Miten siisteyttä rakastava kestää lapsia?

Meillä kävi siivoja kahdesti kuussa silloin, kun vauva oli pieni. Esim. imuroiminen pienen vauvan ollessa talossa oli mahdotonta, kun lapsi heräsi imurin ääneen. Lakanapyykit pesulaan. Ei pieni lapsi hirveästi sotke, köllöttelee vain :) Kantopussi on näppärä vauvan kanssa, pystyy tekemään kotitöitä ja vauva on siinä rinnalla.

Kannattaa hankkia sohvat, jotka on helppo pyyhkiä, esim. nahkasohvat. Kangassohvat on hankalia, jos siihen menee maitoa ym. muita ruokia.

Lapsi on eskarissa ja illat ollaan vielä tiiviisti kotona. Siivoan ja järjestelen melkein joka päivä, siivoaminen on mun harrastus:) Oikeastaan, koska kotona ei ole muuta tekemistä ja haluan, että lapsi näkee, että olen aktiivinen.

Voin ap sanoa, että kyllä sä pärjäät. Minäkin pärjäsin. Lapsen kanssa ollessa tulee nopeaksi ja tehokkaaksi, kun sitä aikaa ei ole liikaa.

Huonekaluja kolhiintuu, oikeasti ei kannattaisi olla mitään arvokasta. Meillä on parketit naarmuuntuneet, ovet kolhiintuneet ja muuta mukavaa. Ei lapsia voi loputtomasti kieltää.

Bentsoilla.

Oikeastaan vauva ei jännitäkään, vaan taapero ja siitä vanhempi joka ehtii joka paikkaan mutta ei yhtään älyä varoa. Olen itse lapsena muun muassa pilannut tussilla äitini rakkaan lipaston ja luultavasti myisin oman lapseni jos se tekisi saman. Toki siirrän tärkeimmät tavarat pois lapsen tieltä, mutta pelottaa silti että käytän aikani vain hysteeriseen lapsen vahtimiseen ja puunaamiseen enkä pysty rentoutumaan ja nauttimaan lapsuusajasta.

Opetat lapsen pienestä asti olemaan sotkematta. Niin olen itse tehnyt, ja meillä sotkee ainoastaan mies ja koira, joita en valitettavasti ole saanut opetettua täysin siisteiksi.

Kotoa löytyy 3kpl 1-6 v, minä, mies ja 2 koiraa. 

Meillä on pysynyt koti ihan yhtä siistinä kuin ennen lapsia, tosin siivooja käy nyt kerran viikossa.

Lasten sängyissä on oikeiden lakanoiden alla muovifroteet samoin kuin lasten huomeen sohvanpäällisten alla, meillä ei syödä kuin ruokapöydässä, ulkoa tullaan kura-eteiseen, lasten kädet pidetään puhtaina ja uuteen leikkiin ei aleta ennen kuin vanha on korjattu . Siinäpä ne tärkeimmät. Suurin osa sotkusta tulee siitä jos antaa lapsen raahustaa ympäriinsä samalla kun syö ja klähmiä kaikkia pintoja.

Melkein tekisi mieli sanoa että jätä lasten teko väliin jos olet huolissasi huonekaluista.

Asennetta kannattaa yrittää muuttaa. Uuvut turhaan jos ajattelet että kaiken pitää olla koko ajan tip top.

Jossain vaiheessa huomaat istuvasi lattialla satukirjaa lapselle lukemassa hurja lelukaaos ympärilläsi. Joskus lapsesi saattaa leikata paperista silppua huoneen puolilleen askarrellessaan jotain, joskus taas värikynät voivat aiheuttaa tuskallisia hetkiä. Oma suhtautumisesi on tärkeää. Anna välillä sotkea, sopikaa että lopuksi sitten siivoatte yhdessä.

Touhu ja sotku aihe ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja yhtäkkiä huomaat että asunto onkin leluton ja järjestyksessä.

Ei varmaan ole tarkoitus että lapsesi kotoa muuttaessaan ankeana muistaa äidin loputtoman siisteysvimman ja huonekalujen vaalimisen mukavien leikkimis-touhuamismuistojen sijaan. Miksi se meni yhdessä tekemisen edelle? Miksi sisustus oli tärkeämpää kuin yhdessä viihtyminen?

Siisti perhe ilmoittautuu! Meillä on kolme lasta eikä yksikään ole tuhonnut huonekaluja koskaan. Itsestä on paljon kiinni se, millaisiksi kodin tavat muodostuvat. Ei meillä edelleenkään syödä kuin keittiössä, ja silloin kun lapset ovat olleet sotkuisen syönnin iässä, pöytä on siltä kohtaa suojattu muovitabletilla ruokailun ajaksi. Ja lattia pyyhitty heti tahroista syönnin jälkeen. Tietenkään ruokaa tai juomaa ei ole viety pöydästä pois, joten matot ja sohvat ovat ihan priimakunnossa edelleen.

Lelut on pidetty lasten huoneissa ja totutettu lapset keräämään ne laatikoihin leikin jälkeen. Tusseja ym. ei ollut vapaasti saatavilla silloin kun järkeä oli vielä vähän päässä. Ennakointi on ihan fiksua ja jonkinasteinen valvonta niin kauan kun lapset eivät tajua mitä tekevät.

Pissavahinko on pikkujuttu. Lapsen pissa on suht helppo puhdistaa sängystä eikä vahinkoja yleensä kauan tule. Siirtymävaiheessa voi ottaa käyttöön ohuemman pestävän sijauspatjan - itse en niistä muoveista oikein perustanut. Sohville ei ole kukaan koskaan pissannut.

Ei kannata tehdä useita lapsia liian pienellä ikäerolla, ettei meno ole niin rankkaa. Meillä on saatu edellinen kuivaksi ja itsenäiseksi ruokailijaksi aina ennen kuin seuraava on syntynyt.

Siivoojaa emme tarvitse, koska miehen kanssa siivoamme molemmat ihan mielellämme. Mies herää usein lauantaina aikaisin ja on jo vienyt kaikki matot ulos kun herään kahvin tuoksuun. Yhdessä saamme talon aamiaisen jälkeen ehkä tunnissa, korkeintaan kahdessa putipuhtaaksi. Kymmeneltä on jo matot taas lattialla ja hyvä fiilis.

Keskellä viikkoa kumpikin yleensä siivoaa ”oman” vessansa kerran kevyesti (lähinnä harjaa pöntön), mies kiillottaa keittiön joka ilta todella tarkasti ja minä pyyhkäisen tahrat ovenpielistä tai mistä tahansa aina ohimennessäni silloin kun satun sellaisia näkemään. Pidän keittiössä pakettia kosteita kertakäyttöisiä siivousliinoja tällaista varten, vaikka muuten koetan siivota ekologisemmin. Ne isommat saunan ja ikkunoiden pesut tehdään kun on tarvetta.

Kiitos hyvistä vastauksista, helpottavaa kuulla positiivisia kokemuksia! Sehän unohtui mainita, että on meillä koiria ja ei ole yksi tai kaksi kertaa kun niiden vahinkoja on sisältä siivottu, joten olen sentään jonkin verran tottunut siihen ettei kaikkea voi ennakoida. En tiedä mitä edes oikeasti pelkään, jännittääkö lapsen saaminen vain yleisesti niin paljon että se yrittää kohdistua nyt tähän siisteysasiaan, vai kumpuaako pelko ystävien villiviikareista jotka mm. iloisesti sormiruokailevat mustikat pitkin pöytiä ja häviävät leikkimään ennen kuin äidille tulee edes mieleen pestä kädet. Varmaan molempia.

Tekstiilipesurilla saa helposti ja nopeasti pestyä sohvat, matot, patjat, jne. Monessa lapsiperheessä sellainen on hankittu ihan omaksi, ja monta kertaa viikossa käytössä.

Asunto kannattaa sisustaa niin, että lasten tekemät tuhot ovat mahdollisimman vähäisiä. Ja lapset voi myös opettaa siihen, että seiniin ei piirrellä ja kaikkiin tavaroihin ei kosketa, vaikka ne olisivat käden ulottuvilla. (Tämä asia on monille mammoille täysin utopistinen asia. Ei ymmärretä, että lapset voi opettaa tavoille.)

Siivoilla voi edelleen, vaikka lapsi(a) olisikin. Ja kannattaakin. Jäljet kannattaa siivota, ja kun lapsi on nukkumassa, tehdä pikasiivous, niin aamulla ei ole kaaos vastassa. Kun lapsi kasvaa, sen voi myös antaa osallistua. Lapsenkin voi opettaa siivoamaan jälkensä, niin että laittaa lelut laatikkoon eikä jätä kaikkea levälleen.

Tiedän monia siivousfriikkejä ihmisiä, joilla on lapsi(a). Eikä ole mielenterveys vielä mennyt.

Vauvat saattavat olla aikamoisia puklukoneita, joten patjat ja sohvat kannattaa kyllä suojata.

Yrjöä, pissaa, kakkaa on meillä ainakin ollut ympäri asuntoa. Ennakoimattomia tilanteita vaan tulee. Yllätyspuklu, eka vatsatauti (pientä lasta on silloin pidettävä sylissä), vuotava vaippa.. Lapsi karkaa kylppäristä ja pissaa matolle.. Jne.

Meillä on enemmän sellainen katastrofitalous, mutta siksi vain, että olen itse laiska siivoamaan. Meillä oli monta pientä lasta yhtäaikaa ja kun on katsonut videoita jälkeenpäin, niin koti on ollut aivan pommin jäljiltä. Yhdessä videossa taapero ehti napata kananmunia pöydältä, juosta ne kädessä sohvalle ja no, siitä tulee aikamoinen sotku. 

Mutta taaperot on sikäli hallittavissa, että itse olet koko ajan lähellä. Alakouluikäiset sotkevat meillä ainakin aika paljon ja vaikka periaatteessa siivoavat itse jälkensä, niin kesäisin kyllä tulee hiekkaa. Vielä kun kavereita tulee jatkuvalla syötöllä ja osa kulkee kesäisin (kuten omanikin) avojaloin, niin aika tavalla saisi puunata. Harrastusten takia on myös vähemmän aikaa ja jaksamista siivota, kun aika usein sitä on menossa tai tulossa. Meillä lapset eivät edes harrasta mitään älyttömiä määriä. Olen yksin lasten kanssa useimmat viikot, joten omatkin voimat on aika rajalliset. Mieluummin pelaan lautapelejä tai luen kirjaa (usein yli tunnin päivässä) lapsille kuin siivoan. 

Nämä ovat järjestelykysymyksiä ja rakennatte itse perheenä oman arkenne lapsen kanssa. Mutta älä anna liikaa oman siivousintoilun vaikuttaa lapsen elämään eli anna rakentaa sohvatyynyistä majoja, tehdä vilteistä pimeitä luolia, leikkiä kuralammikossa, levittää legot olkkarin lattialle ja pienenä koululaisena leipoa itse, vaikka näistä kaikista syntyykin jonkin verran sotkua. Ne kuitenkin lisäävät luovuutta. Joskus kuuntelee kavereiden lapsia, jotka tekevät meillä majaa ja kertovat haikeina, että kumpa heilläkin saisi kotona tehdä samanlaisia leikkejä. 

Lapsia voi opettaa. Tiedän kaksi hyvin erilaista perhettä. Toisessa lapset saavat tehdä mitä vaan, kuten syödä olohuoneessa ja jättää keittiön sotkuiseksi. Tässä perheessä vanhemmat eivät kiinnitä huomiota joka paikassa oleviin ruoka-, juoma- ja kuraroiskeisiin. Kaikki pöydät ja tuolit on hakattu leluilla naarmuisiksi tai kolhittu uhmapuuskissa. Seiniin ja sänkyihin on piirretty tusseilla. Lapsiperheessä toki kalusteet kuluvat nopeammin, mutta kyllähän lapsikin voisi oppia, ettei pikkuautolla saa hakata sohvapöytään jälkiä.

Toisessa perheessä lapsille on opetettu ihan normaaleja käytöstapoja, kuten että ovia tai tavaroita ei paiskota, ruokia ei sotketa ympäriinsä eikä likaisia lenkkareita potkita eteisen seinään. Kaikki paikat ovat paremmassa ja siistimmässä kunnossa.

Kasvatuksesta kiinni. Meidän taaperoa häiritsee itseäänkin jos kädet on likaiset. Joka kerta kun piirretään, painotan että vain paperiin. Mitään paikkaa ei ole täysin kielletty. Hän ymmärtää jo että jokin esine on särkyvä ja että kasveja ei revitä jne. 

Vahinkoja (pukluja, pissoja...) on tietysti sattunut, mutta kaiken on saanut kyllä pestyä. 

Opettamalla. Me vanhemmat olemme molemmat siistejä ja rakastamme järjestystä. Kaksi lasta on opetettu syömään vain pöydässä, pesemään kädet ruokailun jälkeen, keräämään lelut leikkimisen jälkeen. Ei mitään ongelmaa. On opetettu, mihin kaappiin he saavat katsoa ja mitkä ovat isin ja äidin tavaroita. Vaatteet jätetään tiettyyn paikkaan jne. En ollenkaan kokenut pahana yhdistelmänä lapsia ja siistiä kotia. Illalla ennen nukkumaan menoa yhdessä siistimme kodin, keräsimme lelut, pyyhimme pöydät ja laitoimme pyykit koriin. Etsimme myös seuraavan päivän vaatteet jo valmiiksi tuolille odottamaan aamua.

Korvakipu ja tautiaallot sen sijaan olivat koettelemuksia, astma ja refluksi ja atooppinen iho myös. Niihin kun ei kasvatuksella voi vaikuttaa...