Tytär 17v kihloihin

vaikka tuskin itsekään ilahtuisin tuollaisista uutisista.

Kyllä tuon ikäinen jo tekee itse päätöksen.

Eiköhän monet mene kihloihin vuoden jälkeen? Ja tarviiko sun asiaa niin vakavasti ottaa, vaikka tyttäresi poikaystävänsä kanssa ottaakin.

Siis ei kokemusta itsellä mutta riippuu varmaan paljon nuoresta parista millaisia ovat ? Ikäistään vanhemman oloisia ? Lapsellisia ?



No veikkaan että mitä enemmän vastustat sen varmemmin tyttäresi rupeaa hommaamaan häitä.



Ehkä itse pyytäisin anteeksi tyttäreltäni ja kertoisin että kihlaus yllätti sinut. Sanoisin että olen iloinen tytön puolesta mutta sinua pelottaa vain tuo nuorten nuori ikä. Ja jos pitäisin poikaystävästä niin kertoisin ettei minulla ole mitään häntä vastaan ja hän kuulostaa kivalta vävyehdokkaalta.



Eihän kihloihin meno ole kaikille niin vakavaa kuin toisille. Osa nuorista kerkeää olla kihloissa moneen kertaan ennenkuin menevät naimisiin. Toiset taas ottavat sen oikeasti lupauksena naimisiin menosta.



Pitäisin pienet kihlajaiset ja koettaisin iloita lapsen puolesta. Ehkä väkisten tulisi muistutettua ehkäisystä. Ja sitten toivoisin että aika hoitaa ongelman ennen naimisiin menoa. Ja ehkä pikkasen saattaisin joskus heittää puheen lomaan näitä käytännön kommentteja "eilen lehteä lukiessani tuli mieleen että kyllä teillä on sitten tiukkaa kun kaksi naimissa olevaa opiskelijaa ja tuet on niin pienet"... ja jos jotain tukea ei saisi naimisissa ollessa niin sen tietty hivuttaisin johonkin viattomaan keskusteluun mutta neutraalilla äänensävyllä.



Taitais kyllä teinini nähdä lävitseni mutta ainahan sitä saa yrittää.

Ihan tavallisia nuoria ovat molemmat, eivät ainakaan yhtään vanhemman oloisia. Kenties nuo käytännön kommentit sitten toimivat, pelkään vain sitä että tytär suuttuu nykyistäkin enemmän ja muuttaa vielä poikaystävänsä luokse.



Tuntuu vain niin surulliselta, että nuorin lapsi jo suunnittelee häitä tuon ikäisenä, vaikkei vielä elämää ymmärrä.



-ap

Sitten on lähes 20 v. Kuka aikoo häät maksaa ? Paras tapa on saada lapsi luopumaan häistä on innostua itse vähän aiheesta , voitte esim tehdä vieraslistaa, sitten katsoa paljon pitopalvelu veloittaa esim 50 e henki. Se x 150 vierasta ja yhtäkkiä häät siirretäänkin tulevaisuuteen.



Nyt pyydä lapsesi kummit ja omat vanhempasi vaikka ensi su kylään, leivot kakun, ostat kuohuvaa. Järjestät pienet juhlat. Toivotat pojat tervetulleeksi sukuunne, muista pyytää myös sulhasen vanhemmat

Nyt naimisissa jo 18 vuotta

Ihan ok, ehtivät vielä peruakin

Olen mennyt kihloihin 16-vuotiaana. Ehdimme olla kihloissa 2,5 vuotta, jonka jälkeen erosimme. Ehkä voisin ajatella tämän niin, että on hienoa, että tyttäresi on rakastunut ja haluaa sitoutua yhteen ihmiseen. Tuossa iässä rakkaus on vielä puhdas ja ehdoton.Asiat voisivat olla hullumminkin tuon ikäisen kanssa (useita suhteita, aikuinen miespoikaystävänä tms.),kihlaus ei häntä mitenkään vahingoita,päinvastoin!

Itse tapasin nykyisen mieheni 18-vuotiaana ja menin 22-vuotiaana naimisiin. Avioliittomme on ollut hyvin onnellinen ja olemme kaikilla mittaupuilla mitattuna menestyneet elämässä. Olemme olleet naimisissa 11v,yhdessä kohta 16v. Joskus nuorena tehdyt valinnat onnistuvat,joskus eivät. Halu sitoutua kertoo minusta hyvää tyttäreisi luonteesta. Onnea ja järjestä ne kihlajaiset! Älä tuhoa suhdetta lapseesi.

itse menin kihloihin 18-vuotiaana. Naimisiin menimme vasta 10-vuotta myöhemmin. Kihlaus oli selvästi lupaus avioliitosta, mutta ennen kaikkea siitä että pidämme yhtä niin hyvinä kuin hankalinakin aikoina. Tiedän monen kauhistelleen ja naureskelleen ratkaisuamme. Olemme edelleen onnellisesti yhdessä, toisin kuin monet liittoamme kritisoineet. Ensi vuonna olemme pitäneet ytäjo 20-vuotta.

Tuon ikäinen ei tajua, mitä elämältä ja mieheltä haluaa. Oma nuoruuden valinta oli todellinen täys katastrofi. En mä mitään kaveria enään 25.ena halunnut. Meni vaan vielä 10 vuotta kun uskalsin irrottautua ihmisestä jonka kanssa olin kasvanut 15 vuotiaasta asti. Emämoka! Meni elämä sit uutta munausta pelätessä. Olen nyt 43v lapseton ja miehetön.

Olisin ollut ikuisesti kiitollinen, jos vanhempani olisivat olleet kihloja ja naimisiinmenoa vastaan, kun olin teini. Mutta ei. He olivat vaan onnellisia et saatiin tytär vakiintumaan mahdollisimman nopeasti.

Tätä minäkin juuri pelkään. Enkä tiedä tyttärestäni, mikäli mukamas tuen häntä nyt kihlauksen suhteen, hän saattaa ajatella että olen sitä mieltä, että avioliitto on oikein hyvä ajatus. Lapsi on kuitenkin vielä niin nuori, ettei ymmärrä, miten paljon työtä avioliiton ylläpitäminen loppuelämän ajan vaatii.



-ap

En ota vakavasti ketään joka menee noin nuorena kihloihin. No ehtiipähän olla 5-10krt kihloissa ennenkuin naimisiin asti pääsee.

Ap, miten tää meni? Aikaa kulunut jo 10v. Toivottavasti olet vielä täällä vastaamassa, vaikka onkin tosi epätödennäköistä.