Koulussa tai työpaikassa seurueeseen tuppautunut tuppisuu, miten suhtaudut?

Ai kun kiva, sanokaa sille illerolle että se kahvihuone on varattu aina vain teidän käyttöönne tiettyinä kellonaikoina ja rajatkaa reviirinne vielä tarkkaan, että ei esimerkiksi änkeä siihen pöytään jossa istutte vain ja ainoastaan te.

Se uusi on vain ujo, mutta haluaa päästä mukaan yhteisöönne. Antakaa hänelle aikaa tutustua teihin ja rohkaistua pikkuhiljaa myös juttelemaan. Ap, sinun asenteesi kuulostaa koulukiusaajalta, eikö töissä pitäisi olla kaikkien kaveri ja jättää suljetut kuppikunnat perustamatta?

Ai että miten suhtaudun? No vähän äidillisesti ja suojelevasti, otan mukaan keskusteluun, mutta en urki. Ilahdun, kun tulee kanssamme kahville ja kerron sen myös hänelle. Kyselen mukaan lounaalle.

Miten muuten tulisi suhtautua?

Vierailija kirjoitti:

Ai kun kiva, sanokaa sille illerolle että se kahvihuone on varattu aina vain teidän käyttöönne tiettyinä kellonaikoina ja rajatkaa reviirinne vielä tarkkaan, että ei esimerkiksi änkeä siihen pöytään jossa istutte vain ja ainoastaan te.

Toki saa tulla seuraan, mutta kun ei osallistu mitenkään. Tuntuu että tulee vain kuuntelemaan meidän juttuja.

Ap

Työpaikkakiusaajalta kuulostat vahvasti. Ei terveessä työyhteisössä tuolla tavalla kyräillä, vaan siellä taukotiloissa käyttäydytään yhä ammattimaisesti ja vapaa-ajalla kukin sitten valkatkoon mieleisensä seurat.

Ihan sama. Tosin en jaa muutenkaan työkavereiden kanssa mitään salaisuuksia, joten ihan hyvin voi joku hiljainen työkaverikin olla mukana.

Voitte pyytää työnantajalta, että vihjaa mokomalle, ettei tule häiritsemään teitä enää. Nyt puolustatte oikeuttanne hyvään työympäristöön! Jos ette nyt puolusta itseänne, voi seuraanne pyrkiä vielä joku oudompi, ja herra tietää, mitä siitäkin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkakiusaajalta kuulostat vahvasti. Ei terveessä työyhteisössä tuolla tavalla kyräillä, vaan siellä taukotiloissa käyttäydytään yhä ammattimaisesti ja vapaa-ajalla kukin sitten valkatkoon mieleisensä seurat.

Missä kohtaa oli se kyräily?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kun kiva, sanokaa sille illerolle että se kahvihuone on varattu aina vain teidän käyttöönne tiettyinä kellonaikoina ja rajatkaa reviirinne vielä tarkkaan, että ei esimerkiksi änkeä siihen pöytään jossa istutte vain ja ainoastaan te.

Toki saa tulla seuraan, mutta kun ei osallistu mitenkään. Tuntuu että tulee vain kuuntelemaan meidän juttuja.

Ap

Ai joo, tässä onkin vikana tää että teitä risoo se kun se ei avaudukaan teille itsestään ja paljasta kaikkia mehukkaita salaisuuksiaan ja juorua mukana. Just just.

Onneks en oo teidän työkaveri.

Joviaalisti suhtaudun. Ei hän roikkuisi mukana, jos seuramme olisi hänestä huonoa tai vastenmielistä! Jotkut nyt vaan ovat hiljaisia ja ujoja, tarvitsevat aikaa tutustua ja lämmetä.

Mie oon just tommonen tuppisuu. Miulle menee kokonainen vuosi uskaltaa alkaa puhumaan sitten kun on tutustuttu rauhassa. Heti jos lounaspöytään tulee uusi naama, oon taas pari kk ihan hiljaa ja kuulostelen.

En voi ominaisuudelleni mitään, minulla on huono itsetunto ja helposti pidän sanomisiani todella idiootteina joten en uskalla vieraiden kuullen sanoa mitään. Tiedostan etteivät sanomiseni oikeasti ole yhtään sen idiootimpia kuin muidenkaan, en vain uskalla jutella vieraille. En edes keksisi, että mistä, kaikki puheen aiheet tuntuisivat väkisin väännetyiltä. Vasta, kun tiedän henkilön lasten ja koirien ja miehen nimet ja suunnilleen hän minusta samat, saatetaan jutella lapsista tai koirista ja siitä se sitten lähtee :)

Tuli omat yläkoulu vuodet mieleen. Olin se uusi vähän ujompi, joka oli sitten helppo jättää porukasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kun kiva, sanokaa sille illerolle että se kahvihuone on varattu aina vain teidän käyttöönne tiettyinä kellonaikoina ja rajatkaa reviirinne vielä tarkkaan, että ei esimerkiksi änkeä siihen pöytään jossa istutte vain ja ainoastaan te.

Toki saa tulla seuraan, mutta kun ei osallistu mitenkään. Tuntuu että tulee vain kuuntelemaan meidän juttuja.

Ap

Vaikea on osallistua, kun juttelette vain sisäpiirinne asioista, joista uusi ei vielä tiedä mitään. Mitäpä jos keskusteluaiheenne olisivat edes välillä yleismaailmallisempia kuin henkilökohtaisista koti-, biletys- ja suhdeasioista tilittämistä? Vaikea siihen on sanoa yhtään mitään, kun kerrot, että teidän Jari söi neljä perunaa ja Velipekka 7-v. pissasi taas housuun. Evvk.

Tietekin suhtaudumme työkaveriin ammattimaisesti, mutta on todella vaivaannuttavaa kun ns työpäivän vapaahetkiin tulee mukaan joku joka ei puhu mitään. Sosiaaliset taidot puuttuu? Kyllä meidän seuraan liittyy muitakin useinkin ja kaikkien kanssa jutellaan puolin ja toisin. Tämän yhden kanssa ei tiedä pitäisikö jututtaa vai antaa olla rauhassa. Ja se aiheuttaa vaivaantuneen olon. Tajuaako kukaan mitä ajan takaa? Ketään ei kiusata tai syrjitä, sellaisesta ei ole kyse.

Ap.

TERVEEN työyhteisön jäsen ei ajattele enää modernissa työelämässä noin. Ehkä se uusi aistii sen mitä ajattelet ja on entisestään jännityneempi uudessa seurassa. Kuulostat kiusaajalta, sellaiselta jolle voisi antaa varoituksen, jos tulisi ilmi, että olet puhunut noin niiden muiden kollegojen kanssa. Työelämässä pitää sietää ja YMMÄRTÄÄ erilaisuutta. Sulla on kasvun paikka.

Tossa just spedet spedeili taka-alalla, ei osanu aspaa ja muut myyjät(hiljaisimmat) ei osannu myydä.

Vierailija kirjoitti:

Se uusi on vain ujo, mutta haluaa päästä mukaan yhteisöönne. Antakaa hänelle aikaa tutustua teihin ja rohkaistua pikkuhiljaa myös juttelemaan. Ap, sinun asenteesi kuulostaa koulukiusaajalta, eikö töissä pitäisi olla kaikkien kaveri ja jättää suljetut kuppikunnat perustamatta?

Yhteisöön ei pääse mukaan jos ei koskaan puhu mitään .

Kannattasiko miettiä sitten, että mikä siinä on niin kauheaa itsestä että toinen juo omaa kahviaan hiljaa pöydän ääressä samalla kun itse juttelette keskenänne? Ei se tyyppi teille mitään pahaa tee, kunhan pitää sen taukonsa.

Muistaakseni vastaavaa tematiikkaa sivunnut ketju on ollut täällä aiemminkin, ja silloinkin neuvoni oli sama: toivottavasti se tuppisuu löytää parempaa seuraa. Hän ansaitsee sen.

Vierailija kirjoitti:

Tietekin suhtaudumme työkaveriin ammattimaisesti, mutta on todella vaivaannuttavaa kun ns työpäivän vapaahetkiin tulee mukaan joku joka ei puhu mitään. Sosiaaliset taidot puuttuu? Kyllä meidän seuraan liittyy muitakin useinkin ja kaikkien kanssa jutellaan puolin ja toisin. Tämän yhden kanssa ei tiedä pitäisikö jututtaa vai antaa olla rauhassa. Ja se aiheuttaa vaivaantuneen olon. Tajuaako kukaan mitä ajan takaa? Ketään ei kiusata tai syrjitä, sellaisesta ei ole kyse.

Ap.

Ongelma tuntuu olevan pelkästään sinulla, joten mieti ja tutkiskele itseäsi, miksi reagoit vaivaantumalla, jos joku seurassa ei paljon juttele. Onko sulla joku lapsuudentrauma, joka on jäänyt käsittelemättä, kun jonkun hiljaisuus noin ahdistaa?