Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö olla huolissaan tällaisista stressioireista?
12.03.2019 |
Olen elänyt jo pari vuotta stressaavassa tilanteessa, johon on vaikuttanut muun muassa lapsen vakava sairaus, kuormittava työ ja sen ohessa tehtävät jatko-opinnot. Arki on ollut tasapainoilua, ja olen lähes minuuttiaikataululla hoitanut tehtäviäni elämän eri osa-alueilla. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut pitämään pakan koossa pitkälti yksin, koska turvaverkkomme on lähes olematon.
Vuoden alusta tilanne muuttui, kun lapsen sairaus paheni. Ajan töistä sairaalaan lähes joka päivä säässä kuin säässä, ja yritän kotiin palattuani muistaa syödä jotain. Sitten aloitan toisen työpäivääni opiskeluiden parissa. Nukkuminen on vaikeaa. Saan lääkkeiden (Opamox) avulla nukuttua yleensä muutaman tunnin. Sitten herään ja toistan saman koreografian uudestaan.
Fyysistä rasitusta pahempi on järkyttävä huoli ja pelko lapsen puolesta. Tsemppaan itseni näyttämään reippaalta ja iloiselta, kun menen sairaalaan ja itken sitten autossa silmät päästäni. Olen saanut terapia-apua, mutta en koe hyötyväni siitä tarpeeksi.
Varsinainen kysymykseni liittyy uusiin oireisiin, joita olen viime päivinä alkanut kokea. Ensinnäkin huokailen ihan koko ajan. Tuntuu, että elimistöni "lyhistyy" ja yritän pakonomaisesti haukkoa happea. Lisäksi sydämeni tykyttää välillä niin kovaa, että joudun keskeyttämään tekemiseni ja ottamaan beetasalpaajia. Koen myös jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta, etten huonon keskittymiskykyni vuoksi ehdi tekemään asioita ajoissa tai että saan jonkun kohtauksen ja sekoan esimerkiksi töissä. Opintoni ovat sellaisessa vaiheessa, etten juuri nyt voi pitää niistä taukoa ilman, että siitä olisi suurta vahinkoa ja työt ovat taloudellinen pakko. Toisaalta ymmärrän, etten tässä tilanteessa välttämättä kykene järkevästi priorisoimaan asioita.
Miten tällaisia stressioireita pitäisi hoitaa ja kuinka huolissaan niistä pitäisi olla? Minkälaista terapiaa tai hoitoa kannattaisi hakea ja mistä? Työterveydestä sain noita edellämainittuja lääkkeitä ja neuvon levätä enemmän.
Kommentit (7)
Kuulostaa tosi raskaalta tilanteelta ja kyllä stressin aiheuttamiin oireisiin pitää kiinnittää huomiota. Pitkittynyt stressitila on elimistölle todella vaarallinen. Menisin uudestaan lääkäriin ja vaatisin edes muutaman päivän sairauslomaa ja ehkä myös toisenlaisia rauhoittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua! Älä anna itsesi uupua! Ajattelet nyt pakonomaisesti, että sinun täytyy jaksaa. Ei tarvitse. Elämäntilanteesi on sellainen, että suoritat pakonomaisesti ja lopputuloksena tulee olemaan totaalinen pysähdys. Kehosi ei ole kaukana siitä ja yrittää varoittaa sinua.
Asiat tärkeysjärjestykseen. Lapsi on tärkein ja tarvitsee huomiosi. Työ on tärkeä, koska toimeentulo riippuu siitä, mutta ei niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaa ajaa itsensä loppuun. Opinnot voivat tällä hetkellä odottaa ja koti olla kaaoksessa.
Pystyisitkö ottamaan lomaa tai palkatonta vapaata tai edes lyhentämään työaikaa pakottavien perhesyiden vuoksi? Suosittelen syömään säännöllisesti, vaikka sitten valmisruokia, mutta jotakin. Saatko nukuttua? Pystyisitkö liikkumaan edes pienen 10-15 ulkoilulenkin verran joka päivä?
Selviät, mutta jostakin täytyy nyt pystyä luopumaan.
Kuulostaa vakavalta. Hirveä rasitus tuollainen pidemmän päälle psyykkisesti ja fyysisesti. Oireet viittaavat jo siihen että stressihormonit jyllää elimistössäsi kovaa. Ihminen ei ole kone. Pari vuotta tuollaista on kyllä jo todella pitkä aika. Tee jotain muutoksia ajoissa ettei tule täyttä romahdusta.
Kiitos kannustavista kommenteista. Ymmärrän kyllä, ettei tilanne voi tällaisenaan jatkua. Annan ehkä liikaa painoarvoa ympäristön asenteille ja odotuksille. Alani on erittäin kilpailu- ja suorituskeskeinen, enkä haluaisi joutua myöntämään, etten kykene hoitamaan tehtäviäni. Pelkään myös, että masennun, jos joudun luopumaan tavoitteistani.
Toisaalta joskus on pakko valita pienempi paha. En tekisi palvelusta kenellekään, vähiten lapselleni, jos päästäisin itseni romahtamaan ja vielä pitkälti omien valintojeni seurauksena. Sitä paitsi pelkään, että jos jatkan tätä rataa, valinnan mahdollisuuksia ei kohta ole. Olen tänäänkin ollut niin uupunut, etten yksinkertaisesti ole jaksanut tehdä työpäivän jälkeen mitään paitsi maata sohvalla ja kirjoitella tänne. En ole käynyt sairaalassa enkä opiskellut. Aivot eivät pysty käsittelemään mitään tätä haastavampaa ja pumppu käy sellaisilla kierroksilla että hirvittää.
Nämä ovat isoja päätöksiä, mutta alan joka tapauksessa huomenna selvittää, minkälaisia järjestelyjä voisin tehdä. Kiitos vielä henkisestä tuesta.
Ap
Pitäisi. Mars uudestaan myös sinne lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että selviät. Mutta nyt pitää höllätä ja tehdä vain välttämätön. Ei yhtään enempää.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei kokonaistilannetta muuta, mutta suosittelen kokeilemaan stressin lievitykseen hengitysharjoituksia. Olen saanut jopa paniikkihäiriöön apua tekemällä niitä säännöllisesti muutaman kerran päivässä. Hengittelen käyttäen esimerkiksi tätä menetelmää: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/helppo-hengitysharjoitus-rentouttaa…
Laskettavia numeroita voi muuttaa itselleen sopiviksi (esim. 4-4-4-4), pääasia että hengitys tuntuu rauhoittavalta. Hengitysharjoitukset voisivat siis olla yksi apukeino muiden joukossa.