Lue keskustelun säännöt.
Miksi päihderiippuvaisia niin kovasti säälitellään ja ymmärretään?
12.03.2019 |
Ihmisellä on aika paljon rikosoikeudellista vastuuta 15+. Vaikka aivot kehittyy lähes kolmeen kymppiin saakka, niin puolet aiemmin täytyisi olla sisäistetty mitä yhteiskunnassa saa ja ei saa tehdä.
Jos joku alkaa käyttää päihteitä vaikka 18-vuotiaana ja jää riippuvaiseksi, niin sitten onkin ymmärrettävää kun on ollut ahdistusta ja aletaan kaivelemaan syitä lapsuudesta asti. Kun kuitenkin jokainen, oli vaikeaa tai ei, on monta kertaa kuullut, että huumeita ei kannata alkaa käyttää ja siitä harvoin seuraa pelkkää hyvää.
Pystyttekö selittämään tämän? Yllättävän moni on myönteinen ajattelemaan päihteiden käyttäjää olosuhteiden uhrina. Miksi näin on, kun muihinkaan asioihin huono lapsuus, nuoruus ja kovat kokemukset ei ole hyväksyttävä selitys?
Kommentit (36)
Olen katsonut YouTubesta intervention-sarjoja ja niissä lähimmäiset puuttuu käyttöön, usein asettamalla jonkun ehdon viimeisenä - jos et suostu nyt hoitoon, niin en enää näe sinua ollenkaan tai vastaa puhelimeen. Moni suostuu olemaan selvänä vasta, kun toiset painostaa ja hoidossa joskus tulee järkiinsä, kun aivotkin vähän selviää. Mutta ymmärtämällä tähän ei päästy vaan liian ymmärtämisen lopettamisella. Eihän se uhkailu ole mukavaa, mutta joskus on pakko ottaa tiukka linja! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi mitään pitää ymmärtää, kun voi vain hyökkiä ja sättiä vihaisena?
No mutta, ajatellaan jos 16-vuotias vaikka varastaa meikkejä, niin kai sen ymmärtää,koska hänen varmasti teki kovasti mieli, koska perhe on köyhä ja kesätöitä ei saanut vaikka haki, ja sosiaalinen paine näyttää tietynlaiselta? Kyllä moni (ja laki) ihan tuomitsee,että varastaman ei pidä ja siitä on seuraukset. Miksi huumeet on ainoa asia,missä ihmiset ymmärtävät, mutta muita rikkeitä katsotaan pahalla ja yksilön valintana? Ap
Tunnetko yhtään ainoata ihmistä, joka olisi valinnut olla huumeriippuvainen? Ihminen helposti sen vallan, joka ihmisellä on itseensä. Kaikki eivät koko ajan näe kirkkaasti kaikkia mahdollisia tulevaisuudennäkymiä ja osaa laskelmoida jokaisen yksittäisen valintansa seurausta. Joskus tulevaisuus näyttäytyy mielessä vain epämääräisenä sumuna.
Korjaus: Ihminen helposti YLIARVIOI...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen mieleen mahtuu kerrallaan vain rajallinen määrä asioita. Jos ihminen ei älyä tai välitä jostain mikä on sulle itsestäänselvää, niin sen mieli on varattu silloin muille asioille.
Pää voi täyttyä vaikkapa stressistä, huolesta, surusta, nälästä, janosta, mistä tahansa voimakkaasta tunnetilasta, väsymyksestä tai tiiviistä keskittymisestä. Nämä asiat vievät aivokapasiteettia pois muista asioista.
Oletko joskus tehnyt jotain minkä olet tiennyt vääräksi tai tyhmäksi, etkä pystynyt jälkikäteen keksimään sille järkevää selitystä?
Olen, mutta aika harvoin. Ja selitys väärin tekemiselle on aina ollut pelkkä itsekontrollin loppuminen. Olen tiedostanut,että olen tienhaarassa ja olen itse valinnut väärän vaihtoehdon. Ja seuraukset väärin tekemisestä ovat olleet tuhoisia. Mutta en mä silti ole sanomassa, että mua pitäisi auttaa mokieni takia ja että teen yhä näitä vääriä asioita, kun toiset sitä ja tätä. Ap
Eli sinulla ei siinä hetkessä ollut aivokapasiteettia kontrolloida itseäsi. Ihanteellisessa olotilassa kuitenkin olisi. Mutta ihmiset eivät ole koko ajan tilassa, jossa itseään voisi kontrolloida niin ettei yhtään mitään kadu jälkiläteen. Voit varmaan oman kontrollin pettämisen kautta ymmärtää myös muita ihmisiä, joille niin käy.
Tietenkään se ei tarkoita sitä, että kannustaisit muita ihmisiä jatkamaan mokailujaan. Vain sitä että yrität kuvitella millaista muiden saappaissa on elää.
Kyllä mulla mielestäni oli aivokapasiteettia valita oikein, mutta valitsin silti väärin. Vapaa valinta. Miten muuten sen voi selittää? Joku demoni riivasi, meni kehooni ja sitten en vaan voinut mitään? Jos tahto joskus on pettänyt, niin oma vika se on ollut ja korjausliike pitää silloin tehdä äkkiä. Yleisesti ottaen maailma olisi parempi paikka,jos ihmiset parhaansa yrittäisi tehdä oikein ja korjaisivat käytöstä pian, kun on mennyt vikaan. Miksi on väärin ajatella, että kaikkien pitäisi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen katsonut YouTubesta intervention-sarjoja ja niissä lähimmäiset puuttuu käyttöön, usein asettamalla jonkun ehdon viimeisenä - jos et suostu nyt hoitoon, niin en enää näe sinua ollenkaan tai vastaa puhelimeen. Moni suostuu olemaan selvänä vasta, kun toiset painostaa ja hoidossa joskus tulee järkiinsä, kun aivotkin vähän selviää. Mutta ymmärtämällä tähän ei päästy vaan liian ymmärtämisen lopettamisella. Eihän se uhkailu ole mukavaa, mutta joskus on pakko ottaa tiukka linja! Ap
No meillä taitaa nyt olla tosiaan vähän eri käsitykset mitä ymmärtäminen tarkoittaa, niin ei tästä keskustelusta nyt taida tulla lasta eikä sitä toista ruskeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katsonut YouTubesta intervention-sarjoja ja niissä lähimmäiset puuttuu käyttöön, usein asettamalla jonkun ehdon viimeisenä - jos et suostu nyt hoitoon, niin en enää näe sinua ollenkaan tai vastaa puhelimeen. Moni suostuu olemaan selvänä vasta, kun toiset painostaa ja hoidossa joskus tulee järkiinsä, kun aivotkin vähän selviää. Mutta ymmärtämällä tähän ei päästy vaan liian ymmärtämisen lopettamisella. Eihän se uhkailu ole mukavaa, mutta joskus on pakko ottaa tiukka linja! Ap
Ehkä siinä ymmärrettiin mikä tehoaa.
Se ei ole ymmärtämistä että vain pyytää toista lopettamaan. Silloin on ymmärtänyt addiktion luonteen aivan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi mitään pitää ymmärtää, kun voi vain hyökkiä ja sättiä vihaisena?
No mutta, ajatellaan jos 16-vuotias vaikka varastaa meikkejä, niin kai sen ymmärtää,koska hänen varmasti teki kovasti mieli, koska perhe on köyhä ja kesätöitä ei saanut vaikka haki, ja sosiaalinen paine näyttää tietynlaiselta? Kyllä moni (ja laki) ihan tuomitsee,että varastaman ei pidä ja siitä on seuraukset. Miksi huumeet on ainoa asia,missä ihmiset ymmärtävät, mutta muita rikkeitä katsotaan pahalla ja yksilön valintana? Ap
Tunnetko yhtään ainoata ihmistä, joka olisi valinnut olla huumeriippuvainen? Ihminen helposti sen vallan, joka ihmisellä on itseensä. Kaikki eivät koko ajan näe kirkkaasti kaikkia mahdollisia tulevaisuudennäkymiä ja osaa laskelmoida jokaisen yksittäisen valintansa seurausta. Joskus tulevaisuus näyttäytyy mielessä vain epämääräisenä sumuna.
Tunnen monia, jotka ovat aika lailla bilettäneet ja antaneet mennä, vaikka ovat aikaa sitten aavistaneet, että tästä ei hyvä seuraa. Eikä sen pitäisi olla mikään vaikea asia päätellä, että mitä todennäköisimmin homma ei pysy hallussa, kun runsaasta päihteiden käytöstä on kyse. Kyllä mä silloin pidän, että on päihderiippuvuuden ihan aiheuttanut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen mieleen mahtuu kerrallaan vain rajallinen määrä asioita. Jos ihminen ei älyä tai välitä jostain mikä on sulle itsestäänselvää, niin sen mieli on varattu silloin muille asioille.
Pää voi täyttyä vaikkapa stressistä, huolesta, surusta, nälästä, janosta, mistä tahansa voimakkaasta tunnetilasta, väsymyksestä tai tiiviistä keskittymisestä. Nämä asiat vievät aivokapasiteettia pois muista asioista.
Oletko joskus tehnyt jotain minkä olet tiennyt vääräksi tai tyhmäksi, etkä pystynyt jälkikäteen keksimään sille järkevää selitystä?
Olen, mutta aika harvoin. Ja selitys väärin tekemiselle on aina ollut pelkkä itsekontrollin loppuminen. Olen tiedostanut,että olen tienhaarassa ja olen itse valinnut väärän vaihtoehdon. Ja seuraukset väärin tekemisestä ovat olleet tuhoisia. Mutta en mä silti ole sanomassa, että mua pitäisi auttaa mokieni takia ja että teen yhä näitä vääriä asioita, kun toiset sitä ja tätä. Ap
Eli sinulla ei siinä hetkessä ollut aivokapasiteettia kontrolloida itseäsi. Ihanteellisessa olotilassa kuitenkin olisi. Mutta ihmiset eivät ole koko ajan tilassa, jossa itseään voisi kontrolloida niin ettei yhtään mitään kadu jälkiläteen. Voit varmaan oman kontrollin pettämisen kautta ymmärtää myös muita ihmisiä, joille niin käy.
Tietenkään se ei tarkoita sitä, että kannustaisit muita ihmisiä jatkamaan mokailujaan. Vain sitä että yrität kuvitella millaista muiden saappaissa on elää.
Kyllä mulla mielestäni oli aivokapasiteettia valita oikein, mutta valitsin silti väärin. Vapaa valinta. Miten muuten sen voi selittää? Joku demoni riivasi, meni kehooni ja sitten en vaan voinut mitään? Jos tahto joskus on pettänyt, niin oma vika se on ollut ja korjausliike pitää silloin tehdä äkkiä. Yleisesti ottaen maailma olisi parempi paikka,jos ihmiset parhaansa yrittäisi tehdä oikein ja korjaisivat käytöstä pian, kun on mennyt vikaan. Miksi on väärin ajatella, että kaikkien pitäisi? Ap
Kaduitko tekoasi heti jälkikäteen? Mikä sinussa muuttui, jos yhtenä hetkenä olit ihminen joka halusi tehdä niin, ja toisena hetkenä ihminen joka ei enää haluaisi tehdä niin? Sanoit aiemmin että sinulla petti itsekontrolli. Päätitkö siis tietoisesti, että "nyt minä olen sellainen jolla on huono itsekontrolli" ja sen jälkeen päätit vain palauttaa tuon kontrollin? Miksi tuollainen liike?
Kerro miten saisin itselleni hyvän itsekontrollin 24/7 ihan vain päättämällä. En tekisi enää yhtään tyhmää virhettä ja söisin terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katsonut YouTubesta intervention-sarjoja ja niissä lähimmäiset puuttuu käyttöön, usein asettamalla jonkun ehdon viimeisenä - jos et suostu nyt hoitoon, niin en enää näe sinua ollenkaan tai vastaa puhelimeen. Moni suostuu olemaan selvänä vasta, kun toiset painostaa ja hoidossa joskus tulee järkiinsä, kun aivotkin vähän selviää. Mutta ymmärtämällä tähän ei päästy vaan liian ymmärtämisen lopettamisella. Eihän se uhkailu ole mukavaa, mutta joskus on pakko ottaa tiukka linja! Ap
Ehkä siinä ymmärrettiin mikä tehoaa.
Se ei ole ymmärtämistä että vain pyytää toista lopettamaan. Silloin on ymmärtänyt addiktion luonteen aivan väärin.
Ajatellaanpa, että päihteidenkäyttäjä tietäisi jo alunperin,että perhe tulee katkaisemaan välit päihteiden liikakäyttäjään heti. Paluuta ei ole ennen selvyyttä. Olisiko isompi kynnys jättää käyttämättä alunperin? Olisiko helpompi ottaa vakava asia tosissaan heti alkuun, jos kaikki ottaisi tiukan linjan eikä jää hetkeksikään katselemaan sellaista menoa ja odottamaan ja toivomaan,jos se muuttuisi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielteistä addiktiota on täysin turha selittää ihmiselle jolla ei ole siitä kokemusta.
Täysin turha.
Mietitäänpä sitä ylipainoista, jolle kiloista huomautellaan ja ihan peilillä näytetään että katso nyt miltä näytät, kerrotaan ettet kelpaa parisuhteeseen, olet ihan liian painava.
Mitä tekee ylipainoinen? Syö lisää.
Että peilaa tätä siihen alkoholiriippuvuuteen.
Kukaan ei ilkeyttään juo itseään hautaan. Tai syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla aika ilkeä ja kateellinen henkilö, ap.
Jos juoppojen auttamista harmittelet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi mitään pitää ymmärtää, kun voi vain hyökkiä ja sättiä vihaisena?
No mutta, ajatellaan jos 16-vuotias vaikka varastaa meikkejä, niin kai sen ymmärtää,koska hänen varmasti teki kovasti mieli, koska perhe on köyhä ja kesätöitä ei saanut vaikka haki, ja sosiaalinen paine näyttää tietynlaiselta? Kyllä moni (ja laki) ihan tuomitsee,että varastaman ei pidä ja siitä on seuraukset. Miksi huumeet on ainoa asia,missä ihmiset ymmärtävät, mutta muita rikkeitä katsotaan pahalla ja yksilön valintana? Ap
Tunnetko yhtään ainoata ihmistä, joka olisi valinnut olla huumeriippuvainen? Ihminen helposti sen vallan, joka ihmisellä on itseensä. Kaikki eivät koko ajan näe kirkkaasti kaikkia mahdollisia tulevaisuudennäkymiä ja osaa laskelmoida jokaisen yksittäisen valintansa seurausta. Joskus tulevaisuus näyttäytyy mielessä vain epämääräisenä sumuna.
Jotkut ihmiset myös on huonoja äitejä tai kuluttaa kaikki rahansa typerästi. Tällöin melko usein sanotaan, että mitäs läksit. Päihteidenkäyttäjä kun on kyseessä, niin taaskin ymmärretään, kun "ei kukaan ole valinnut olla narkomaani". Minusta kyllä on, kun on kokeillut, kokeillut uudestaan, jatkanut... Tietäen, että tämä voi hyvin johtaa narkomaniaan. Se, että lopputulos on ikävä, ei tarkoita sitä että se ei olisi itse itselle pedattu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen mieleen mahtuu kerrallaan vain rajallinen määrä asioita. Jos ihminen ei älyä tai välitä jostain mikä on sulle itsestäänselvää, niin sen mieli on varattu silloin muille asioille.
Pää voi täyttyä vaikkapa stressistä, huolesta, surusta, nälästä, janosta, mistä tahansa voimakkaasta tunnetilasta, väsymyksestä tai tiiviistä keskittymisestä. Nämä asiat vievät aivokapasiteettia pois muista asioista.
Oletko joskus tehnyt jotain minkä olet tiennyt vääräksi tai tyhmäksi, etkä pystynyt jälkikäteen keksimään sille järkevää selitystä?
Olen, mutta aika harvoin. Ja selitys väärin tekemiselle on aina ollut pelkkä itsekontrollin loppuminen. Olen tiedostanut,että olen tienhaarassa ja olen itse valinnut väärän vaihtoehdon. Ja seuraukset väärin tekemisestä ovat olleet tuhoisia. Mutta en mä silti ole sanomassa, että mua pitäisi auttaa mokieni takia ja että teen yhä näitä vääriä asioita, kun toiset sitä ja tätä. Ap
Eli sinulla ei siinä hetkessä ollut aivokapasiteettia kontrolloida itseäsi. Ihanteellisessa olotilassa kuitenkin olisi. Mutta ihmiset eivät ole koko ajan tilassa, jossa itseään voisi kontrolloida niin ettei yhtään mitään kadu jälkiläteen. Voit varmaan oman kontrollin pettämisen kautta ymmärtää myös muita ihmisiä, joille niin käy.
Tietenkään se ei tarkoita sitä, että kannustaisit muita ihmisiä jatkamaan mokailujaan. Vain sitä että yrität kuvitella millaista muiden saappaissa on elää.
Kyllä mulla mielestäni oli aivokapasiteettia valita oikein, mutta valitsin silti väärin. Vapaa valinta. Miten muuten sen voi selittää? Joku demoni riivasi, meni kehooni ja sitten en vaan voinut mitään? Jos tahto joskus on pettänyt, niin oma vika se on ollut ja korjausliike pitää silloin tehdä äkkiä. Yleisesti ottaen maailma olisi parempi paikka,jos ihmiset parhaansa yrittäisi tehdä oikein ja korjaisivat käytöstä pian, kun on mennyt vikaan. Miksi on väärin ajatella, että kaikkien pitäisi? Ap
Kaduitko tekoasi heti jälkikäteen? Mikä sinussa muuttui, jos yhtenä hetkenä olit ihminen joka halusi tehdä niin, ja toisena hetkenä ihminen joka ei enää haluaisi tehdä niin? Sanoit aiemmin että sinulla petti itsekontrolli. Päätitkö siis tietoisesti, että "nyt minä olen sellainen jolla on huono itsekontrolli" ja sen jälkeen päätit vain palauttaa tuon kontrollin? Miksi tuollainen liike?
Kerro miten saisin itselleni hyvän itsekontrollin 24/7 ihan vain päättämällä. En tekisi enää yhtään tyhmää virhettä ja söisin terveellisesti.
Itsekontrollin menetys on sitä, kun haluaa nopean palkinnon sen sijaan, että odottaisi mieliteon/huonon idean ohimenemistä. Kellään se ei ole täydellinen, mutta päätösten ja rajojen tekeminen etukäteen auttaa. Esimerkiksi näin: jos kumppani pettää, en jää suhteeseen. Tai miettii etukäteen suunnitelman, että miten pidetään hauskaa vastuullisesti/herkutellaan kohtuudella. Ja harha-askelen jälkeen rukataan suunnitelmaa, että ei tarvitse tehdä sentään monta kertaa samaa virhettä. Jos huomaa, että kohtuus jossain lajissa ei onnistu, niin totaalikieltäytyminen voi olla ainoa vaihtoehto.
Se, että käyttää niin monta kertaa että jää koukkuun, on jo monta tietoista huonoa valintaa peräkkäin. Sitä ei oikein voi perustella millään. Hyvin harvalla kumminkaan käy niin, että ihan ekasta kerrasta jäi nalkkiin. Ap
Nostelen niin voidaan keskustella vielä lisää. Ap
Eli sinulla ei siinä hetkessä ollut aivokapasiteettia kontrolloida itseäsi. Ihanteellisessa olotilassa kuitenkin olisi. Mutta ihmiset eivät ole koko ajan tilassa, jossa itseään voisi kontrolloida niin ettei yhtään mitään kadu jälkiläteen. Voit varmaan oman kontrollin pettämisen kautta ymmärtää myös muita ihmisiä, joille niin käy.
Tietenkään se ei tarkoita sitä, että kannustaisit muita ihmisiä jatkamaan mokailujaan. Vain sitä että yrität kuvitella millaista muiden saappaissa on elää.