Miten kertoa asperger-epäilystä hoitolapsen vanhemmalle?

Jos lapsen ominaisuudet eivät vaikuta hoitoon, en ottaisi puheeksi ainakaan suoraan.

Huomasin itse noita piirteitä lapsessani ja päiväkodissa huoleni lakaistiin ihan maton alle. Vaikka onhan meillä toki oikeus perheneuvolaankin mennä, jos haluamme. 

No, mentiin ja oikeassa olin. Minua olisi auttanut suoraan sanominen mutta jos oikeasti ei huomaa niin sitten ei. 

Vaikea sanoa sinun tilanteesta, riippuu minusta piirteiden voimakkuudesta (onko niistä ollut jo puhetta, kuten esim. kavereiden puute) ja onko niistä erityistä huolta sinulle, eli voitko luontevasti ottaa asian esille.

Ainakaan päiväkodin hoitohenkilökunnan tehtävä ei ole tehdä diagnooseja eikä arvauksiakaan. Jos epäilyksiä normaalista poikkeavasta kehityksestä herää, puhuisin vain niistä asioista, jotka voimakkaasti eroavat tyypillisestä ikätoverista.

Onko teillä kehityskeskusteluja lapsesta? Se olisi luonteva aika puhua asiasta varoen. Muista, että et ole kuitenkaan mikään diagnoosiautomaatti.

Minusta pitäisi puhua, mutta ei mainita asperger-sanaa, koska sellainen diagnosointi herkästi ärsyttää ja loukkaa. Minusta pitäisi puhua ongelmista ja huolestuttavista asioista ja piirteistä, jos niitä lapsen kanssa on, ja ehdottaa, jos vanhemmat kävisivät perheneuvolassa tai jotain.

Minä en ainakaan koskaan kerro mitään vanhemmille, jos huomaan että lapsi on jotenkin poikkeava. Omia ovat lapsensa ja en sitäpaitsi halua pahoittaa kenenkään mieltä. Kyllä ne ongelmat sitten huomataan neuvolassa tai koulussa. Ei ole minun tehtäväni alkaa kertoa toisille lastensa vikoja.

Totta kai vanhemmat ovat huomanneet samat piirteet kuin sinäkin, mutta miksi he olisivat kertoneet asiasta sinulle? Asia ei kuulu sinulle.