Lapset riehuivat ja veli hyppäsi

siis rinta = tissi vai rintalasta?

Rinnassa on paljon rauhasia ja lihas jotka varmasti kivistävät osumaa saatuaan. Rintalasta jos kovasti kipuilee niin ehkä on kylkiluu murtunut.

Miten tuon ikäiset tekevät vielä tuollaista?? Tuossahan saattaa vahingossa vaikka tappaa toisen! :O

Luulin otsikon mukaan, että olisi hypännyt jostain korkealta alas riehuessaan.

Tissiin sattuu, edelleen. Pitää nyt lämmintä kaurapussia siinä. Ei hän enää itkeskele, mutta sattuu kuulema kovasti. ap

Itsellä on lapsena murtunut rintalasta vuorenvalloituksessa. Samoin on voinut tuossa tilanteessa käydä. Murtumalle ei voi tehdä mitään muuta kuin antaa ajan parantaa. Ja aikaa paranemiseen voi mennä pitkäänkin.

Voi hitto! Pojalle kunnon sanktio ja oikeastaan tytölle myös, tappelu ja väkivalta EI VAAN OLE SALLITTUA!!

Miten niin "tuon ikäiset"? Veli on 8v. jotain pientä kinaa niillä oli ja veli hyökkäsi siskonsa kimppuun, tyttö makasi sohvalla. Polvella sitten kolhaisi rintaan. Eikö muiden lapset riitele? Nuo ainakin välillä pistää painiksi, toki vähemmän kun ikää tulee lisää, mutta joskus kuitenkin. Ei poika kuitenkaan pahaa tarkoittanut, ja on kovin pahoillaan kun satutti toista.

ap

Veisin lääkäriin. Luut kuvattava. Tiedä vaikka luu puhkaisee keuhkopussin.

Ei pahaa tarkoittanut, mutta hyökkäsi siskon kimppuun?! Kyllä kun 8-vuotiaan 30 kiloo jysähtää päälle, niin sattuuhan siinä! Miksi vähättelet toisen satuttamista?? Eikö kannattaisi opettaa lapsille muita tapoja selvittää asioita? :O

Mitäs jos tyttöön sattuisi pahasti (vaikka taisi sattua jo nyt), niin pelkkä pahoillaan oloko sen hyvittäisi?

Sinuna odottaisin hetken, jos tyttö on nyt kerran rauhassa ja tilanne on menossa ohi. Seurailisin hetken että meneekö kipu ohi. Jos kipu jatkuu voimakkaana niin soittaisin päivystykseen ja kysyisin tarvitseeko tulla näyttämään.

Jos kyseessä on lihasvamma niin yleisneuvona on kylmä, koho ja kompressio (painaminen) Kylmä laskee mahdollista turvotusta ja vähentää kipua.

Sinuna odottaisin hetken, jos tyttö on nyt kerran rauhassa ja tilanne on menossa ohi. Seurailisin hetken että meneekö kipu ohi. Jos kipu jatkuu voimakkaana niin soittaisin päivystykseen ja kysyisin tarvitseeko tulla näyttämään.

Jos kyseessä on lihasvamma niin yleisneuvona on kylmä, koho ja kompressio (painaminen) Kylmä laskee mahdollista turvotusta ja vähentää kipua.

No en vähättele, ja kyllä poika sai kuulla kunniansa. Mutta mun mielestä se ei ole mitenkään epänormaalia että sisarukset välillä toisiaan muksii. Tota tilannetta en nähnyt, mutta kumpikaan ei ollut mitenkään raivoissaan, vaan leikkimielinen tappelu oli meneillään. Ja se nyt ei ollut asian pointti, vaan se että tytön rintaan sattui ja siitä olemme hieman huolissaan. Juuri kysyin että vieläkö sattuu, tyttö sanoi että ei satu. Selvisimme siis säikähdyksellä, onneksi! Toivottavasti oli opetus molemmille lapsille.

ap

Hyvä että selvittiin säikähdyksellä! 

Mutta vähän myös tästä aiheen "vierestäkin": 

Meillä kyllä vedetään selvää rajaa sille, ettei fyysisesti käydä toiseen kiinni. Kasvavilla lapsilla myös paino ja voimat kasvavat koko ajan, jossakin on se vaihe, että sattuu oikeasti, jos on totuttu "vähän muksimaan", sitten se onkin jo liian kovaa. Missä vaiheessa muuten sanoisin, että enää ei saa siskoa/veljeä muksia/tökkiä/törkkiä/töniä noin? Vaikka aina ennen on saanut, miten uskottavaa olis? Siksi on opeteltu, että vähääkään ei muksita, lyödä tai tönitä. On opeteltu, miten kosketaan toista hyvällä tavalla. Ja näyttäisi aika hyvin perille menneen. Kiistat selvitellään muuten kuin muksimalla. Jos joku kovasti ärsyyntyy, niin sitten täytyy vetäytyä syrjään rauhoittumaan. Jos on tarve fyysiseen, niin sitten tehdään jotain fyysistä, joka ei kohdistu kehenkään muuhun. Muistuttaa tietenkin pitää, mutta nyt teinien kohdalla näen, että linja on kannattanut. Turhaumat ja kinat ei purkaudu toisiinsa. Ja linja vedettiin jo reippaasti alle kouluikäisenä. 

Tämä on kait mulle itselleni erityisen tärkee juttu, oon itse lapsuudessa kokenut yhden kaverin osalta "liikaa fyysisyyttä" ja kipeästi kävi monta kertaa ja jatkuvasti ihan vain leikkiessä, eikä se ollut kivaa, että toisen kanssa piti olla aina vähän varuillaan. Toisaalta taas kotona veljen kanssa leikkiessä äiti piti samaa tiukkaa linjaa fyysisen itsemääräämisoikeuden puolesta, eikä käsiksi saatu käydä. Ja meillä olikin tosi hyvät välit, kiistat kiisteltiin enemmän sanallisesti. Mut kun kumpikaan ei ollut toista sattuttanut, niin keskinäinen luottamus oli vahva! Sen näen nyt aikuisena. Kannustan kyllä puuttumaan fyysisiin tappeluihin mahdollisimman varhain! Lyömätön linja alusta asti, siitä olen itse äidilleni kiitollinen :)