Ihailetko miestäsi ihmisenä?

Kyllä mä ihailen, vaikka toki vikojakin löytyy kuten kaikista ihmisistä. Ihailen hänen stressinsietokykyään ja diplomaattisia taitojaan. Ihailen sitä että hän on amispohjalta opiskellut lisää ja ponnistanut erittäin hyväpalkkaiseen ja vastuulliseen duuniin. Ihailen optimistista elämänasennetta ja kykyä pitää hauskaa lasten kanssa. Ihailen kykyä tutustua välittömästi uusiin ihmisiin. Mies on myös käytännöllinen ja osaa kaikenlaista käsillään. Itse olen herkästi ahdistuva ja täydellisyyden tavoittelija, joka on jatkuvasti jostain huolestunut ja elää varman päälle. En siis saavutakaan oikein mitään.

Mutta on minun miehessänikin asioita joita en ihaile, esim. tapa jättää asioita viime tippaan ja ruokatavat voisivat olla paremmat. Mies lukee aika vähän muuta kuin netistä uutisia. On myös joissain asioissa laiska.

Miehelläni ja minulla taitaa olla jotakuinkin samanlainen arvomaailma ja käsityksetä elämästä yleensä. Lisäksi hän on kokolailla hyvä ihminen. Tuntemistani ihmisistä arvostan häntä ehdottomasti eniten.

Kyllä ihailen. Miehelläni on todella kiltti luonne, olematta mitenkään muiden pompoteltavissa kuitenkaan. Lisäksi hän ajattelee asioista itse, eikä ota vastaan valmiiksi pureskeltuja vastauksia. Hän ymmärtää myös kansalaistottelemattomuuden logiikkaa, joskaan ei hyöri niissä piireissä, mutta pidän siitä, että ihminen kykenee kyseenalaistamaan tyhmiä rakenteita yhteiskunnassa, eikä vain pidä kaikkea annettuna (kuten minä).

Lasten kanssa hän on pitkäpinnainen ja huolehtiva isä, joka on oikeasti läsnä lapsille.

Huonoja puolia löytyy myös, mutta ei sellaista isoa, joka vähentäisi hänen arvoaan ihmisenä minun silmissäni. Silti olemme enempi ystäviä kuin rakastavaisia, mutta se sopii minulle.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 16:57"]

Miehelläni ja minulla taitaa olla jotakuinkin samanlainen arvomaailma ja käsitykset elämästä yleensä. Lisäksi hän on kokolailla hyvä ihminen. Tuntemistani ihmisistä arvostan häntä ehdottomasti eniten.

[/quote] Sanon samaa kuin tämä kirjoittaja; kiitos kun säästit minulta vaivan :-). Sen sijaan minun on vaikea hyväksyä sitä, että olen nuorena seurustellut myös todella 'huonon ihmisen' kanssa, siis siinä mielessä että hän on oikeudentajuton epärehellinen omaneduntavoittelija joka haluaa päästä helpolla, muiden kustannuksella.

Kunnioitan nykyään vähemmän kuin ennen. Mies on monella tapaa ihailtava: hänellä on paljon parempi koulutus kuin minulla, hän on erittäin arvostetussa ammatissa, hän on keskustelutaitoinen ja älykäs sekä aviomiehenä ja isänä vähintään sellainen 9+. Viime aikoina hänessä on kuitenkin tullut esiin sellaisia luonteenpiirteitä, joita en voi hyväksyä. Samoin alkoholi maistuu sitä tahtia, etten koe olevani enää naimisissa saman ihmisen kanssa, johon 15 vuotta sitten rakastuin. 

On outo tunne, kun tiedän katsoneeni häntä useita vuosia ylöspäin ja nyt tajuan, että ihan tavallinen tallukkahan tuo on. Moraalisesti ja tahdonvoimaltaan vaan paljon heikompi kuin minä.

On monia asioita, joita ihailen. Joitain, joita en. Mieheni valmistui nopeasti maisteriksi matemaattiselta alalta ja julkaisuja on kertynyt jo muutama, tutkijaksi kun aikoo. Hän on todella rehellinen ja oikeudenmukainen ihminen eikä koskaan huuda. Hän on hyvin älykäs (äo yli 130) ja yleissivistys on hyvällä tasolla. Hän ottaa muut ihmiset huomioon eikä ole kovin ennakkoluuloinen. Rahankäyttö on järkevää, jotain jää aina säästöön.

Sen sijaan hän on hyvin saamaton. Työttömäksi jäätyään ei saa aikaiseksi lähettää työhakemusta, ellen käytännössä kirjoita sitä valmiiksi ja usuta lähettämään. Olen itse kokopäivätöissä ja on ahdistavaa joutua käyttämään illan vapaa-ajan siihen, että potkin toista tekemään tuollaista perushommaa.

Mies lupasi viime vuoden alussa, että menisimme kihloihin kuluvan vuoden aikana. Vuodenvaihde oli aika hankala minulle, vaikka olin jo loppuvuodesta tajunnut, että eihän tuo kosintaa saa aikaiseksi. Olen myös tuonut esille, että haluan miehen kosivan. Ennen kaikkea siksi, että olen melkein kaikessa muussa ollut aloitteen tekevä. Saa mies tehdä aloitteen tässä asiassa. Kosinta on myös sellainen homma, että sellaista ei voi ruinata. Ei ole ollenkaan sama asia tulla kosituksi, jos siitä on ensin joutunut muistuttelemaan. Pienempi paha tämä on, että mies sitten rikkoo lupauksensa ja kosii kenties joskus milloin ikinä.

Ehkä jonkinlaista sosiaalista pelisilmää voisi toisinaan löytyä lisää, vaikka ei tuo hurjia mokia ole tehnyt.

Seiska, oletko varma, että haluat tuollaisen vässykän oikeasti kosivan sinua? Mitä ajattelit vastata?

Jos aiot vastata "kyllä", mieti vielä. Tekstistäsi paistaa läpi se tosiasia, että liitostanne ei tule onnellinen. Et tule onnelliseksi saamattoman tossukan kanssa, olkoonkin äo korkea.

Anteeksi, jos loukkasin, mutta joskus kaukaa näkee asioita paremmin kuin läheltä. Tarinasi liippasi liian läheltä. Kaikkea hyvää elämääsi! :)

Mieheni on minun vastakohtani, eli hänellä on sellaisia ominaisuuksia mitä ihailen: kärsivällisyyttä opetella uusia asioita,tehdä asiat kunnolla (itse olen sellainen hälläväliä-tyyppi ja suurpiirteinen) hän on kiltti mutta osaa sanoa EI. Minä en pysty kun siskoni taas soittaa toista kertaa kuukaudessa itkien kaupan pihassa että taas on rahat loppu ja ruokaa pitäisi saada,hellyn joka kerta :( Mieheni mielestä minua siis hyväksikäytetään. Mieheni on puolustanut minua kun eräs toinen mies alkoi haukkua minua kun kuuli taustoistani (eri kulttuuri) oli valmis laittamaan miehen perumaan puheensa. Ihailen miestäni ihmisenä sillä hän on monella tapaa vahva, kallioni johon voin nojata aina kun maailma laittaa vastaan.

Seiska tässä: Ehkä korostin saamattomuutta liikaa, koska työttömyyden myötä piirre näkyy tavanomaista selkeämmin. Olen siis vähän huonolla tuulella. Kunhan onnistuu työpaikan saamaan taas, niin eiköhän arki palaa taas normaaliksi. Koska muuten ei sinänsä ole ongelmaa. Molempien unelmaviikonloppu on sellainen, että katselemme suosikkiohjelmiamme ja puimme juonikuviot tarpeettoman tarkasti läpi etsien sisäisiä ristiriitoja. Toinen yhteinen harrastus on lautapelaaminen. Strategiapelit ovat ahkeraan käytössä. En ole millään tavalla bilettäjä, joten sen puoleen on ollut huojentavaa löytää toinen samanlainen koti-ihminen. Yhteiselo sujuu hienosti ja hassuttelemme & pusuttelemme toisiamme jatkuvasti. Arvostan myös sitä, että hän juo hyvin vähän alkoholia eikä polta.

Saamattomuus on hänen suurin ongelmansa, mutta eipä kukaan ole toisaalta täydellinen. Minä olen hyvin ylipainoinen, olin jo suhteen alussa. Tämä ei tunnu olevan miehelleni ongelma, vaikka hän on normaalipainoinen. Käytän myös ylimääräisen osuuden palkastani sisustamiseen, vaikka mieheni mielestä koti on jo tarpeeksi hieno. Hoidan toisaalta tällä hetkellä kaikki yhteiset kustannukset enkä ota velkaa, joten ongelmakäyttäytymisestä ei sinänsä ole kyse. Mies hyväksyy tämänkin piirteen minussa, eli antaa tilaa harrastaa minulle tärkeätä asiaa.

Olisi hankala kuvitella löytävänsä miestä, jolla olisi avomieheni plussat, mutta olisi lisäksi vielä aikaansaava.

Joo, todellakin ihailen. Sen verran tolerantti minun suhteen, että hiljaiseksi vetää.  Samalla osaa kuitenkin pitää naisensa ns. ruodussa etten ala hyppiä silmille (mitään spanielia en kestäisi). Osaa aina vetää oikeasta narusta niin, että huonostakin päivästä tulee hyvä ja saa minusta ne paremmat puolet esiin. Älykäs keskustelija, ihana rakastaja, paras ystävä. Ihmisinä olemme aika erilaisia, ehkä toinen on siksi mielenkiintoinen aina vaan vaikka yhdessä on oltu pitkään. Arvomaailma on kuitenkin hyvin samanlainen kuten myös elämän "tavoitteet" ja unelmat. 

Muiden ihmisten suhteen hän on vielä kärsivällisempi kuin minä ja onneksi myös  paksunahkaisempi, mikä on pelastanut monta kiperää tilannetta (myönnän, että minulla on kunnon tippaleipäaivot ja kykenen ahdistumaan melkein mistä tahansa). Putkiaivot ovat joskus siis tarpeen.

Ennemmin kuin vikoja tai huonoja puolia, sanoisin miehelläni olevan erilaisia luonteenpiirteitä kuin minulla. Koskaan hän ei ole laittanut itseään minun tai lasten edelle, joten en ajattele niitä eroja puutteiksi. Arvostan ja kunnioitan häntä näistä syistä suuresti.

Ihailen, ja kunnioitan suuresti. Toista hänen vertaistaan ihmistä ei maailma päällään kanna. Lapsemme tietysti on asia erikseen.