Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rohkaisua synnytyspelkoisille
12.03.2019 |
Naiset pelkäävät paljon synnytystä ja se lienee osasyynä syntyvyyden laskuun. Olen itsekin ollut synnytyspelkoinen, jopa kauhuissani edes ajatuksesta, mutta nykyään olen kahden lapsen äiti ja jälkeenpäin voin todeta, että iso osa tuosta synnytyspelosta oli täysin turhaa.
Rohkaistuin tulemaan raskaaksi vasta yli 30 vuotiaana. Ensimmäinen synnytys päätyi sektioon, minkä jälkeen toista lasta odottaessani kävimme miehen kanssa hypnosynnytyskurssin ja vasta silloin ymmärsin kivun ja supistusten merkityksen ja opin, miten voin lievittää kipuja ihan vain hengityksen ja rentoutumisen avulla. Toinen synnytykseni tapahtui jakkarasynnytyksenä ilman kipulääkettä toiveeni mukaisesti ja se oli voimauttava kokemus ja tunsin että hallitsen tilanteen. kroppani ja mieleni työskentelivät yhdessä.
Jälkeenpäin olen käyttänyt tuota mielen omaa kivunlievitysmenetelmää myös hammaslääkärissä, gynellä ym.paikoissa, jotka norm.tuottavat kipuja.
Kerro oma rohkaiseva synnytyskertomuksesi :).
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Hmm, omista synnytyksistä jo 13 ja 15 vuotta mutta kyllä on asenteet muuttuneet tänä aikana. Ei silloin lietsottu mitään hysteriaa (ja junnut, kyllä internet ja keskustelupalstat ja some olivat jo silloin) vaan synnytys oli asia joka hoidettiin. Joku maksimipuudutuksessa, joku luomuna jne mutta kaikenlainen hysterian kylväminen puuttui keskusteluista.
Synnytyspelko on ihan luonnollista, itsekin pelkäsin kummassakin, mutta silläkin on tarkoituksensa jälkeläisen hyvinvoinnin turvaamisen kannalta.
Noista ei ole ennen paljon puhuttu, nykyään niistä yritetään puhua ja sitä häpeää esim. loppuelämän vaipoista yritetään lieventää.
Sunlaiset ihmiset tietysti yrittää vetää kaikkea taaksepäin, tuoda takaisin häpeäkulttuuria ja "synnytys vaan hoidetaan".
Oma sukulaiseni sai lapsensa 17 vuotta sitten, siltäkin pantattiin sektiota viimeiseen asti, se oli jo tajuton, kun se vietiin kiireellä viimein sektioon.
Se ei pysty vieläkään puhumaan asiasta, sen paikalla ollut mies poistuu edelleen huoneesta kokonaan, jos joku puhuu synnyttämisestä, ja niillä on vain yksi lapsi...mutta sun mielestä se silloinkin vain "hoidettiin" niin kuin kunnon ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju oli tarkoitettu käsittääkseni rohkaisevia kokemuksia varten. Miksi teidän piti tulla tämäkin pilaamaan?? Jälleen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju oli tarkoitettu käsittääkseni rohkaisevia kokemuksia varten. Miksi teidän piti tulla tämäkin pilaamaan?? Jälleen kerran.
Sanopa muuta. Palsta on täynnä mieleltään sairaita ihmisiä kyllä muutenkin, joten eipä muuta voi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tämä yksi meinaa, että 10 prosenttia kaikista äideistä kulkee vaipoissa? En usko. Tai siis enemmänhän noita pitää olla, koska monilla on useampi lapsi.
Ja kyllä juuri noin kuin ap kommentoi. Sillä kivulla on tarkoituksensa ja jos sä sen ymmärrät ja annat sen kivun tehdä hommansa ja rentoudut muuten niin synnytys on nopeampi ja ei niin hirveä kokemus. Pitää uskaltaa olla ja keskittyä hengittämään. Jos taistelee sitä kipua vastaan eli käyttää energian huutamiseen ja hyvällä tuurilla työstää lihaksilla vastaan niin sitten on ikävää ja kestääkin kauan.
Se nyt on tietty selvää, että kesäpäivänä rantsussa makoilu on kivempaa ja äkkiä voi luetella pari muutakin rennompaa hommaa, mutta ei siinä synnytyksessä mitään kammottavaa ole.
Ei ole joo mitään kammottavaa. Paitsi loppuelämän vaipat, sietämätön kipu ja lääkäreiden armoilla oleminen. Plus pillu*i venytys repeämiseen asti. Vedän sulta persereiän irti ihan vaan koska se on "luonnollista", tuntuuko hyvältä?
Voi teitä rapakuntoisia, onko pikkuhousunsuojat jo ennen lapsia ympärivuorokautisessa käytössä kun tiedätte, ettette voi laskeumilta välttyä. Fakta on, ettei laskeumia kelle tahansa tule ja repeymiäkään ei tule kaikille, harvoin kovin pahoja jos ollenkaan.
Mutta joo. miksi jankata trolleja vastaan, et selvästikään ole synnytyspelkoinen koska silloin olisit ottanut selvää mistä naisen alapää koostuu ja mitä synnytyksessä tapahtuu: kohdunkaula lyhenee ja "katoaa", kohdunsuu avautuu, vauva työtyy kohdusta pelkän elastisen vaginan läpi, kohtu kauloineen kaikkineen supistuu takaisin normaalitilaan, that's it.
Se pidätyskyky ja vaginan tiukkuus riippuu nimenomaan lantionpohjan lihaksista, jotka pitävät kaiken alakerrassa kasassa. Tietenkin synnytys sattuu aivan p*rkeleesti ja väliliha voi huonolla tuurilla revetä, sitä täytyy siinä tapauksessa kursia. Mutta jos lihakset ovat lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa niin ne palaavat hyvin entisekseen etkä ikinä tarvitse vaippaa. Jos lihakset eivät ole kunnossa niin synnyttämättömyys ei takaa vaipattomuutta.
Kannattaisi ottaa edes asoista selvää. Ulosteinkontinenssi johtuu sulkijalihaksen katkeamisesta ja hermotuksen katkeamisesta. Siinä ei jumpat auta.
Pissanpidätykseen jumppa yleensä auttaa mutta ei aina.
"Kannattaisi ottaa selvää..." Niin, sanoin, että repeämät kursitaan. Eihän siitä tietenkään yhtä nopeasti toivu kuin jos ei olisi koskaan revennyt. Ja kyllä laskeumilta nimenomaan välttyy hyvällä peruskunnolla jos ei ole se 1 miljoonasta laskeumageeninen. Täytyy tietenkin ottaa myös suht rauhallisesti heti synnytyksen jälkeen, ettei omalla rehkimisellään rasita lihaksia alkuun liikaa ja niin aiheuta sitä laskeumaa. Ja siihenkin sitten auttaisi jumppa ja pahimmassa tapauksessa leikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dailymailissa on tänään artikkeli ulosteinkontinenssista synnytyksen jälkeen.
Tällä hetkellä 10% alapääsynnyttäjistä menettää pysyvästi ulosteen pidätyskyvyn....
Se on uk:ssa 67 000 naista vuodessa, loppuelämä vaipoissa.
Siinä teille rohkaisua synnyttämään.
Haastatellun synnytyksessä oli käytetty pihtejä, joita Suomessa käytetään harvoin. Samoin jälkitarkistukset oli möhlitty terveydenhuollossa kun ei ollut kartoitettu jo heti vaurioita instrumenttisynnytyksen jälkeen.
https://www.google.fi/amp/s/www.dailymail.co.uk/health/article-6797199/…Eikö se riitä karkottamaan pelokkaat että se on mahdollista?
Ei se taida paljoa vaipoissa elävää lohduttaa, että se on harvinaista
Raskaus ja synnytyksessä on aina riskinsä. Jos haluaa lapsen niin on ymmärrettävä että voi kuolla synnytyksessä. Vaipat on pientä siihen että kuolee synnytykseen.
Joo, tämä on aina loistava asenne, paskavaipat loppuelämän on pieni juttu....katso vaikka niitä lapsesi tahmeita käsiä, niin olet taas onnellinen jne.
On ihan normaalia arvostaa normaalia pidätyskykyä, normaalia seksielämää, normaalia ulkonäköä, EI ole normaalia vain kohautella olkia, jos joku menettää nuo asiat synnytyksessä, koska olet jonkun tahmanäpin äityli.
Juuri sinunlaisten ihmisten asenteiden takia esim. irlannissa, vielä vähän aikaa sitten, sahattiin synnyttävien naisten häpyluut poikki ilman puudutusta.
Mieti sitä mitä edustat ja missä olet mennyt vikaan ihmisenä!
Selvästikin olisi pitänyt kuolla synnytyksessä. Onneksi saivat elvytettyä.
Näköjään kaikki ulkomailla tapahtuvat asiast ovat suomalaisten syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netti on täynnä kaikenlaista tietoa ja "tietoa". Synnytyksen kulkuun on hyvä perehtyä etukäteen kohtuudella, pohtia omia toiveitaan ja mahdollisia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Mutta silti, olen itse sairastanut erittäin vakavan sairauden ja kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti jäänyt henkiin ilman mitään haittoja. Paras neuvo minkä tuolloin sain lääkäreiltä ja mikä pätee oikeastaan tähänkin, älä liikaa lue nettiä. Perehdy faktoihin mutta älä kaikkiin mahdollisiin kauhuskenaarioihin.
Ja joo, kolme synnytystäkin takana ja ihan hyviä kokemuksia olivat :)
Synnytys ei todellakaan ollut mikään "voimmaannuttava kokemus" vaan pelkkää vitutusta ylimielisen ja tylyn henkilökunnan vuoksi, huonosti korjattujen repeämien ja jäkiongelmien vähättelyn kanssa. Olen elämässäni saavuttanut ihan oikeitakin asioita, kuten hienon uran. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Ne ovat olleet voimmaannuttavia kokemuksia, synnytys pakollinen paha, jotta sen lapsen sai itsestään ulos. Sektioon menisin, jos toisen tekisin ja suurin syy on hoitohenkilökunta ja sen äidin olematon arvostus siinä tilanteessa ja sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, omista synnytyksistä jo 13 ja 15 vuotta mutta kyllä on asenteet muuttuneet tänä aikana. Ei silloin lietsottu mitään hysteriaa (ja junnut, kyllä internet ja keskustelupalstat ja some olivat jo silloin) vaan synnytys oli asia joka hoidettiin. Joku maksimipuudutuksessa, joku luomuna jne mutta kaikenlainen hysterian kylväminen puuttui keskusteluista.
Synnytyspelko on ihan luonnollista, itsekin pelkäsin kummassakin, mutta silläkin on tarkoituksensa jälkeläisen hyvinvoinnin turvaamisen kannalta.
Noista ei ole ennen paljon puhuttu, nykyään niistä yritetään puhua ja sitä häpeää esim. loppuelämän vaipoista yritetään lieventää.
Sunlaiset ihmiset tietysti yrittää vetää kaikkea taaksepäin, tuoda takaisin häpeäkulttuuria ja "synnytys vaan hoidetaan".
Oma sukulaiseni sai lapsensa 17 vuotta sitten, siltäkin pantattiin sektiota viimeiseen asti, se oli jo tajuton, kun se vietiin kiireellä viimein sektioon.
Se ei pysty vieläkään puhumaan asiasta, sen paikalla ollut mies poistuu edelleen huoneesta kokonaan, jos joku puhuu synnyttämisestä, ja niillä on vain yksi lapsi...mutta sun mielestä se silloinkin vain "hoidettiin" niin kuin kunnon ihmiset.
Höpöhöpö. Tottakai minunkin synnytysten aikaan vaihdettiin kokemuksia ystävien kanssa. Joillakin oli synnytysten jälkeen pidempään vaivoja kuin toisilla. Yksi tuttavani on käynyt leikkauksessa, en kyllä tarkkaan tiedä mitä siinä korjattiin, mutta synnytyksen jälkeisistä vaurioista puhui. Ero on siinä, ettei näillä märehditty ja mässäilty vaan faktat faktoina.
Nykyään on se ongelma, että asioista mitään tietämättömätkin anonyymina haluavat päteä keskusteluissa jne. Kirjoitellaan ihan älyttömiä tarinoita, joita suunnilleen tapahtuu yhtäkkiä joka toiselle... Vaikka ihan oikeasti, vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia ja nekin pääsääntöisesti korjattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tämä yksi meinaa, että 10 prosenttia kaikista äideistä kulkee vaipoissa? En usko. Tai siis enemmänhän noita pitää olla, koska monilla on useampi lapsi.
Ja kyllä juuri noin kuin ap kommentoi. Sillä kivulla on tarkoituksensa ja jos sä sen ymmärrät ja annat sen kivun tehdä hommansa ja rentoudut muuten niin synnytys on nopeampi ja ei niin hirveä kokemus. Pitää uskaltaa olla ja keskittyä hengittämään. Jos taistelee sitä kipua vastaan eli käyttää energian huutamiseen ja hyvällä tuurilla työstää lihaksilla vastaan niin sitten on ikävää ja kestääkin kauan.
Se nyt on tietty selvää, että kesäpäivänä rantsussa makoilu on kivempaa ja äkkiä voi luetella pari muutakin rennompaa hommaa, mutta ei siinä synnytyksessä mitään kammottavaa ole.
Ei ole joo mitään kammottavaa. Paitsi loppuelämän vaipat, sietämätön kipu ja lääkäreiden armoilla oleminen. Plus pillu*i venytys repeämiseen asti. Vedän sulta persereiän irti ihan vaan koska se on "luonnollista", tuntuuko hyvältä?
Voi teitä rapakuntoisia, onko pikkuhousunsuojat jo ennen lapsia ympärivuorokautisessa käytössä kun tiedätte, ettette voi laskeumilta välttyä. Fakta on, ettei laskeumia kelle tahansa tule ja repeymiäkään ei tule kaikille, harvoin kovin pahoja jos ollenkaan.
Mutta joo. miksi jankata trolleja vastaan, et selvästikään ole synnytyspelkoinen koska silloin olisit ottanut selvää mistä naisen alapää koostuu ja mitä synnytyksessä tapahtuu: kohdunkaula lyhenee ja "katoaa", kohdunsuu avautuu, vauva työtyy kohdusta pelkän elastisen vaginan läpi, kohtu kauloineen kaikkineen supistuu takaisin normaalitilaan, that's it.
Se pidätyskyky ja vaginan tiukkuus riippuu nimenomaan lantionpohjan lihaksista, jotka pitävät kaiken alakerrassa kasassa. Tietenkin synnytys sattuu aivan p*rkeleesti ja väliliha voi huonolla tuurilla revetä, sitä täytyy siinä tapauksessa kursia. Mutta jos lihakset ovat lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa niin ne palaavat hyvin entisekseen etkä ikinä tarvitse vaippaa. Jos lihakset eivät ole kunnossa niin synnyttämättömyys ei takaa vaipattomuutta.
Kannattaisi ottaa edes asoista selvää. Ulosteinkontinenssi johtuu sulkijalihaksen katkeamisesta ja hermotuksen katkeamisesta. Siinä ei jumpat auta.
Pissanpidätykseen jumppa yleensä auttaa mutta ei aina."Kannattaisi ottaa selvää..." Niin, sanoin, että repeämät kursitaan. Eihän siitä tietenkään yhtä nopeasti toivu kuin jos ei olisi koskaan revennyt. Ja kyllä laskeumilta nimenomaan välttyy hyvällä peruskunnolla jos ei ole se 1 miljoonasta laskeumageeninen. Täytyy tietenkin ottaa myös suht rauhallisesti heti synnytyksen jälkeen, ettei omalla rehkimisellään rasita lihaksia alkuun liikaa ja niin aiheuta sitä laskeumaa. Ja siihenkin sitten auttaisi jumppa ja pahimmassa tapauksessa leikkaus.
Voi VTTU! Sanon mä! Kolmekymppinen 3-lapsen äiti. Mitat ennen 3 raskautta 167cm ja 62kg. Kunto hyvä. Tavallinen synnytys, silti laskeuma (joka onneksi leikattiin.) En revennyt.😡 Olen uskomattoman vihainen siitä, että joku kehtaa väittää, että nainen voi välttää laskeuman synnyn itse. Joo no sillä voi, että ei synnytä alakautta. Mulle sanoi leikannut gynekologini, ETTÄ LASKEUMA SYNTYY LÄHES AINA PONNISTUSVAIHEEN SEURAUKSENA JOKO HETI TAI HIEMAN MYÖHEMMIN. Vaurio voi jäädä myös piileväksi ja tulla esiin vaihdevuosien tultua. En rehkinyt synnytyksen jälkeen, näin laskeuman jo heti synnärillä. Minut altisti laskeumalle aiempi imukuppisynnytys, josta palauduin ULKOISESTI täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ei todellakaan ollut mikään "voimmaannuttava kokemus" vaan pelkkää vitutusta ylimielisen ja tylyn henkilökunnan vuoksi, huonosti korjattujen repeämien ja jäkiongelmien vähättelyn kanssa. Olen elämässäni saavuttanut ihan oikeitakin asioita, kuten hienon uran. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Ne ovat olleet voimmaannuttavia kokemuksia, synnytys pakollinen paha, jotta sen lapsen sai itsestään ulos. Sektioon menisin, jos toisen tekisin ja suurin syy on hoitohenkilökunta ja sen äidin olematon arvostus siinä tilanteessa ja sen jälkeen.
Juuri noin. Raskaus ja synnytysaikana kohdellaan tosi alentavasti ja osoitetaan ettå sinusta ei välitetä olet vain kantava lehmä. Kun sinuun sattuu niin sillä ei ole väliä ja synnytyksessä sinua revitåän miten vaan jäljistä välittåmättä ja jos avaat suusi niin ns valitat ja kaikki jääneet vaivat ohitetaan sanomalla semmoista se on tai onhan sinulla nyt paljon arvokkaampaa eli se lapsi.
Minullakaan kaksi synnytyståni eivät voimaannuttaneet minua. Ne oli pakko käydä läpi jotta saimme lapset. Olen voimaantunut muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dailymailissa on tänään artikkeli ulosteinkontinenssista synnytyksen jälkeen.
Tällä hetkellä 10% alapääsynnyttäjistä menettää pysyvästi ulosteen pidätyskyvyn....
Se on uk:ssa 67 000 naista vuodessa, loppuelämä vaipoissa.
Siinä teille rohkaisua synnyttämään.
Alatiesynnyttäjällä on Suomessa noin 0,4-2,4 prosentin riski saada riesakseen sulkijalihaksen täydellinen repeämä, kertoo Duodecim.
Tosi paljon eli noin kaksi sadasta. Siinäpä hyvä vaiva vauvanhoidon lomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005212750.html
Onko jollain Hesarin tunnukset?
Kiinnostaisi, mikä on tämä uusi synnytystapa, joka vähentää repeämiä?
Minulla on takana kaksi sektiota. Kummatkin olivat hyviä ja voimaannuttavia kokemuksia. Toipuminenkin oli nopeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alatiesynnytys vaatii rohkeutta, mutta niin vaatii sektion saaminenkin. Toivetta yritetään vähätellä ja kaikin keinoin painostaa alatiesynnytykseen. On todella voimauttava kokemus, kun saa pidettyä omasta kannastaan kiinni sekä kokee todella onnistuneen sektiosynnytyksen.
Vierailija kirjoitti:
12h se vaan kirpaisee.
Siis se kipu. Virtsa- ja ulosteinkontinenssi voi "kirpaista" loppuelämän.
Minulla 6kk ikäinen esikois tyttö. Synnytystä jännitin ja tahdoin kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Synnytys eteni kuitenkin niin nopeasti että pelkällä ilokaasulla mentiin. Kaksi pientä tikkiä vain ja 8h kesti kokonaisuudessa. Kipeää kävi mutta ei läheskään niin kipeää mitä ajattelin 😊 Jälkitarkastuksessaki sanottiin että näyttää etten olisi edes synnyttänyt. Joten KYLLÄ voi hyviäkin synnytys kokemuksia olla. Todella raskas fyysisesti kuin henkisestikin synnyttäminen oli mutta hyvät fiilikset jäi. Ei kannata kamalia odotuksia olla ja avoimin mielin mennä synnyttämään. Ja vaikka ulkoisesti kaikki ok niin miehen mukaan kauppahallilta tuntuu 🤭
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005212750.html
Onko jollain Hesarin tunnukset?
Kiinnostaisi, mikä on tämä uusi synnytystapa, joka vähentää repeämiä?
Veikkaan että tässä on kyse ns. synnytystuolista. Laajassa käytössä mm. Brasiliassa. Ei juuri pitkittynyttä tuskaa, repeämiä eikä lapsen tai äidin vammautumisia. Isä/tukihenkilö voi istua samalla tuolilla äidin takana. Makuullaan synnyttäminen on vaarallista ja luonnonvastaista.
Ei se ainakaan kohtua voimaannuta, että se leikataan auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dailymailissa on tänään artikkeli ulosteinkontinenssista synnytyksen jälkeen.
Tällä hetkellä 10% alapääsynnyttäjistä menettää pysyvästi ulosteen pidätyskyvyn....
Se on uk:ssa 67 000 naista vuodessa, loppuelämä vaipoissa.
Siinä teille rohkaisua synnyttämään.
Haastatellun synnytyksessä oli käytetty pihtejä, joita Suomessa käytetään harvoin. Samoin jälkitarkistukset oli möhlitty terveydenhuollossa kun ei ollut kartoitettu jo heti vaurioita instrumenttisynnytyksen jälkeen.
https://www.google.fi/amp/s/www.dailymail.co.uk/health/article-6797199/…Eikö se riitä karkottamaan pelokkaat että se on mahdollista?
Ei se taida paljoa vaipoissa elävää lohduttaa, että se on harvinaista
Raskaus ja synnytyksessä on aina riskinsä. Jos haluaa lapsen niin on ymmärrettävä että voi kuolla synnytyksessä. Vaipat on pientä siihen että kuolee synnytykseen.
Ne vaipat voi ehkäistä sektiolla. Miksi ei sitä vaihtoehtoa käyttäisi?
Alue: Aihe vapaa
Kaksi ihanaa synnytystä takana. Ennen ekaa raskautta pelkäsin synnytystä, mutta raskauden edetessä pelko kuitenkin hälveni ja kun synnytys läheni, ei se enää pelottanut. Molemmat synnytykset oli käynnistettyjä, eka kesti noin 6h ja toinen noin 4h. Kummassakaan ei tullut repeämiä, eikä episiotomiaa tarvinut tehdä. Valmistauduin hyvin synnytykseen ja etsin paljon tietoa siitä mitä synnytyksessä tapahtuu, ja mitä voi tapahtua.
Haluaisin vielä kokea synnytyksen uudestaan, mutta meidän lapsiluku on jo täysi. Joskus olen miettinyt että voisin ryhtyä sijaissynnyttäjäksi jos Suomessa sellainen olisi mahdollista.