kiinnostaa).
Kyllä asioista saa ja voi puhua, ja menneisiin saa palata. Tämän palstan pikkusieluiset eukot vaan monet ovat niin hysteerisiä näissä asioissa siksi, että he alituiseen pelkäävät miehensä kaipaavaan eksäänsä tai pettävän heitä. Siksi heillä on niin suvaitsematon ja mustavalkoinen asenne kaikkiin tällaisiin asioihin. On vain yksi tie: av-mamman hyveellinen ja proosallinen taivallus Teema-astioineen ja Savonia-aterimineen. Se, ja muiden sisustusten arvostelu on ainoa oikea tapa elää!
t. ap
Ei ollut mun viesti.
Meilläkin on kyllä Teemaa ja Savoniaa kaapeissa, vaikka en uskokaan tämän olevan se ainoa oikea tie. :D
Muuten sisustus onkin ihan mitä sattuu.En minä pettämään lähtisi, vaikka eksä vaivaakin mieltä. Arvostan nykyistä suhdettani ja haluan muutenkin pitää perheen kasassa.
Lapsiani rakastan niin paljon, että tahdon antaa heille sen ehjän perheen, mitä mulla ei ole koskaan ollut. Ihan kevein perustein en lähde tätä suhdetta horjuttamaan.Ajatuksrt on ajatuksia ja teot on tekoja.
Ja siksi olet tänäänkin käyttänyt tuntikausia tekoihin, jotka liittyvät eksääsi (= tällä palstalla hänestä haaveileminen). Edelleen toivon, että miehesi yllättää sinut jonakin päivänä kertomalla, että hänelläkin on nykyisin ihan toinen nainen mielessä.
Eihän 5 vuotta ole mitään. Vaimoni jäi kiinni exänsä kanssa viestittelystä 16 vuoden jälkeen. Tämän 16 vuoden aikana vaimoni ei maininnut tästä exästä kuin kerran tai kaksi seurustelumme alkuvaiheessa.
Sehän ei ole vaimoni mielestä pettämistä jos salaa toisen miehen kanssa soittelee ja viestittelee vuosikausia, koska... se kohde ei ole kukaan tuntematon?
Vaimoni ja tämä exä olivat yhdessä muutamia kuukausia.
Annoin asian anteeksi, mutta vaimo tietää, että seurasvasta valehtelusta häneltä lähtee koti, mökki, auto ja lapseltamme isä.
Luulisi hillitsevän typerää käyttäytymistä.
Miehenä sanoisin, että noudata sydämmesi ääntä. Suomessa suurin osa avioeroista on naisten alulle panemia mutta samaan aikaan tässäkin ketjussa juuri naiset hyökkäävät aloittajaa eli sinua vastaan. Eli täältä et tule mitään loogista vastausta saamaan. Paitsi tämän.. :)
Mihinkäs se minun kommentti hävisi? Oliko liian karua faktaa suomalaisen miehen elämästä?
T:P. Eräkammari
Mielestäni ap on oksettava. Kuulostaa todella pakkomielteiseltä kaiken lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap on oksettava. Kuulostaa todella pakkomielteiseltä kaiken lisäksi.
Mielestäni sinä olet oksettava. Kuulostat ahdasmieliseltä ja typerältä av-mammalta.
Niin ap. oli kaksi vuotta miehen kanssa, jota on nyt kaivannut 5 vuotta tai haluaisi selvittää eron? Mä olin mieheni kanssa yli 20 vuotta ja mies vaan lähti yhtäkkiä ilman selityksiä, enkä koskaan saanut puhua hänen kanssaan enää ja kysyä syitä. Mutta koen että on pakko hyväksyä se, ettei häntä kiinnostanut enää. Mitä sitä kysymään, koska se ei mitään auta.
Ei koskaan kannattaisi laastarin kanssa tehdä lapsia/mennä naimisiin/kihloihin tai muuta, koska se ei kestä ennenkuin on eron käsitellyt.
Onneksi olen itse ollut monta vuotta yksin, kunnes sain itsetuntoni takaisin ja tajusin olevani onnekas, kun pääsin siitä miehestä eroon ja on nyt toisen riesana.
Johtuiko suhteestanne, että eksä pakeni ulkomaille? Ja nyt harmittaa, kun ei pääse stalkkaamaan ja hän on kontrollisi ulkopuolella?
Avioehto on parasta. kirjoitti:
Eihän 5 vuotta ole mitään. Vaimoni jäi kiinni exänsä kanssa viestittelystä 16 vuoden jälkeen. Tämän 16 vuoden aikana vaimoni ei maininnut tästä exästä kuin kerran tai kaksi seurustelumme alkuvaiheessa.
Sehän ei ole vaimoni mielestä pettämistä jos salaa toisen miehen kanssa soittelee ja viestittelee vuosikausia, koska... se kohde ei ole kukaan tuntematon?
Vaimoni ja tämä exä olivat yhdessä muutamia kuukausia.
Annoin asian anteeksi, mutta vaimo tietää, että seurasvasta valehtelusta häneltä lähtee koti, mökki, auto ja lapseltamme isä.
Luulisi hillitsevän typerää käyttäytymistä.
Et kuulosta kovin anteeksiantaneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap on oksettava. Kuulostaa todella pakkomielteiseltä kaiken lisäksi.
Mielestäni sinä olet oksettava. Kuulostat ahdasmieliseltä ja typerältä av-mammalta.
Kuules, sinäpä et taida sen fiksumpi olla, kun prosvosoidut ja haukut toisia. Sokea omalle toiminnalleen.
Ohis
En ymmärrä että miksi perustaa perhettä, jos ei edellisen kanssa ole asioita selvitellyt loppuun. Jos ei ole pystynyt, niin se asia tulee käsitellä vaikka itse. Ja nyt täällä moni on neuvonut että ota yhteyttä ja kerran täällä vaan eletään -tyylisiä neuvoja. Missä on vastuun kantaminen omista valinnoista? Mitä ne käsiteltävät asiat ovat?
Mutta häntä ei vähempää voisi kiinnostaa, joten mitä ihmettä vielä ajat takaa?