Miehen lapset taantuvat aina meille tullessa ???
En ymmärrä mikä näitä miehen lapsia vaivaa, koska aina kun he tulevat meille, niin he alkavat käyttäytyä kuin 2 vuotiaat. Ja he ovat jo 11 ja toinen kohta 12v. ??? Käytös alkaa jo heti autossa kun haemme... eli puhuvat vauvakieltä, ja vanhempi vielä vakuudeksi taivuttelee miltei jatkuvasti päätä taaksepäin kun puhuu isällensä. Suorastaa kiusallista katsoa. Kumpikin puhuttelee isäänä isiksi ja välillä heille pitää pukea ulkovaatteetkin hanskoja myöden käteen. Siis ja vain isä kelpaa tekemään tämän. Itse olisin hävennyt tuon ikäisenä, jos jompi kumpi vanhemmista olisi laittanut mulle kumppareita jalkaan. Ruoat pitää kaikki laittaa valmiiksi. Edes vettä ei muka sada hanasta lasiin. Toisen on pakko päästä aina isänsä syliin ruokapöydässä, ja touhu on yhtä kaaosta, koska syöminen on lähinnä pelleilyä. Litania on aika loputon ja minä en heitä passaa + että "isin pitää se tehdä"...Tätä on jatkunut koko ajan kun olen mieheni kanssa ollut, eli 7 vuotta. Alkaa jo mietityttämään, että onko noi tenavat ihan normaalia....
Kommentit (39)
voi hellan lettas titityy, nyt lopetatte ton touhun ja alatte tehdä niitten kanssa isojen juttuja (ei niin että "menkääs nyt siitä lastenhuoneeseen leikkimään" pois silmistä. Siinähän on suoranainen toive jostain lego-leikistä...
nyt otatte ne keittiöön laittamaan ruokaa, siivoamaan ym. ym ym. ja sen jälkeen seuraa palkinto:
- isojen leffaan (ei siis mitään disney piirrettyä, vaan isojen leffa, mihin nyt pääsee, mut esim k13 leffaan pääsee aikuisen seurassa jo 11-vuotias. Ja sitten keskustelette siitä elokuvasta jälkeen päin aikuismaisesti...
- laskettelemaan, uimaan tms. mistä urheilusta pitävätkin (mutta ei mihinkään kotipihan keinuun)
- hankitte lahjoiksi tuon ikäisille sopivia kirjoja tms.
- tai menette johonkin keikalle, mikä heidän lempi bändinsä onkaan...
- eikö niillä ole harrastuksia ja kavereita?
-iltaisin katsotte yhdessä telkkaria, nuorisolle sopivaa ohjelmaa...
- ja leluja voivat ruveta kirpparilla myymään ja saada siitä säästöön rahaa esim. omaa läppäriä varten...
Ap.Juu kotipihas leikkivät esim keinuis, mut aikuisen pitää antaa vauhtia. Lukea eivät halua mitään. Musiikista en ole koskaan kuullut mainintaa. Kaverit ei kiinnosta. Telkku käsketään laittaa kiinni, koska isin pitää keskittyä vain heihin. Läppärit ostaa (ostanut) äiti ja isä, heidän omilla rahoilla, koska nämä piltit ei käytä rahojaan. Ja joo disney leffat kiinnostaa. Näil on anroidit sun muut, josta mä vain haaveilen...
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 19:38"]
voi hellan lettas titityy, nyt lopetatte ton touhun ja alatte tehdä niitten kanssa isojen juttuja (ei niin että "menkääs nyt siitä lastenhuoneeseen leikkimään" pois silmistä. Siinähän on suoranainen toive jostain lego-leikistä...
nyt otatte ne keittiöön laittamaan ruokaa, siivoamaan ym. ym ym. ja sen jälkeen seuraa palkinto:
- isojen leffaan (ei siis mitään disney piirrettyä, vaan isojen leffa, mihin nyt pääsee, mut esim k13 leffaan pääsee aikuisen seurassa jo 11-vuotias. Ja sitten keskustelette siitä elokuvasta jälkeen päin aikuismaisesti...
- laskettelemaan, uimaan tms. mistä urheilusta pitävätkin (mutta ei mihinkään kotipihan keinuun)
- hankitte lahjoiksi tuon ikäisille sopivia kirjoja tms.
- tai menette johonkin keikalle, mikä heidän lempi bändinsä onkaan...
- eikö niillä ole harrastuksia ja kavereita?
-iltaisin katsotte yhdessä telkkaria, nuorisolle sopivaa ohjelmaa...
- ja leluja voivat ruveta kirpparilla myymään ja saada siitä säästöön rahaa esim. omaa läppäriä varten...
[/quote]
TÄH!
Jos ne lapset on isällään vain osan kuukaudesta, niin miksi niiden on siivottava äitipuolen sotkuja?
Ne lelut on lasten, jotka ovat lelut isältään saaneet, eivät siis mitään äitipuolen myytäväksi tarkoitettua tavaraa. Jos lapset joutuvat elämään kroonisessa isäpulassa, niin mikä ihmeen apu siihen on se, että lasten tavarat hävitetään.
Äitipuolen sotkuja... tää on just se dilemma, et lasten biologiset äidit kieltää osallistumasta. Kyl sinä aikana kun muksut on, niin tulee sotkua. Ne syö, rapaa eteisen, Ne levittää kaiken kaapeista ja leikkii olkkarissa. Kyl siihen vois osallistua.... Kun lähtevät, niin talo kuin pommin jäljiltä. Toki nää lasten äidit nauravat...
Tajuathan, että et voi voittaa? Tytöillä on isä otteessaan ja sinä katselet mustasukkaisena vieressä ja mielessäsi haukut ja halveksit. Et voi voittaa.
Mutta voit liittyä heihin. Sen sijaan että jäät sivuun ja mulkoilet, mene ja heittäydy mukaan. Ja samalla ohjaa. Esim. tyttö tunkee ruokapöydässä isän syliin, niin sinä toteat innokkaasti, että pysy siinä, niin otan kuvan, kun harva tuon ikäinen enää isän sylissä istuu. Työkaverini/siskoni/ystäväni tyttö ei ole moneen vuoteen enää suostunut olemaan noin vauvamainen, kohta varmaan tekin olette tähän liian isoja.
Kun lapset avaavat innokkaasti lelulahjojaan, toteat iloisesti, että kiva, että kelpaa, kun pelkäsin niin kovasti, että ette enää noin lapsellisilla jutuilla leiki. Työkaverin/siskon/ ystävän tytär haluaa lahjaksi kampaajakäyntejä, shoppailureissuja tai kylpyläviikonloppuja. Toisaalta olisi kiva joskus mennä ihan tyttöjen kesken vaikka manikyyriin, mutta varmaa sitten kun olette isompia...
Sitten meikkaat tyttöjä, letität hiuksia, pidätte kasvohoitoja kotona, katsotte illalla romanttista komediaa, eli otat tytöt omiksi kavereiksi ja alat hiljalleen muovata kiinnostuksen kohteita pienin vihjein. Ei sitä isää tarvitse syrjäyttää mutta omalla esimerkilläsi näytät, mihin suuntaan tyttöjen pitäisi kasvaa. Yhdessä voisitte pitää pizzantekoillan ja katsoa sen päätteeksi elokuvaa. Tai menette shoppailureissulle ja ravintolaan. Kaikista lapsellisuuksista toteat vain, että kiva, kun vielä jaksatte näitä vauvajuttujakin ja suhtaudut positiivisesti ja kannustavasti. Takuulla muuttuvat tyttöjen mielenkiinnon kohteet. Oma kummityttöni on 9v ja leikkii edelleen leluilla mutta kaikki tyttöjen jutut kiinnostavat.
Herranjumala! Huono neuvo olla koko ajan arvostelemassa ja vihjailemassa, että työkaverin/siskon/ystävän lapset ovat normaalimpia käytökseltään! Että herranjumala kun koko ajan käyttäydytte väärin ja kyllä työkaverin/siskon/ystävän paljon parempia kun osaavat ollakin hienommin kuin te. EI NÄIN!
Vähän kuin ukkos vihjailis sulle koko ajan, että naapurin rouva se jaksaa juosta pitkän lenkin ja miten onkaan, että duunikaverinikin mahtuu vielä kaikkiin farkkuihinsa, että on se vaan ihmeellistä miten sulle toi juokseminen ei niin maistu. Ei se Leenakaan ottais toista pullaa, on se kumma kun sulle uppoaa!
Ap. Olen mä lievästi naljaillu. Eli vaik kun näitä leluja availtu, niin sanonu, et "kohta nää ei kuitenkaan kelpaa, kun olet miltei teini". Mä haluisin näistä mun kavereita, ja et pääsisivät näistä traumoista, mutta ei ole onnistunut, koska eivät ajattele mua kuin yhtenä lapsena. Itse olin ton ikäsenä jo tosi itsenäinen. OIen ostanut lahjaksi lasten meikkisettejä, mutta haluavat niillä vain sotkea isäänsä ja mua. Eli riitaa vain tullu. Eli ne tuhoaa kaiken ostetun ja sotkee koko talon. Kait ihan toivotonta.... Valitettavasti isä tietenkin haluu, et lapset on aina lapsia...
Ap. Sanokaa nyt joku, et tollanen loppuu jossain iäs. 15 tai 17 ??
Jospa se juttu on juuri tuossa, että isä haluaakin että lapset on lapsia.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 21:04"]
Jospa se juttu on juuri tuossa, että isä haluaakin että lapset on lapsia.
[/quote]
Ja jos näin on, niin tuskin sinä voit asialle mitään jos et saa puhuttua isälle järkeä, että tekee karhunpalveluksen lapsille, kun ei auta heitä kasvamaan. IIsä voi tuntea, että lasten elämä menee (häneltä) ohi ja siksi ei halua että he kasvavat. Tai ei oikein hahmota minkälaisia asioita tuon ikäisiltä lapsilta voisi odottaa. Lapset sitten toteuttaa tätä.
Varmaan siinä tilanteessa jotakin kehitystä väistämättä tapahtuu, jos ovat äitinsä luona suht ikätasoisesti käyttäytyviä, mutta ehkä heistä ei ikinä tule isänsä suhteen aikuisia. Tai niin, miten he äitinsä luona käyttäytyvät?
Ap. enhän tarkasti tiedä kuinka äitinsä luona ovat, mut sen minkä olen nähnyt, niin eivät ole mitään avuttomia vauvoja ja eivät edes leiki yhdessä. Heillä ei ole edes paljon leluja tuolla, vaikka äiti on hyvin varakas, että rahasta ei ole kiinni. Tiedostan, että tässä pitkälti kyse siitä, että isä haluaa takaisin joka ainoan päivän lasten lapsuudesta jonka ollut siitä paitsi. Olen yrittänyt kertoa, että millainen mä olin ja mitä tein ton ikäisenä, mutta hän kuitannut pitkälti sanoin, et "maailma muuttunut, et miks jauhat vanhoja"
ettei teitä nyt vedätettäis? jjos lapset tajusivat, että jos vauvailevat, ei voida vaatia vastuutakaan?
Siis ymmärrän, että jos on totta, voi olla jotain "vedättämistä jne", mutta siis oikeesti - 11 ja 12 -vuotiaat saa vielä leikkiä leluilla. Se olis ihan hyvä juttukin. Varsinkin legoilla. Teini-ikäisetkin saa vielä tulla istumaan äidin ja isän syliin. Se on tärkeää heidän kehityksen kannalta. Toisissa perheissä on tapana sanoa isää isiksi, vielä aikuisenakin. Mikään noista ei ole musta huolestuttavaa.
Kuka tahansa pystyy samaan toisen tekemään omasta puolestaan hommia, kuten antamaan ruuan lautasella itselleen, tekee sen. Varsinkin teini-ikäiset.
Suosittelen sulle ap lukemaan lapsen kehitystä (suotavaa kehitystä) käsittelevää kirjallisuutta ja olla moittimatta LAPSIA lapsellisuudesta.
Ap. Ei ole nuorempia sisarpuolia. Ja vielä tohon edelliseen, että lapset puhuvat kokoajan vauvakielellä. Onko normaalia tossa iässä? L painottuu aina, S on ättä jne.. He puhuvat koko ajan myös tyyliin "minä aLan nyt työmään" siis syömään jne. Jos joku puhuisi koulussa noin tuon ikäisenä niin huh huh. Käsittääksen jotain ongelmia olikin vielä pari vuotta sitten. He juovat mukeistaakin kuin pikkulapset, eli pitävät kummallakin kämmenellä kiinni. Ei ole kyse siitä, etteikö voisi ruokaa samalla heidänkin lautaselleen laittaa, vaan kyllä sitä pitäisi jo osata itse ottaa.
Voi kauheeta että lapset haluaa isältään huomiota kun sitä joskus tapaavat, oletko kenties mustasukkainen? Vedä pää perseestäs lehmä ja ajattele joskus lapsia.
Ovat kyl meillä miltei puolet kuukaudesta yötäpäivää, ja esim. kesäisin enemmänkin. Et ihan paljon musta kyl, erotilanteessa.
Ap vielä. Ja vielä niin, et äidillä 4 päivää, ja meillä 3 pv, ja taas äidillä 4 ja meillä 3 jne. Eli ei koskaan tule viikkoa erossa.
Ap. Toisaalta tiedän yli 40 vuotiaita, jotka eivät kotona käydessään (vierailut voivat olla jopa 2 viikkoisia) ota mitään osaa kotitöihin, vaan pelkästään sotkevat ja odottavat valmista, että liekö tämä ikinä loppuvan.