Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto karille viisi vuotta sitten, nyt exällä on se unelmaelämä, mistä yhdessä haaveiltiin!
11.03.2019 |
Oltiin lähes kahdeksan vuotta yhdessä, kunnes ero tuli, jos rehellisiä ollaan, ihan sen takia, että mies satsasi liikaa työhönsä ja minä koin jääväni liian vähälle huomiolle.
Toki olimme molemmat kunnianhimoisia ja menestyksennälkäisiä nuoria ihmisiä ja totta kai unelmoimme kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.
No nyt mies on toteuttanut lähes kaikki ne unelmat, mitä me yhdessä haaveiltiin ja paljon enemmänkin. Hänellä on asunto parhaalla paikalla Helsingissä, huvila saaressa ja mikä pahinta, hän meni kihloihin kuvankauniin italialaisen naisen kanssa jolla on mm viinitila italiassa!
Luen exän fb ja olen ihan raivoissani, että nyt hän tekee kaikki ne asiat, jotka minä alunperin keksin ja joista haaveiltiin yhdessä (kuten purjehdus). Heillä on koirakin, joka on minun lemoirotua ja todella harvinainen!
Ja minä siis olen 36-vuotias sinkku ja asun vieläkin samassa vuokrakämpässä mihin muutin eron jälkeen. Pitäjänmäellä!
Kommentit (42)
Mua eksä yritti saada kateelliseksi kun ilmoitti suureen ääneen menneensä naimisiin. Ei siinä mutta erosimme koska hän halusi naimisiin ja minä en.. millä lokiigalla sitten olisin yhtäkkiä kateellinen siitä että hän pääsi naimisiin jonkun muun kanssa :,D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinan opetus: ahneella ja kiittämättömällä on p*skainen loppu.
koita olla katkeroitumatta. sinulla voi olla edessä vaikka mitä ihania asioita, mutta et saavuta niitä jos katkeroidut. pistä some pois tai poista ex mies kavereista, niin et voi stalkata.
Vierailija kirjoitti:
Oli ap:n tarinan kanssa kuinka vain, niin kerronpa sen että ei välttämättä ole mitään ruusuilla tanssimista, jos saa kaiken mitä materiaalisesti haluaa.
Meillä on tuolla lailla paperilla lueteteltuna elämä kuin pelkkää lomaa vain. Asutaan halutulla paikalla kaupungissa. Minun suvun perintönä meillä on upea vanha kartano puistoineen. Miehen suvun puolesta taas upea maatila vuoristossa Keski-Euroopassa. Purjevenekin löytyy.
No, olemme kuitenkin normaaleja työssäkäyviä ihmisiä joilla on lomaa se 4 viikkoa vuodessa. Joka vuosi tapellaan, vietetäänkö se kunnostaen kartanoa vai maatilaa, vai hajaannutaanko. Täysiä työleirejä molemmat. Kumpaankaan ei ehdi koskaan asettumaan. Sinne pyrähdetään, raadetaan viikko ja sitten pois. Myydäkään ei raaski. Kuinka ollakaan, niistä samoista kesän ainoista kauniista päivistä kilpailee myös vene, josta ei ole mitään iloa myrskyssä ja vesisateessa matalalla roikkuvien pilvien keskellä. Suurin osa vuodesta nökötetään joka tapauksessa siellä kaupunkiasunnossa.
Te olette vaan hankkineet liikaa materiaa maksukykyynne nähden. Harvemmin kartanon, vuoristomaatilan (mikä ikinä se onkin...) ja purjeveneen omistajat käyvät 47 viikkoa vuodessa muilla töissä. Vähemmästäkin ahdistaisi ainakin itseäni, mutta eihän se tuosta omaisuudesta varsinaisesti johdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän unelmaelämääni, tasaista ja tavallista arkea vuokrakämpässä... Pitäjänmäellä! Olen tyytyväinen ja onnellinen. En kylläkään ole eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin, että ensin unelmamme alkoivat erota toisistaan ja lopulta sitten mekin erosimme. Nyt elämme molemmat unelmaelämäämme tahoillamme. Yksi huvittava yksityiskohta tosin löytyy. Suhteemme aikana himoitsin aina yhtä tiettyä kattovalaisinta, ja ex nyrpisteli sille nokkaansa. Sitten poikamieskämppäänsä hän oli hankkinut juuri tuon kyseisen valaisimen! Kaikista mahdollisista maailmassa olevista vaihtoehdoista. :D
En katkeroitunut tästä.
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AHAHHAHAAHHHAHAHAHHAHAAAAAHAHAAHAAAAAAAAAAAAAAAAAA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
SAIT JUST SEN MITÄ ANSAITSITKIN !!!!!!!!!
Onnettomat ihmiset toivoo muille pahaa.
Miten niin pahaa? Siis AP sai sen minkä itse omalla tekemisellään aiheutti. Mikä ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Ei sitten sulle kelvannut että mies teki töitä haaveiden eteen kun vielä olitte yhdessä, vaan valitit kun et saanut kaikkea huomiota.
Ilmeisesti olit myös riippana suhteessa, jos mies kykeni toteuttamaan haaveet sinun lähdettyä.Olitte kuitenkin sanojesi mukaan nuoria ja kunnianhimoisia molemmat, niin valjasta nyt se kunnianhimosi elämässäsi etenemiseen, äläkä roiku palstalla marisemassa.
Näin. Minä hoidin yksin kodin ja lapset ja mies loi uraa eikä juuri koskaan ollut kotona. En valittanut, koska tiesin, että kaiken hän tekee perheen eteen.
Nyt sitten nautimme tuloksista, sekä mies, minä että lapset. Meillä on kaikkea, mitä toivoa saattaa ja nyt on aikaakin nauttia elämästä ja niilä rahoilla hankitusta omaisuudesta.
Enpäs ole ajatellutkaan tuota mutta meillä toisinpäin: minä sain ja tein sen elämän mistä haaveiltiin.
Jo avioliiton aikana minä olin se promoottori joka säästi reissurahat ja järjesti kaikkea kivaa meille kahdelle ja perheelle. Mies oli kunnollinen mutta kunnianhimoton. No hän asuu lähiössä asossa, ei omista mitään ja käy kerran vuodessa Bulgariassa tai Turkissa viikon lomalla.
Minä ja nyk mieheni olemme rakentaneet perheellemme vuosien mittaan kaksi ihanaa taloa, matkustamme kun meitä huvittaa lasten kanssa tai kaksistaan, tapaamme ystäviämme ja nautimme elämästä. Ryppyotsaisia emme ole kumpikaan. Toista arvostetaan ja kannustetaan kaikessa sensijaan että yritettäisiin olla riippana jalassa ja pelättäisiin muutosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä AP oikein hakee tällä keksittyllä tarinalla? Kuka mystisesti muka vaurastuu viidessä vuodessa? Voitteko mies myös Eurojackpotissa?
0/5
Provosta huolimatta annan kaksi neuvoa, kun näitä menneisyydessä märehtijöitä tosielämässä kuitenkin riittää: Poistu exäsi fb-kavereista. Älä käytä energiaasi menneen murehtimiseen, vaan ala tehdä tulevaisuuden eteen jotain. Älä ajattele huomista, toimi nyt. Heti. Aloita opinnot avoimen yliopiston kautta, hae mielekkäämpää työtä, jos olet työtön, muuta johonkin pikkukaupunkiin halvempiin asuntoihin ja hae töitä sieltä. Ala harrastaa, verkostoidu, tutustu ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöntänyt edes itselleni, että eräs mies oli unelmamieheni. Katselin kaukaa, juttelin kun jutteli minulle, enkä edes halunnut ajatella että ehdottaisin hänelle jotakin. Mies sitten meni naimisiin upean, siis todella upean ja korkeasti koulutetun ulkomaalaisen naisen kanssa, ja minä ymmärsin kuolevaisuuteni.
Älä nyt Pitäjänmakeä tule tänne haukkumaan, se on tosi hyvä mesta ja asunkin siellä.
Miehellä menestyksennälkä säilyi, sinulla ei?
Vähän samanlainen kokemus kuin ap:llä. Olen aina valtavasti kehunut ja kannustanut ihmisiä ja kumppaneitani. Pönkittänyt itsetuntoa ja rohkaissut ja tsempannut ja auttanut luotettavana henkisenä tukena ihmisiä jne. Itse olen joutunut usein sen takia varjoon ja ikäänkuin alentamaan itseni. Minulla on myös huono itsetunto. Kannustin entisen kumppanin pukeutumaan hyvin ja hakeutumaan jatko-opintoihin niin että täytin jopa hakulomakkeen hänen puolestaan aikoinaan ja eksä pääsi kyseisiin opintoihin, joihin ei olisi koskaan hakeutunut ilman minua ja aktiivisuuttani. Eksä on nykyisin hyvätuloisten verolistalla ja minä kärvistelen ulosottoveloissa työkyvyttömyyseläkkeellä. En tietenkään ota kaikkea kunnia itselleni, mutta osittain olen edesauttanut toisten menestymistä oman itseni varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Enpäs ole ajatellutkaan tuota mutta meillä toisinpäin: minä sain ja tein sen elämän mistä haaveiltiin.
Jo avioliiton aikana minä olin se promoottori joka säästi reissurahat ja järjesti kaikkea kivaa meille kahdelle ja perheelle. Mies oli kunnollinen mutta kunnianhimoton. No hän asuu lähiössä asossa, ei omista mitään ja käy kerran vuodessa Bulgariassa tai Turkissa viikon lomalla.
Minä ja nyk mieheni olemme rakentaneet perheellemme vuosien mittaan kaksi ihanaa taloa, matkustamme kun meitä huvittaa lasten kanssa tai kaksistaan, tapaamme ystäviämme ja nautimme elämästä. Ryppyotsaisia emme ole kumpikaan. Toista arvostetaan ja kannustetaan kaikessa sensijaan että yritettäisiin olla riippana jalassa ja pelättäisiin muutosta
No exäsi luultavasti nauttii rauhallisesta lähiöelämästään, joten olisit iloinen hänen puolestaan. Ei kaikkia tarvitse kiinnostaa matkustelu ja talojen rakentaminen, eikä se tee kenestäkään hunompaa ihmistä.
Olen tuollainen nainen, joka on vaihdettu ranskalaisen tilalle "joka osasi laittaa ruokaa, käytti korkkareita" ja niin edelleen. Olemme edelleen miehen kanssa yhdessä, mutta kyllä jäi viilut vertailusta ja siitä että noikin piti ottaa ensimmäisillä treffeillä puheeksi. Hänen kavereittensa miehet ovat samanlaisten naisten kanssa naimisissa tai parisuhteessa, joten hieman ihmettelen mitä mieheni tekee kanssani - olen täysin päinvastoin, ihan tavallinen suomalainen nainen eikä hän ole koskaan kehunut minua minkäänlaisin ylisanoin kuin eksäänsä. Olen tyytynyt plan b rooliini vaikka mieheni vannookin rakastavansa minua. Ainoa vain että se puhe on pelkkää sanahelinää korvissani. Minussa ei muutenkaan ole mitään erikoista, ei ainakaan miehen sanojen mukaan. Ei siinä, jokainen varmasti haluaa olla rakastettu parisuhteessaan. Ainoa vain, että mieheni edeltäjäkin teki saman tempun, eli olin vain se kouluttamaton tavallinen suomijuntti, jossa ei ollut mitään ihmeellistä.
Alue: Aihe vapaa
Oli ap:n tarinan kanssa kuinka vain, niin kerronpa sen että ei välttämättä ole mitään ruusuilla tanssimista, jos saa kaiken mitä materiaalisesti haluaa.
Meillä on tuolla lailla paperilla lueteteltuna elämä kuin pelkkää lomaa vain. Asutaan halutulla paikalla kaupungissa. Minun suvun perintönä meillä on upea vanha kartano puistoineen. Miehen suvun puolesta taas upea maatila vuoristossa Keski-Euroopassa. Purjevenekin löytyy.
No, olemme kuitenkin normaaleja työssäkäyviä ihmisiä joilla on lomaa se 4 viikkoa vuodessa. Joka vuosi tapellaan, vietetäänkö se kunnostaen kartanoa vai maatilaa, vai hajaannutaanko. Täysiä työleirejä molemmat. Kumpaankaan ei ehdi koskaan asettumaan. Sinne pyrähdetään, raadetaan viikko ja sitten pois. Myydäkään ei raaski. Kuinka ollakaan, niistä samoista kesän ainoista kauniista päivistä kilpailee myös vene, josta ei ole mitään iloa myrskyssä ja vesisateessa matalalla roikkuvien pilvien keskellä. Suurin osa vuodesta nökötetään joka tapauksessa siellä kaupunkiasunnossa.