Lue keskustelun säännöt.
Miksi muut ihmiset ärsyyntyy ja hermostuu, jos sinulla on joku vaikea ongelma, ja pikkuniksit ei siihen auta?
11.03.2019 |
Miksi muut ihmiset (kaverit, siskot, puolitutut, terveydenhoitajat jne) ärsyyntyy ja hermostuu sellaisessa tilanteessa, jossa sinulla on jokin ongelma, johon he sitten antavat neuvoja ja vinkkejä sen ratkomiseen, mutta sinä vastaat, että olet jo kokeillut nuo neuvot, mutta ne eivät ole auttaneet? Eli siis vaikea tai ainakin hankalasti ratkaistavissa oleva ongelma, johon pikkuniksit ei auta. Ja ennen kuin edes puhut koko ongelmasta muille tai pyydät siihen apua olet jo itse kokeillut kaikenlaista, mutta ongelma ei vain ole ratkennut. Miksi ne muut ihmiset hermostuu, jopa suuttuu (selvästi siis ärtyy ja näyttää sen) tällaisessa tilanteessa? Ihan kuin olisit hankala ja ikävä ihminen, jolle "hyvät neuvot" ei kelpaa. Eikä he suostu millään ymmärtämään, että ei ne pikkuniksit ole hyviä neuvoja, jos ne on jo moneen kertaan kokeiltu ilman että auttoivat.
Kommentit (53)
Selittäkää joku mistä tämä johtuu? Olen kohdannut tämän tilanteen muutamiakin kertoja. Kerran oli kyseessä eräs perintöasiaan liittyvä juridinen ongelma, jossa kaikenlaiset kaverit ja puolitutut oli hanakasti neuvomassa, ja suuttuivat, kun selitin, että kiitos neuvosta, mutta tuo neuvosi on vastoin lakia (tosin sanoin sen vähän kohteliaammalla tavalla, mutta selitin miksi neuvo ei toimi). Kerran oli kyse lapsen refluksiin liittyvä ongelma, jossa oli terveydenhoitaja ja äitiystävät taas vinkkaamassa kaikenlaisia pikkuvinkkejä, jotka olin jo yrittänyt itse monta kertaa ilman, että niistä oli mitään hyötyä. Se terkkarikin ärsyyntyi minuun kun sanoin jo kokeilleeni kaikki hänen neuvot. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ylipäätään ärsyttää, kun moni on niin tietävinään, niin tietävinään, kuinka toisen ihmisen tulisi missäkin tilanteessa toimia ja sitten kaaaaikki ongelmat ratkeaa, oli kysymys sitten avio-ongelmista, lastenkasvatuksesta, työllisyydestä tai mistä hyvänsä.
Totuus on, että kukaan meistä ei voi arvostella toisen elämänvalintoja kovinkaan kärkkäästi, kun ei ole päivääkään kyseisen henkilön nahoissa ollut. Suosittelisinkin jokaiselle empatiaa ja tukea sen ainaisen "tekisit näin ja toimisit noin"-paasaamisen sijaan.
No niinpä. Ja monesti siis on ollut niin, että en ole edes pyytänyt apua enkä neuvoja, vaan maininnut jostain ongelmasta vähän ohimennen, jos puhe on sivunnut sitä aihetta. Ja heti toinen tarttuu siihen ja alkaa paasaamaan niitä pikkuvinkkejään, joilla yhtäkkiä muka pitäisi saada ratkaistua iso monimutkainen ongelma, joten olen itse yrittänyt ratkoa jo esim. vuoden. Ap
Ehkä heidän mielestään heitä kuormitetaan liikaa. Eli heistä on epämiellyttävää joutua kuuntelemaan toisten ongelmia liian paljon. Ja jotkut eivät oikeasti kuuntele mitään neuvoja, vaan haluavat vain valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heidän mielestään heitä kuormitetaan liikaa. Eli heistä on epämiellyttävää joutua kuuntelemaan toisten ongelmia liian paljon. Ja jotkut eivät oikeasti kuuntele mitään neuvoja, vaan haluavat vain valittaa.
Itse he alkaa minulta ensin kyselemään siitä ongelmastani. Ap
Älä kerro mitään ongelmia, pieniä tai suuria, kenellekään, jos et halua mitään ratkaisuehdotuksia. Ihan inhimillistä on alkaa neuvoa, jos toinen alkaa vuodattaa ongelmiaan. Muuten se vain kuulostaa siltä, että sinä vain haluat valittaa ihmisille, siksi että haluat kaataa ongelmasi toisten päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis monesti ollut tilanne, missä en ole pyytänyt mitään neuvoja ja en ole edes itse alkanut valittamaan siitä ongelmastani, vaan ensin toinen kyselee siitä (kun on saanut kuulla asiasta vaikka yhteisen tutun kautta) ja sitten alkaa pyytämättä jakamaan niitä mukahyviä pikkuvinkkejä, ja sitten kun sanon jo koittaneeni nuo eivätkä ne auttaneet (tai esim. olivat vastoin lakia siinä perintöjutussa) niin sitten tämä ihminen tiuskaisee, että "sinulle ei sitten mikään kelpaa". No aijaa, enhän edes pyytänyt mitään. Ap
Ainakin ainainen jankutus alkaa ärsyttää.
Ystävällä oikeusjuttu, johon ei yksinkertaisesti ole ratkaisua kunnes käräjät sen päättävät.
Jauhaa siitä joka tapaamisella ja aina samoin lausein. Olen varovaisen arvion mukaan kuunnelleut 27 kertaa tasan samat asiat.
Olen sanonut oman kantani moneen kertaan ja viimeksi sain kuulla kuinka epäempaattinen olen, kun kerta kaikkiaan olen väsynyt kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään ongelmia, pieniä tai suuria, kenellekään, jos et halua mitään ratkaisuehdotuksia. Ihan inhimillistä on alkaa neuvoa, jos toinen alkaa vuodattaa ongelmiaan. Muuten se vain kuulostaa siltä, että sinä vain haluat valittaa ihmisille, siksi että haluat kaataa ongelmasi toisten päälle.
Eli valehtele? Jos anoppi kysyy, että mitä vauvalle kuuluu, nukkuuko vauva hyvin, niin minä joko vastaan totuuden, että hyvää kuuluu, mutta refluksin vuoksi ei nuku kovin hyvin, tai sitten valehtelen, että oikein hyvin nukkuu. En minä ala oma-aloitteisesti koskaan mitään vuodattamaan, vaan ihmiset kyselee. Tai esim. se terkkari, häneltä varasin ajan ihan sen refluksin vuoksi, niin tottakai hänelle kerroin sitten vastaanotolla asiasta. Ap
Ihmiset ärtyvät, koska kuvittelevat tietävänsä miten asiat menevät ja kun ne eivät menekään niin, se tarkoittaa etteivät he tiedäkään kaikkea. Väärässä oleminen ottaa pahasti ihmisten ylpeydelle ja he sen takia ärtyvät ja sysäävät syyn sinun niskaasi. Ajattelevat omassa päässään varmaankin, että olet tehnyt jotain väärin kun neuvot eivät ole toimineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ainainen jankutus alkaa ärsyttää.
Ystävällä oikeusjuttu, johon ei yksinkertaisesti ole ratkaisua kunnes käräjät sen päättävät.
Jauhaa siitä joka tapaamisella ja aina samoin lausein. Olen varovaisen arvion mukaan kuunnelleut 27 kertaa tasan samat asiat.
Olen sanonut oman kantani moneen kertaan ja viimeksi sain kuulla kuinka epäempaattinen olen, kun kerta kaikkiaan olen väsynyt kuuntelemaan.
No minä en jauha enkä jankkaa. Mutta voi tietenkin olla, että joku muu on heille jankannut, ja sitten he ärtyy kaikkiin, jotka edes sivulauseessa sanoo kerran sanan jostain ongelmasta? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään ongelmia, pieniä tai suuria, kenellekään, jos et halua mitään ratkaisuehdotuksia. Ihan inhimillistä on alkaa neuvoa, jos toinen alkaa vuodattaa ongelmiaan. Muuten se vain kuulostaa siltä, että sinä vain haluat valittaa ihmisille, siksi että haluat kaataa ongelmasi toisten päälle.
Eli valehtele? Jos anoppi kysyy, että mitä vauvalle kuuluu, nukkuuko vauva hyvin, niin minä joko vastaan totuuden, että hyvää kuuluu, mutta refluksin vuoksi ei nuku kovin hyvin, tai sitten valehtelen, että oikein hyvin nukkuu. En minä ala oma-aloitteisesti koskaan mitään vuodattamaan, vaan ihmiset kyselee. Tai esim. se terkkari, häneltä varasin ajan ihan sen refluksin vuoksi, niin tottakai hänelle kerroin sitten vastaanotolla asiasta. Ap
No minä kyllä valehtelisin että hyvin nukkuu, jos tietäisin että anoppi on sellainenn että tarttuu asiaan turhan vahvasti. Esim. oma äitini on mieletön murehtija, ja en todellakaan kuormita häntä kertomalla omista tai perheeni ongelmista. Siellä se vaan stressaisi niitä asioita illat pitkät eläkeläisenä, eikä se hyödyttäisi ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan anna neuvoksi pikkuniksiä. Neuvolan terkkarina vastaan nykyisin aina, että vie lapsi lääkäriin, pikkunikseistä ei nyt ole apua. Jos äiti sanoo, että olen jo käyttänytkin, mutta vikaa ei löydy, niin muistutan, että lääkäri on osaavampi kuin terkkari, joten eipä taida refluksiin olla mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis monesti ollut tilanne, missä en ole pyytänyt mitään neuvoja ja en ole edes itse alkanut valittamaan siitä ongelmastani, vaan ensin toinen kyselee siitä (kun on saanut kuulla asiasta vaikka yhteisen tutun kautta) ja sitten alkaa pyytämättä jakamaan niitä mukahyviä pikkuvinkkejä, ja sitten kun sanon jo koittaneeni nuo eivätkä ne auttaneet (tai esim. olivat vastoin lakia siinä perintöjutussa) niin sitten tämä ihminen tiuskaisee, että "sinulle ei sitten mikään kelpaa". No aijaa, enhän edes pyytänyt mitään. Ap
Aika omituinen kommentti tuo "sinulle ei sitten mikään kelpaa." Ite varmaankin toteaisin että "kiitos vain mutta ei kelpaakaan kun olen nuo keinot jo kokeillut EIVÄTKÄ AUTA".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ennen kuin edes puhut koko ongelmasta muille tai pyydät siihen apua
onko sun sukulaiset jotain ajatuksenlukijoita, vau
Vierailija kirjoitti:
En koskaan anna neuvoksi pikkuniksiä. Neuvolan terkkarina vastaan nykyisin aina, että vie lapsi lääkäriin, pikkunikseistä ei nyt ole apua. Jos äiti sanoo, että olen jo käyttänytkin, mutta vikaa ei löydy, niin muistutan, että lääkäri on osaavampi kuin terkkari, joten eipä taida refluksiin olla mitään apua.
Sinunlaista terkkaria minä arvostaisin, ja kiittäisin sinua rehellisestä vastauksesta! Ap
Avuttomuuden kokemus. Kun kuulee ongelman, mutta ei voi auttaa, se herättää avuttomuuden tunteen mitä ihmisen on vaikea sietää ja se taas herättää turhautumisen tunteen mikä ilmenee ärsyyntymisenä.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään ongelmia, pieniä tai suuria, kenellekään, jos et halua mitään ratkaisuehdotuksia. Ihan inhimillistä on alkaa neuvoa, jos toinen alkaa vuodattaa ongelmiaan. Muuten se vain kuulostaa siltä, että sinä vain haluat valittaa ihmisille, siksi että haluat kaataa ongelmasi toisten päälle.
Nää, ei se kyllä noin mene.
Osa ihmisistä on sosiaalisesti tumpuloita, eikä ymmärrä sitä, että jos toinen valittaa elämäänsä, hän kaipaa empatiaa, ei neuvoja.
Fiksut aikuiset ihmiset ovat kyllä ehtineet miettiä sitä ongelmaansa monelta kantilta ja hakeneet siitä tietoa ihan itsekin.
Pitää olla aika nuori ja omahyväinen besserwisseri, joka siinä alkaa tyrkyttää jotain pikaniksejä ja vieläpä kuvittelee toisen olevan sellaisista kiinnostunut.
Minä olin myös nuorempana vähän tuollainen, että kuvittelin toisten hakevan neuvoja, kun he oikeasti halusivat vain kuulijan ja myötätuntoa. Elämä on opettanut, että en neuvo, jos en ole varma toisen pyytävän neuvoja ja minun olevan ao. asiassa oikeasti viisaampi.
Ohis, ei ap
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin edes puhut koko ongelmasta muille tai pyydät siihen apua
onko sun sukulaiset jotain ajatuksenlukijoita, vau
Hehe. Eli sinäkin kuulut näihin suuttujiin ja ärsyyntyjiin.
Ap
P.S. Nämä ihmiset ei anna minulle neuvomisvauhtiin päästyään edes suunvuoroa siihen, että voisin kertoa mitä olen jo kokeillut
Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Ihmisillä on halu auttaa toisiaan, ja se että kertoo jollekin ongelmastaan (vaikka sitten kysyttäessä) käytännössä laukaisee tämän auttamishalun. Eli sitten kerrotaan niitä omia ratkaisuehdotuksia. Jos toinen tuntuu suhtautuvan kovin jyrkän kielteisesti esim. koska neuvot on aika kotikutoisia ja itsestäänselviä, ihminen loukkaantuu, koska *hän tarkoitti hyvää*. Tarkoitus oli ensisjaisesti henkisesti olla tukena ja ymmärtää, ja siksi tuntuu ikävältä kovin jyrkkä itse faktaneuvojen ruotiminen ja toteaminen ettei toimi. Joskus myös neuvoja voi turhautua ihan siitä, että hän itse kokee itsensä riittämättömäksi kun ei osaa auttaa, ja turhautuminen purkautuu sitten niin että neuvottu kokee että hänelle on ärsyynnytty.
Vaikuttaa kyllä ap vähän sosiaalisesti kömpelöltä, kun ihan tosisaan esim. kysyy pitäisikö ihan valehdella joskus näissä asioissa. Toki pitäisi. Jos tietää että toinen on sen luonteinen että ottaa liian vakavasti ongelman omakseen kun siitä hänelle kerrotaan, alkaa murehtia sitä tai käyttää paljon omaa aikaansa ratkaisujen etsimiseen, on normaalia lähimmäisenrakkautta olla kuormittamatta tällaista ihmistä ongelmillaan. Eli valehdella että kaikki on hyvin vaikkei ehkä olisikaan. Samoin jos joku antaa hyvää tarkoittaen vähän lapsellisia, osaamattomia neuvoja, niin ei niihin kannata sanoa oikein mitään, hymähdellä vaan jotain yleismyötäilyä ja odottaa että puheenaihe vaihtuu.
Minua ylipäätään ärsyttää, kun moni on niin tietävinään, niin tietävinään, kuinka toisen ihmisen tulisi missäkin tilanteessa toimia ja sitten kaaaaikki ongelmat ratkeaa, oli kysymys sitten avio-ongelmista, lastenkasvatuksesta, työllisyydestä tai mistä hyvänsä.
Totuus on, että kukaan meistä ei voi arvostella toisen elämänvalintoja kovinkaan kärkkäästi, kun ei ole päivääkään kyseisen henkilön nahoissa ollut. Suosittelisinkin jokaiselle empatiaa ja tukea sen ainaisen "tekisit näin ja toimisit noin"-paasaamisen sijaan.