Miksi muut ihmiset ärsyyntyy ja hermostuu, jos sinulla on joku vaikea ongelma, ja pikkuniksit ei siihen auta?

Tiedän tunteen.

Olen joutunut tilanteeseen jossa sain standarditoimenpiteenä avukseni tiimin, joka piti sisällään myös sosiaalityöntekijän.

Päätin käyttää hänen palveluita muutaman kerran, eräässä minua kuormittavassa velka-asiassa. Teimme yhdessä suunnitelman kuinka toimia ja asiaa edistää.

Toimin ohjeiden mukaan ja olin ns. tehnyt kotiläksyni. Sosiaalityöntekijä näytti siltä että häneltä loppuivat neuvot, eikä hän tuntunut uskovan että en ollut saanut asiaa hoitavaa virkamiestä kiinni tai kyseinen virkamies kieltäytyi joustamasta tai hoitamasta asiaa. Hän tarttui puhelimeen ja kohtasi pian nenäni edessä samat ongelmat jotka olin itsekin kohdannut.

Tämän jälkeen vastaanotolla oli ahdistavaa käydä, vaikka eihän se minun syyni ollut.

En voinut olla miettimättä minkälaisia sossun muut asiakkaat mahtoivat olla.

Siinäpä pulma. Minun ongelmani on se, että en löydä töitä. Ensimmäinen pikkuniksi on se, että hakemus pitää kirjoittaa jokaiseen paikkaan erikseen sopivaksi. Toinen niksi se, että pitää karsia ansioluettelosta turhat pois. Ja kolmas, että pitää hakea ihan kaikenlaisia työpaikkoja, vaikkeivät ne olisi edes omalta alalta.

Kieltämättä alkaa rassata, kun sanoo samalle neuvojalle kolmattakymmenettä kertaa, että hakemus on räätälöity satoja kertoja, ansioluettelosta ei voi karsia yhtään koulutusta eikä työpaikoistakaan muuta kuin kesätyöt, ja että haettu on niin laidasta laitaan, että TE-virkailijakin kielsi kuulostamasta liian epätoivoiselta.

Minulla on jopa työttömyyttäkin pahempi ongelma, mutta siitä en voi puhua, koska pienet ja isot niksit eivät auta. Tilanne on johtamassa siihen, että koska en voi puhua kenellekään mitään, minulla ei enää edes ole niitä, joille puhua. Tähän ei tehoa se niksi, että puhukaa sitten kivoista pikkuasioista, koska minun elämääni ei enää piristetä kahvikupillisella tai ikkunalla hyppivän talitintin katselemisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ennen kuin edes puhut koko ongelmasta muille tai pyydät siihen apua

onko sun sukulaiset jotain ajatuksenlukijoita, vau

Hehe. Eli sinäkin kuulut näihin suuttujiin ja ärsyyntyjiin. 

Ap

P.S. Nämä ihmiset ei anna minulle neuvomisvauhtiin päästyään edes suunvuoroa siihen, että voisin kertoa mitä olen jo kokeillut

Jaahas, mua eniten ihmetyttää se että miten ne tietää sun ongelmasta kun et ole niille sitä edes kertonut.

Mutta sä otat nokkiisi varmaan joka asiasta tai ainakin loukkaat viestintuojaa kuten nyt.

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä pulma. Minun ongelmani on se, että en löydä töitä. Ensimmäinen pikkuniksi on se, että hakemus pitää kirjoittaa jokaiseen paikkaan erikseen sopivaksi. Toinen niksi se, että pitää karsia ansioluettelosta turhat pois. Ja kolmas, että pitää hakea ihan kaikenlaisia työpaikkoja, vaikkeivät ne olisi edes omalta alalta.

Kieltämättä alkaa rassata, kun sanoo samalle neuvojalle kolmattakymmenettä kertaa, että hakemus on räätälöity satoja kertoja, ansioluettelosta ei voi karsia yhtään koulutusta eikä työpaikoistakaan muuta kuin kesätyöt, ja että haettu on niin laidasta laitaan, että TE-virkailijakin kielsi kuulostamasta liian epätoivoiselta.

Minulla on jopa työttömyyttäkin pahempi ongelma, mutta siitä en voi puhua, koska pienet ja isot niksit eivät auta. Tilanne on johtamassa siihen, että koska en voi puhua kenellekään mitään, minulla ei enää edes ole niitä, joille puhua. Tähän ei tehoa se niksi, että puhukaa sitten kivoista pikkuasioista, koska minun elämääni ei enää piristetä kahvikupillisella tai ikkunalla hyppivän talitintin katselemisella.

Kiitos, juuri tätä tarkoitan. Minullakin on useampi vaikea elämäntilannejuttu, joista en välttämättä edes halua puhua mutta muut niistä haluavat kysellä ja neuvoa joka kerta kun nähdään. Ja jos joudun sitten melkein kaikesta valehtelemaan, etten vain olisi sosiaalisesti kömpelö (kuten tässä ketjussa vinkattiin), niin mitä minulle jää? Ei ketään jolle puhua asioistani kuten ne ovat vaan vain liuta ihmisiä, joille pitää valehdella. Olen sitten mieluummin yksin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan anna neuvoksi pikkuniksiä. Neuvolan terkkarina vastaan nykyisin aina, että vie lapsi lääkäriin, pikkunikseistä ei nyt ole apua. Jos äiti sanoo, että olen jo käyttänytkin, mutta vikaa ei löydy, niin muistutan, että lääkäri on osaavampi kuin terkkari, joten eipä taida refluksiin olla mitään apua.

Sinunlaista terkkaria minä arvostaisin, ja kiittäisin sinua rehellisestä vastauksesta! Ap

Asiakkaat ei arvosta. He haluavat poppakonstin. Tietäisin montakin, mutta en kerro, koska jokaiseen ehdotukseen sanotaan, että olen jo kokeillut.

Allekirjoitan tämän hermostumisen. Olen sinkku ja olin myös työttömänä pitkään, monet kaverit olivat jotenkin ärsyyntyneitä tilanteestani kun töitä ei löytynyt vaikka olen normaali, koulutettu, ihminen. Koitin ottaa tilanteen rauhallisesti, sillä tiesin hakevani töitä ja että jossain vaiheessa tilanne muuttuisi. 

Ajattelin että ko. ihmiset olivat itse "heikompia" tai eivät olisi kestäneet tuota tilannetta, jos kerran jo hermostuivat puolestani. Ehkä se oli jonkinlaista empatiaa minua kohtaan. Toivat sen vain esille oudosti.

Asia kuitenkin muuttui, sain töitä. Parisuhdetta en ole löytänyt, en tiedä ihmetteleekö sitä kukaan enää.

Sanoisin, että ihmiset ärsyyntyvät nykyisin kaikesta todella helposti. Kaiken pitäisi mennä putkeen ja oikeaan lopputulokseen. Nämä neuvojat ajattelevat, että nyt homma laitetaan käyntiin ja viedään putkessa kunnolla loppuun asti. Sitten tulet sinä, joka torppaat sen jo puolivälissä. Tässä vaiheessa, he yrittävät vielä kiertää toista kautta perille asti, mutta kun huomaavat, että sinun suunnalta kaikki heidän ehdottamat tiet hyvään lopputulokseen on käytetty, he turhautuvat. Ihmiset eivät voi hyväksyä, ettei aina ole ratkaisua tai ainakaan hyvää sellaista tai ainakaan heidän suustaan ja tämä ärsyttää heitä. Heidän oma kuvitelma, siitä omasta täydellisyydestä saa kolauksen ja sitä sitten selitellän kuinka se olisi jotenkin sinun vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ärtyvät, koska kuvittelevat tietävänsä miten asiat menevät ja kun ne eivät menekään niin, se tarkoittaa etteivät he tiedäkään kaikkea. Väärässä oleminen ottaa pahasti ihmisten ylpeydelle ja he sen takia ärtyvät ja sysäävät syyn sinun niskaasi. Ajattelevat omassa päässään varmaankin, että olet tehnyt jotain väärin kun neuvot eivät ole toimineet.

Tämä pitää varmasti paikkansa. Hyvin mietitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ennen kuin edes puhut koko ongelmasta muille tai pyydät siihen apua

onko sun sukulaiset jotain ajatuksenlukijoita, vau

Hehe. Eli sinäkin kuulut näihin suuttujiin ja ärsyyntyjiin. 

Ap

P.S. Nämä ihmiset ei anna minulle neuvomisvauhtiin päästyään edes suunvuoroa siihen, että voisin kertoa mitä olen jo kokeillut

Jaahas, mua eniten ihmetyttää se että miten ne tietää sun ongelmasta kun et ole niille sitä edes kertonut.

Mutta sä otat nokkiisi varmaan joka asiasta tai ainakin loukkaat viestintuojaa kuten nyt.

Kyllä ihmiset vain saa tietää asioita muutakin kautta. Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tietää toistensa asiat, vaikka itse ei kertoisi kuin lähimmilleen. Ja esimerkiksi se perintöjuttu, siskoni puhui siitä monelle vaikka itse en. Ja monesti en edes osaa ennakoida, että joudun neuvojen kohteeksi. Jos vaikka kaupassa törmään puolituttuun vauvani kanssa, ja tämä kysyy, että "mites, onko vauvalla ollut mahavaivoja" ja minä vastaan, että "nojoo, refluksia, mutta kyllä tässä selvitään", niin en osaa edes arvata, että joudun ensin vinkkitulvan ja sitten hermostumisen kohteeksi. Ap

Ap, kun joku seuraavan kerran antaa sinulle jonkun (vaikka kuinka turhan) neuvon, kiitä kohteliaasti. Keskustelu loppuu siihen.

I feel you, ap.

t.kristallikissa, alias palstalla äitihulluksi haukuttu, koska en kiitellyt ja iloinnut toimimattomista neuvoista äitini ilkeyteen minua kohtaan liittyen

Vierailija kirjoitti:

I feel you, ap.

t.kristallikissa, alias palstalla äitihulluksi haukuttu, koska en kiitellyt ja iloinnut toimimattomista neuvoista äitini ilkeyteen minua kohtaan liittyen

Mutta tosin kuin ap, sinä senkuin jaksat niitä neuvoja vaan pyytää ja pyytää ja sitten haukut ja solvaat, kun ne eivät ole mieleisiä. Ap taas ei neuvoja pyydä, eikä solvaa niiden antajia. Big difference!

Sit viel sellainen seikka, että aina ne toiset ei kuitenkaan tiedä ihan kaikkea ja jo senkin takia ohjeet ja ajatukset menee vähän väärille raiteille. Joskus voi olla niin, että esim. kun joku asia näyttäytyy niin, että siinä olisi toimittu huonosti tai typerästi, kun olisi pitänyt toimia ”näin”, niin oikeasti siinä on joku syy miksi on toimittu juuri niin eikä näin eli se toinen vaihtoehto on ollut kyllä tiedossa, mutta ihan tietoisesti toimittu toisella tavalla. Ei tietenkään päde aina, mutta joskus voi tulla noloja tilanteita kun se besserwisser ei itse ole ehkä osannut ajatella asioita monelta eri kannalta, vaan ainoastaan yhdeltä kantilta.

Monesti (99/100) tämä ongelmainen pyytää apua vaikkei halua ratkaisua ongelmiinsa, ainakaan jos sen ongelman ratkaiseminen vaatii jotain vaivan näköä tms. Eli ongelmainen haluaa puhua ja vatvoa ongelmaansa kunnes jotenkin itsestään katoaa. Ja tottakai tämä kuunteli (jolta pyydetään "apua") turhautuu kun hänen aikaansa tuhlataan johonkin ei-hyödyttävään valitusterapiaan eivätkä "pikkuniksit" kelpaa.

Koska aloittaja osasi avata ilmiötä vain yleisluonteisesti, oletan, että olet kyseisen kaltainen valittaja. Koska mieleesi ei tullut ainoatakaan esimerkkiä, jossa olisit kaikkesi tehnyt jonkin mystisen ongelman ratkaisemiseksija edelleen vain samaa neuvoa tarjottaisiin. Usein kun ne pikkunikst tehoaisivat (ja siksi niitä toistellaan) jos ne viitsisi oikeasti ottaa käyttöön. Mutta kun se on niin työlästä ratkaista omia ongelmiaan niin mieluummin valitellaan ja odotetaan ihmettä.

Mä nyt sanon vaan että kaikki kissat on trolleja tällä palstalla. Kukaan ei täällä ole tosissaan ollut kyselemässä henkilökohtaisiin ongelmiin neuvoja. Liian skitsoja neuvonantajia. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja.

Vierailija kirjoitti:

Monesti (99/100) tämä ongelmainen pyytää apua vaikkei halua ratkaisua ongelmiinsa, ainakaan jos sen ongelman ratkaiseminen vaatii jotain vaivan näköä tms. Eli ongelmainen haluaa puhua ja vatvoa ongelmaansa kunnes jotenkin itsestään katoaa. Ja tottakai tämä kuunteli (jolta pyydetään "apua") turhautuu kun hänen aikaansa tuhlataan johonkin ei-hyödyttävään valitusterapiaan eivätkä "pikkuniksit" kelpaa.

Koska aloittaja osasi avata ilmiötä vain yleisluonteisesti, oletan, että olet kyseisen kaltainen valittaja. Koska mieleesi ei tullut ainoatakaan esimerkkiä, jossa olisit kaikkesi tehnyt jonkin mystisen ongelman ratkaisemiseksija edelleen vain samaa neuvoa tarjottaisiin. Usein kun ne pikkunikst tehoaisivat (ja siksi niitä toistellaan) jos ne viitsisi oikeasti ottaa käyttöön. Mutta kun se on niin työlästä ratkaista omia ongelmiaan niin mieluummin valitellaan ja odotetaan ihmettä.

No jos joku vain valittaa ylipainoaan vaikka syö karkkia joka päivä, niin ehkä hänelle toimii pikkuniksi lopeta karkinsyönti. Mutta en ymmärrä miksi moni halusi neuvoa minua siinä perintöjutussa, vaikka tiesi että minulla on jo siinä juristi ja nämä ihmiset ei itse tunteneet lakia. Ja teit minusta väärän oletuksen, en tykkää valittamisesta enkä jankkaa ongelmistani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti (99/100) tämä ongelmainen pyytää apua vaikkei halua ratkaisua ongelmiinsa, ainakaan jos sen ongelman ratkaiseminen vaatii jotain vaivan näköä tms. Eli ongelmainen haluaa puhua ja vatvoa ongelmaansa kunnes jotenkin itsestään katoaa. Ja tottakai tämä kuunteli (jolta pyydetään "apua") turhautuu kun hänen aikaansa tuhlataan johonkin ei-hyödyttävään valitusterapiaan eivätkä "pikkuniksit" kelpaa.

Koska aloittaja osasi avata ilmiötä vain yleisluonteisesti, oletan, että olet kyseisen kaltainen valittaja. Koska mieleesi ei tullut ainoatakaan esimerkkiä, jossa olisit kaikkesi tehnyt jonkin mystisen ongelman ratkaisemiseksija edelleen vain samaa neuvoa tarjottaisiin. Usein kun ne pikkunikst tehoaisivat (ja siksi niitä toistellaan) jos ne viitsisi oikeasti ottaa käyttöön. Mutta kun se on niin työlästä ratkaista omia ongelmiaan niin mieluummin valitellaan ja odotetaan ihmettä.

No jos joku vain valittaa ylipainoaan vaikka syö karkkia joka päivä, niin ehkä hänelle toimii pikkuniksi lopeta karkinsyönti. Mutta en ymmärrä miksi moni halusi neuvoa minua siinä perintöjutussa, vaikka tiesi että minulla on jo siinä juristi ja nämä ihmiset ei itse tunteneet lakia. Ja teit minusta väärän oletuksen, en tykkää valittamisesta enkä jankkaa ongelmistani. Ap

Nytkin jankkaat tällä palstalla eli kyllä valittaminen on sinulla tapana vaikket siitä erityisemmin tykkäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti (99/100) tämä ongelmainen pyytää apua vaikkei halua ratkaisua ongelmiinsa, ainakaan jos sen ongelman ratkaiseminen vaatii jotain vaivan näköä tms. Eli ongelmainen haluaa puhua ja vatvoa ongelmaansa kunnes jotenkin itsestään katoaa. Ja tottakai tämä kuunteli (jolta pyydetään "apua") turhautuu kun hänen aikaansa tuhlataan johonkin ei-hyödyttävään valitusterapiaan eivätkä "pikkuniksit" kelpaa.

Koska aloittaja osasi avata ilmiötä vain yleisluonteisesti, oletan, että olet kyseisen kaltainen valittaja. Koska mieleesi ei tullut ainoatakaan esimerkkiä, jossa olisit kaikkesi tehnyt jonkin mystisen ongelman ratkaisemiseksija edelleen vain samaa neuvoa tarjottaisiin. Usein kun ne pikkunikst tehoaisivat (ja siksi niitä toistellaan) jos ne viitsisi oikeasti ottaa käyttöön. Mutta kun se on niin työlästä ratkaista omia ongelmiaan niin mieluummin valitellaan ja odotetaan ihmettä.

No jos joku vain valittaa ylipainoaan vaikka syö karkkia joka päivä, niin ehkä hänelle toimii pikkuniksi lopeta karkinsyönti. Mutta en ymmärrä miksi moni halusi neuvoa minua siinä perintöjutussa, vaikka tiesi että minulla on jo siinä juristi ja nämä ihmiset ei itse tunteneet lakia. Ja teit minusta väärän oletuksen, en tykkää valittamisesta enkä jankkaa ongelmistani. Ap

Nytkin jankkaat tällä palstalla eli kyllä valittaminen on sinulla tapana vaikket siitä erityisemmin tykkäisi.

Ensinnäkään ap ei ole valittanut tuossa viestissään mistään, vaan hän vain vastasi kommenttiisi, korjasi väärän käsityksesi ja jatkoi keskustelua eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti (99/100) tämä ongelmainen pyytää apua vaikkei halua ratkaisua ongelmiinsa, ainakaan jos sen ongelman ratkaiseminen vaatii jotain vaivan näköä tms. Eli ongelmainen haluaa puhua ja vatvoa ongelmaansa kunnes jotenkin itsestään katoaa. Ja tottakai tämä kuunteli (jolta pyydetään "apua") turhautuu kun hänen aikaansa tuhlataan johonkin ei-hyödyttävään valitusterapiaan eivätkä "pikkuniksit" kelpaa.

Koska aloittaja osasi avata ilmiötä vain yleisluonteisesti, oletan, että olet kyseisen kaltainen valittaja. Koska mieleesi ei tullut ainoatakaan esimerkkiä, jossa olisit kaikkesi tehnyt jonkin mystisen ongelman ratkaisemiseksija edelleen vain samaa neuvoa tarjottaisiin. Usein kun ne pikkunikst tehoaisivat (ja siksi niitä toistellaan) jos ne viitsisi oikeasti ottaa käyttöön. Mutta kun se on niin työlästä ratkaista omia ongelmiaan niin mieluummin valitellaan ja odotetaan ihmettä.

No jos joku vain valittaa ylipainoaan vaikka syö karkkia joka päivä, niin ehkä hänelle toimii pikkuniksi lopeta karkinsyönti. Mutta en ymmärrä miksi moni halusi neuvoa minua siinä perintöjutussa, vaikka tiesi että minulla on jo siinä juristi ja nämä ihmiset ei itse tunteneet lakia. Ja teit minusta väärän oletuksen, en tykkää valittamisesta enkä jankkaa ongelmistani. Ap

Nytkin jankkaat tällä palstalla eli kyllä valittaminen on sinulla tapana vaikket siitä erityisemmin tykkäisi.

Ensinnäkään ap ei ole valittanut tuossa viestissään mistään, vaan hän vain vastasi kommenttiisi, korjasi väärän käsityksesi ja jatkoi keskustelua eteenpäin. 

Ensinnäkin koko keskustelu perustuu valitukseen, luitko aloitusta? Ei hätää, jätän teidän rauhaan itkemään, heippa hei!

Olen kyllä törmännyt siihen että kun avaudun jostain hankalammasta jutusta, ainakin pari sukulaista/tuttavaa menee sellaiseen ”ongelmanratkaisumoodiin", ihan kuin he voisivat päättelemällä ratkaista ongelman jonka kanssa teen töitä ammattiterapeutin kanssa (ja edistyn kyllä). Se turhauttaa jossain määrin vaikka se onkin hänen tapansa auttaa. Erään toisen sukulaisen eka reaktio on aina vähättely: jos kerron kärsiväni pakkoajatuksista, hän vastaa että "ei kannata kato turhaan murehtia, siitä tulee vaan paha mieli". Muutamia asioita olen onnistunut hänelle rautalangasta vääntämään mutta kyllähän sitä hyvin tarkkaan valitsee ne ihmiset joille näistä kertoo.

Käsittääkseni kyseessä on lähinnä tavallisen, epätäydellisen ihmisen yritys auttaa omilla keinoillaan toista epätäydellistä ihmistä, tai rohkaista eteenpäin. Kun ongelmat ovat kuitenkin tarpeeksi isoja, nämä kommentit ja lähestymistavat tuntuvat pahimmillaan hyvinkin loukkaavilta, vähän kuin jos vatsasyöpään sairastuneelle alettaisiin antaa vinkkejä terveellisestä ruokavaliosta. Olen koko ikäni saanut kuulla olevani "liian herkkä". No milläs sen herkkyyden sitten poistaisi? Sama kuin sanoisi toiselle että sinulla on ihan vääränlainen luuston rakenne.