Lue keskustelun säännöt.
Saksanpaimenkoira ensikoiraksi
12.03.2019 |
Tämä kysymys tuntuu jakavan paljon mielipiteitä, ainakin mitä olen vanhempia keskusteluja aiheesta lukenut. Haluaisin kuitenkin kysyä, jos täällä olisi esimerkiksi kasvattajia jotka osaisivat sanoa mielipiteensä minun tilanteeseen nähden! Toki kaikkien muidenkin saksanpaimenkoirien omistajat voivat kertoa kokemuksiaan ja luen kaikkien kokemukset enemmän kuin mielelläni:)
Kyseisessä rodussa on aina ollut jotain mikä on sytyttänyt minua eri tavalla kuin muut rodut. Tutuillani on ollut saksanpaimenkoiria ja ovat olleet aivan ihania, jotenkin se rohkeus ja itsevarmuus paistaa niistä. Perheessäni on ollut koiria, mutta olen ollut niin nuori etten ole itse koulutukseen osallistunut.
Olen miettinyt erittäin vakavasti narttupennun ottamista. Asun kerrostalossa, työssäkäyvänä nuorena tyttönä. Tiedostan sen, että kerrostalo + iso koira ei ole välttämättä paras mahdollinen yhdistelmä, mutta tiedän pystyväni harrastaa ja lenkkeillä paljon mahdollisen tulevan koiran kanssa. Pidän muutenkin ulkoilmasta ja ulkoilusta ja aikaa kuluu päivittäin lenkkeilyyn vaikkei koiraa olekkaan. Runsaan lenkkeilyn lisäksi ajattelin koittaa mahdollisesti tokoa!
Pennun ottaessa aion ehdottomasti käydä pentukoulussa, jotta pääsen niin sanotusti hyvään alkuun koulutuksessa ja pentu sosiaalisoituu ollessaan muiden pentujen kanssa kontaktissa:) Tiedän, ettei saksanpaimenkoira ole helpoin mahdollinen kouluttaa, mutta motivaationi on erittäin suuri, koska haluan tasapainoisen ja rakkaan perheenjäsenen!
Kommentit (22)
Sakemannit on kuin ihmisen oma kuva. Jos olet musta-valkoinen eli toimit aina samalla lailla niin saku toimii kuin ajatus. Se tietää jo etukäteen mitä tehdä. Toi yhden ihmisen tarina selkeästä käskytyksestä voit unohtaa, ne toimii myös ilman ääntä pelkillä käsimerkeillä. Meidän perheessä ollut 12 sakua, monta samaan aikaan. Mies toimi myös koirapoliisissa, joten sellainenkin ollut talossa. Toimii ensikoirana ja kerrostalossa, mutta tarvitsee paljon aktiviteetteja ja hellyyttä myöskin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eri, mutta hermoheikkoja räksyttäviä collieita on nykyään tullut yllättävän paljon vastaan vaikka niiden maine lauhkean perhekoiran veroinen onkin. Siis meno on ollut sellaista että tehnyt ihan pahaa omistajan puolesta että varmasti ei ole kiva tollasta kilahtanutta koiraa ulkoiluttaa.
Sakut vaatii koulutusta, mutta toisaalta ovat pääosin nopeita oppimaan ja tottelevaisia. Ovat reviiritietoisia eli jos kerrostalossa, sen lähialueella on paljon muita koiria, saa tehdä kyllä töitä että ohitukset tms sujuu. Siihen toisaalta ap:n suunnittelema toko sopisi hyvin. Sakut eivät kauheasti välitä vieraista, kotona pääosin tasoa mamman mussukka. Sakun kanssa saa varautua siihen että lenkillä saattaa joku äijä tulla neuvomaan näistä...ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Itselläni yksi saku ollut, nyt jo edesmennyt. Oli elämäni koira eikä toista sellaista ikinä tule, ikuinen monttu sydämessä, toisaalta pääsin kokeman koiran täysin rajattoman rakkauden ja lojaalisuuden. Se oli mun pt, turvamies(katsoi lenkillä liian lähelle tulevia nistejä pahalla silmällä ja ne vaihtoi kadun puolta) ja luottomies :).