Epäilen että miehellä ADD, mutta mies itse pitää

moista epäilynä haukkumisena ja huonona pitämisenä. Ei suostu menemään tutkimuksiin tai halua edes netissä täyttää niitä testejä mitä löytyy.

Olen siis epäilly asiaa jo vuosia, oikeastaan varmaan aina (ollaan oltu naimisissa kohta 15v ja tunnettu nuoresta asti). Yleensä kuitenkin olen jaksanut itse olla se joka kantaa vastuun siitä että hommat perheessä hoituu (mm. yleinen asioiden organisoiminen, lasten menoista huolehtiminen, aikatauluista arjen rutiinien suhteen huolehtiminen jne) mutta kausittain väsymyksestä tai muusta johtuen ongelmat nousee pintaan kun en enää jaksa olla se ainoa vastuussa oleva aikuinen talossa.

Nyt olen raskaana viimeisellä kolmanneksella ja alkaa taas keittää yli. Mies ei vaan ymmärrä mitä ajan takaa vaan ottaa kaiken asiasta puhumisen haukkumisena ja sitten riita onkin valmis. Äsken kävi kotona syömässä kesken työpäivän ja ehdotin että josko hän voisi nyt täyttää yhden testin tai muuten puhua aiheesta kun ei ole niin väsynyt (vetoaa väsymykseen lähes aina kun yritän asiasta puhua). No ei tietenkään suostunut ja minä sain kauheat kilarit siitä miten en vaan jaksa tätä tilannetta. Lopulta jopa sanoin että voi sitten häipyä koko perheestä kun minulle on raskaampaa hoitaa hänenkin asioitaan kuin vaan pelkästään lasten. Tekisi mieli vaan itse häipyä ja jos ei olisi lapsia niin varmaan häipyisinkin ainakin joksikin aikaa :(

Mies siis täyttää mielestäni kaikki eräänkin ADD-testin kriteereistä mutta miehen omasta mielestään taas hän ei ole sellainen.

Enkä oikein tiedä mitä noilta testauksilta toivoisin, ehkä itselleni ymmärrystä siitä että miehen haahuilu ja keskittymiskyvyttömyys ja asioiden unohtelu johtuvat jostain muusta kuin siitä ettei häntä kiinnosta meidän perheen asiat tarpeeksi. Tai että siihen voisi ehkä jopa saada jotain apua (lääkitys/neuropsykologinen kuntoutus tms).

En vaan tiedä mitä nyt pitäisi tehdä, mitä jos mies ei ihan oikeasti koskaan suostu asiaa käsittelemään ja käymään testeissä? Tuleeko meille sitten lopulta kuitenkin ero vai pitääkö minun vai seuraavat ties kuinka monet kymmenet vuodet sietää ja jaksaa ja yrittää olla miettimättä mistä asiat johtuu? Miten pystyisin hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on ilman että yritän selvittää asiaa?