Nuoruus jäi elämättä, näitä jäin kaipaamaan
-Ryhmäytymistä, laumaantumista, teinikihinää, opiskelijarientoja, joukkoon kuulumista
-Tupakkakokeilu, muutama liian rankka ryyppyilta
-Useammat seksikumppanit, ei mitään kukasta kukkaan hyppimistä, mutta jos edes kourallinen
-Bilettämistä, riehakasta tunteenilmaisua
-Vuosi tai pari ulkomailla, vaikka Australiassa, tehden niitä näitä hanttihommia ja tutustuen muista maista tulleisiin nuoriin
Yleisesti ottaen tuntuu, että minulta jäi elämättä nuoren maailman avoimuus ja vapaus, sellainen ryhmässä koettava elämänpalo, yhteinen tunne, että nyt voi vielä rellestää ja silti kaikki on vielä avoinna ja mahdollista.
Sen sijaan suoritin opintoja, valmistuin nopeasti, sain hyvän työpaikan. Nyt suoritan töitä. Elämätöntä nuoruutta ei takaisin saa, eikä työstäkään voi luopua, koska siinä menisi kaikki se, minkä olen nuoruuteni uhrauksilla rakentanut. Kukaan tuskin minua enää takaisin töihin ottaa, jos irtisanon itseni ja rellestän muutaman vuoden.
Jotenkin surullinen olo. Kaikki mahdollisuudet takana eikä mitään mahdollisuuksia edessä.
Kommentit (68)
On sinulla kuitenkin jotain elämää ollut, monella on asiat vieläkin huonommin.
Monillakaan ei ole mitään laajoja ystäväpiirejä ollut koskaan. Ja et pysty olemaan enää nuori, parempi vain hyväksyä oma ikänsä.
Voit kuitenkin suunnitella esim. kiinnostavia lomamatkoja, hankkia uusia harrastuksia yms.
Onko sinulla perhettä? - monella ei ole sitäkään.
Ikä?
Mieti tyyppejä, joilla ns. nuoruus mennyt ylipitkäksi...
- ovat bubiruusuja tai jo haudassa...
No, mullakaan ei ollut noita, eikä nyt ole koulutusta eikä töitä vaan sairauksia.
Pääasia, ettei saa lapsia nuorena. Silloin nuoruus ja koko elämä menevät hukkaan.
Ikinä tajunnut näitä "elämättä jäänyt", mitä niin olisi pitänyt olla? Etkö koe iloa aivan pienistä, kuten vaikka nyt on kevät ja kohta voi vähentää vaatetusta.
Kasvata persiljaa ja leikkaa siitä aamupalalle vihreää.
Kun on jotain toivomista, silloin on elämääkin.
Voi... "Joillakin on asiat huonommin, älä valita" plaa plaa plaa...
Okei ap, yksi asia harmittaa. Mutta katsele elämääsi kokonaisuutena. Olet tienannut enemmän, säästit terveyttäsi. Usko pois, ei se ole niin hienoa se rellestäminen. Ulkomaille voit lähteä viikonloppureissulle taikka viikolle tai parille. Baarissakin voit käydä kerran tai pari vain huomaamassa kuinka päätöntä koko touhu on. Kyllä aikuisenakin voi pitää hauskaa! Sen kuin lähdet kohti seikkailuja.
Vierailija kirjoitti:
Pääasia, ettei saa lapsia nuorena. Silloin nuoruus ja koko elämä menevät hukkaan.
Aivan päinvastainen ajatus täällä!
Minultakin jäi kokematta nuorena paljon. Olin kiltti seurakuntanuori eivätkä "maailman riennot" kiinnostaneet. Tulevaisuuttakin suunnittelin liikaa uskonnon kannalta, mietin mm. lähetystyöhön lähtemistä. Olen surrut todella paljon tuolloin tekemiäni valintoja.
Toisaalta sain seurakunnassa kokemuksia, joita vaille olisin muuten saattanut jäädä. Opin vetämään ryhmiä ja esiintymään. Pääsin matkustelemaan (olkoonkin että olivat aktioita eli saarnareissuja...) Niistä on ollut paljon hyötyä ja iloa moneen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Usko pois, ei se ole niin hienoa se rellestäminen.
Ei minulla ole koskaan ollut yhtä hauskaa kuin kahtena ensimmäisenä yliopistovuonna. Silloin muotoutui oma porukka, tuli ryypättyä ja tehtyä porukalla typeryyksiä.
Siitä se sitten rauhoittui jo opintojen loppuun mennessä, mutta kyllä tuohon pariin vuoteen mahtui paljon elämää.
Voithan pitää vuorotteluvapaata tai pyytää virkavapaata ja lähteä reissuun? Ei nuo opiskelijariennot enää vanhempana kiinnosta, eikä irtosuhteet. Näin jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika typerää touhua. Kännitkin voit ihan hyvin vapaalla vetäistä ja huomaat, että ei se ole hauskaa.
Lomilla pääset reissuun.
No sinulla on hyvä työpaikka nyt. Ala elää tästä eteenpäin? Tein noita asioita mitä luettelit, onneksi en joutunut mihinkään autoturmaan kännikuskin kyydissä, onneksi seksin harrastaminen epäsopivan pojan kanssa ei onnistunutkaan jne. Tällä hetkellä en ole saanut mitään korkeakoulututkintoa valmiiksi.
Listasi kuulosti kamalan dekadentilta, rappeutuneelta. Oletko varma että jäit jostain paitsi?
Lopeta ruikuttaminen, mieti mitä haluat ja toteuta se, jos se tuntuu toteuttamisen arvoiselta vielä ensi viikollakin.
Minä sairastin anoreksiaa monta vuotta. Nuo vuodet olisi voineet olla elämäni parhaita. Sen jälkeenkin oli vielä tosi vaikeaa löytää ystäviä. Multa oli tosi paljon jäänyt kokematta, olin 24, mutta henkisesti paljon nuorempi, vanhemmissa kovasti kiinni.
Koitan ajatella, että ehkä minusta tuli sen takia aika ymmärtäväinen ihminen. Nyt arkikaan ei ahdista, arkinen normaali elämä on kivaa. Kaikille nuoruus ei ole helppoa.
Minkä ikäinen olet?
Mä vietin tuollaista biletysnuoruutta 34-vuotiaaksi asti. Helsingissä siihen on mahfollisuus minkä ikäisillä vain keskäkaudella Mummotunnelissa tai milloin vain Tallinnan ja Ruotsinlaivoilla. Et ole menettänyt mitään, mitä et voisi vielä toteuttaa.
Sulla on asiat hyvällä mallilla. Mä kadun nyt 40 vuotiaana että nuorena meni 7 vuotta hukkaan vain ajelehtien. Ei se ollut mitään leffojen upeaa sinkkuelämää vaan pienipalkkaisia hanttihommia. Tulot jäi mitättömäksi ja nyt se tuntuu karvaalta kun katsoo työeläkeotetta. Nuorena kannattaa opiskella ja opiskelijoiden riennoissa saa varmasti bilettää tarpeeksi. Noi välivuodet ulkomailla on huuhaa juttuja. Jos haluaa ulkomaille niin hakee sitten opiskelija vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Pääasia, ettei saa lapsia nuorena. Silloin nuoruus ja koko elämä menevät hukkaan.
Tämä on kyllä totta. Säälittää ne vahinkojen vanhemmat, joilta jäi nuoruus elämättä ja sitten 4-kymppisenä
leikitään 20 vuotta nuorempaa.
No saat varmaan ylipitkän palkattoman kesäloman, joku 3kk, lähde rantapummiksi australiaan lyhyemmäksi aikaa, ei tarvi hanttihommiakaan tehdä kun tilillä on jo katetta.
Noh ehkä tämä lohduttaa. Minulla on sama tilanne kuin sinulla, mutta ei ole edes hyvää työpaikkaa, pelkkä hikinen äityslomasijaisuus jossa tienaa osa-aikaisena 1500 euroa kuussa. Olen melkein keski-ikäinen, ja tässä on siis minun urakehitykseni huipentuma. Mistään eläkertymästä ei kannata puhuakaan, tässä vaiheessa toivon vain että en elä niin vanhaksi. No niin, katsos, ei se niin paha ongelma ollutkaan. :)