Jos voisit sensuroimatta sanoa ihan mitä vain,

Sanoisin eräälle vanhalle ystävälleni, etten pidä häneen enää yhteyttä siksi, koska hän on niin itsekäs ja vaikea ihminen. Hän oli nuorena koulukiusattu, minkä takia hän on ottanut oikeudekseen nykyään loukata muita ihmisiä ja korostaa omaa erinomaisuuttaan (vaikka siihen ei aina olisikaan aihetta). Otan oikeudekseni valita, haluanko ikäviä vai mukavia ihmisiä ympärilleni, elämä on liian lyhyt siihen että olisin jonkun haukuttavana ja itsetunnon pönkittäjänä. Hän varmasti ajattelee, etten pidä häneen yhteyttä, koska minä olen vaikea ihminen ja kateellinen hänelle jostain syystä.

Naapurille: Kasvata lapsiasa! Olet valmistunut maisteriksi sosiaalityö pääaineena, mutta lasten ja nuorten kanssa sun metodit ei toimi. Lässyttäminen ja ymmärtäminen ei riitä reaalimaailmassa. Sun 6v. vie sua kuin pässiä narussa. Ja ei, vika ei ole eskarin henkilökunnassa, joka sanojesi mukaan ei ole tarpeeksi kyvykästä ymmärtämään lapsesi vaikeuksia tunteiden hallinnassa. Sun lapsesi on kerta kaikkiaan huonosti kasvatettu, ellei kasvattamaton.

Sun neljäsluokkalainen on itse pikku piru. Sä et vaan sitä näe. Lapsi terrorisoi koululuokassa ja oppilashuoltoryhmä antaa sulle neuvoja. Sä naureskelet niille neuvoille ja kerrot kyllä tietäväsi heitä paremmin, koska olet niin järjettömän pätevä. Ja teidän teini-ikäinen on valehteleva liero. Ryhdistäydy  nainen! Kanna vastuuta ja kasvata! 

Huh, helpotti. Todellisuudessa en sano mitään. En voi.

"En käsitä työnantajaa joka antaa alaisen noin pompotella?"

Ei kuule ole työnantajalla oikeutta evätä töistä poissaoloa lapsen sairauden takia, vielä vähemmän oman. Kalenterimerkinnät eivät ole varmaa todistusta siitä, että hommia ei hoideta, mutta ihan riittävä kyllä.

Jos kukaan uskaltaa äiti/isä-työntekijää mitenkään kyseenlaistaa, eli ei pelaa sanattomalla ymmärryssopimuksella "lapsikorttia", niin saat sellaisen rähinän päällesi.

Työelämän joustot tarkoittavat käytännössä sitä, että muut joustavat tekemään lapsiperheiden äippien ja isköjen duunit.

Sanoisin, etta se on ihan totta, etta nainen haluaa rikkaan ja yksinkertaisen miehen, kuten joku taalla toisaalla totesi. Mika siina onkin?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:43"]

"En käsitä työnantajaa joka antaa alaisen noin pompotella?"

Ei kuule ole työnantajalla oikeutta evätä töistä poissaoloa lapsen sairauden takia, vielä vähemmän oman. Kalenterimerkinnät eivät ole varmaa todistusta siitä, että hommia ei hoideta, mutta ihan riittävä kyllä.

Jos kukaan uskaltaa äiti/isä-työntekijää mitenkään kyseenlaistaa, eli ei pelaa sanattomalla ymmärryssopimuksella "lapsikorttia", niin saat sellaisen rähinän päällesi.

Työelämän joustot tarkoittavat käytännössä sitä, että muut joustavat tekemään lapsiperheiden äippien ja isköjen duunit.

 [/quote]

Ai, mä ymmärsin että hän teki etätöitä.

EN HALUA OLLA JEHOVANTODISTAJA! EN jaksa uskoni pakotteita!

Sanoisin hanelle, etten koskaan ollut hanen ystavansa, enka sen toisenkaan. Kyse oli harhautusOperaatiosta, tarkkaan suunnitellusta. Kaikki tieto on nyf f_aileissa valmiina virtaamaan sahkon nopeudella ja levittymaan joka ikiseen yhteiskaytossa olevaan koneeseen.

Ommulla ystavapiirissa myos taiteilijoita, mutta eihan ole freelance-tanssija vaan samanlainen keittiotanssija kuin minakin, ei ole mies, mutta se toinen on, tai ehka kaksi, se riippuu

\\\|   {kdG}|

Sanoisin naapurin nuorelle äidille, että rauhoitu nyt hyvä nainen. Sinun ei oikeasti tarvitse kontata siellä kiipeilytelineessä leikki-ikäisesi perässä, eikä muutenkaan olla puistossa koko ajan puolen metrin säteellä lapsestasi. Anna vähän pidempää liekaa, niin se kolmevuotiaasi ei kasva yhtä pelokkaaksi aikuiseksi kuin sinä.

Pomolle:

Loska olen osa-aikainen, lopeta heti vaatimasta samoja tuloksia kuin kokopäiväisiltä. Teen 75% työajasta eli 75% tuloksenon riitettävä sulle.syy on se, että kärsin kroonisesta depressiosta, joka lääkkeiden ja hyvien elämäntapojen ansiosta pysyy hyvin aisoissa. Jos kuormitun liikaa, hajoan.

Sanoisin kaikille läheisilleni, että elän sellaista elämää, joka ei vastaa lainkaan henkilökohtaista arvomaailmaani.

Kaksi lasta ja sitoutuminen mieheen eivät tätä kuitenkaan tee tätä mahdolliseksi.

Enää en voi valita.

Sanoisin myös, että olen h e l v e t i n uupunut. Ja olen sen sanonutkin, miehelleni ja useille läheisilleni. Vastaus on, että kohta helpottaa. Rämmin suossa, jossa olen rämpinyt jo kuusi vuotta. Olen todella, todella väsynyt. Oravanpyörässä uupunut, riutunut, itsekunnioituksensa ja itsemääräämisoikeutensa kadottanut.

Kertoisin/huutaisin miten kyllästynyt olen varsinkin venäläisten turistien huonoihin käytöstapoihin. Sairastan tällä hetkellä kolmea eri sairautta, joihin syön viittä eri lääkettä, ja varsinkin kaupassa käytöstavat tuppaavat unohtumaan ryssiltä kokonaan. Minua on telottu ostoskärryillä, minut on melkein kaadettu päin hyllyjä ja tönitty. Juuri tällaisia asioita minun pitäisi välttää kaikin voimin, jotta en kaadu ja saa haavoja joista verenkiertoon pääsisi infektio pahentaen tilannettani. Kotiinkaan en halua linnoittautua, on sitä joskus kauppaankin päästävä.

Toinen asia on ihmisten säälivät katseet. Tätä tapahtuu kaikkien osalta, ei ainoastaan turistien. Tiedän olevani turvoksissa ja hassun näköinen, mutta mitä siitä?! Pahinta on sellainen tietty pilkallinen hymy tai naurahdus. Nyt ymmärrän lääkityksen takia mitä jotkut ylipainoiset joutuvat oikeasti kestämään. Pöyristyttävää!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:21"]

"Ai jaa, "etätyöpäivä"..? Joo, kalenterissasi lukeekin, että lapsen muskariesitys on kymmeneltä ja muutakin yksityistä asiaa on tekeillä "etätyöpäivänä". S---nan lehmä, päätä jo, haluatko olla kotirouva vai käydä töissä! Täällä muut joutuu ylitöitä painamaan kun sä esität etätyötä!"

On todella paskaa olla töissä paikassa, missä kaikilla on pieniä lapsia ja koko ajan on joku poissa "lapsi sairas" "toinen lapsi sairas" "no nyt mä sain sen taudin!" jne jne.

Vituttaa olla työnantajan roolissa, aivan perseestä, koskaan en palkkaa enää kutemisikäisiä ihmisiä. "Mistä tuntee vakinaistetun naisen? Positiivisesta raskaustestistä."

[/quote]

Höpö höpö. Kyllä mä sain sen vakidiilin vasta kun kolme lasta oli tehtynä. Yhtäkään en ole sen jälkeen tehnyt, enkä tee.

Haluan rikkaan miehen, jolta saan edes rahallista iloa :D 

Miehelle sanoisin, että voisiko tehdä munallensa jotakin, jotta se kestäisi kauemmin, kuin sen minuutin verran... Olen sanonut, että voi siis pidentää kestävyyttä, mutta olen antanut ymmärtää, että mua se ei niinkään haittaa, vaikka haittaa ihan sairaasti.. en kehtaa, pelkään, että se olisi liikaa hänelle... Mutta ei hän tee easia eteen mitään, joten oletan, että suhteessamme ei ole enää seksiä.. ihmeellistä..

Äidilleni sanoisin, että en ehkä halua kasvattaa lastani niin kuin sinä kasvatit, joten älä neuvo jos en kysy, ja jos sinä et saanut maitoa tissistä tulemaan kun olin vauva, ei tarkoita sitä mun ei edes kannata yrittää!!

Ystävälleni sanoisin, että katsoisi peiliin ja ei ole lapsten syy heidän ero, ei hänenkään, mutta ei sitä lapsille pidä kostaa... Ja aikuistuisi jo!!!

Miehen veljelle sanoisin, että lopeta se vitun valitus ja mene saatana töihin paska sossupummi joka on 20 v nuori MIES, vittu minä olin töissä varastossa kahdessa vuorossa  ja jopa silloinkin kun olin raskaana, nyt koulussa jotta ei tarttis sitä paskaa enää tehdä...

Aika monelle tekisi mieli huutaa, että eivät kaikki pidä työnteosta SAATANA!!!! mutta jotenkin normaalit ihmiset sitä tekevät, perkele!!!

Niin juuri: PERKELE! SAATANA!

Ihanaa, nyt helpotti.

Sanoisin anopille, että voisitko lakata tuomasta niitä aivan liian suuria vaatteita lapsille. Se että jätät "reilusti kasvuvaraa" tarkoittaa, että minun pitää varastoida vaatteet väliajaksi johonkin, ja yleensä ne sinne unohtuvatkin ja löytyvät vasta kun ovat jo liian pieniä. Voisitko tuoda sopivankokoisia vaatteita, kun olen monta kertaa ne oikeat senttikoot sinulle kertonut.

Sanoisin pomolleni suorat sanat. Toisin eräitä asioita julkisuuteen. En tee, koska tarviten rahaa.

Sanoisin työkaverille, että en jaksa enää odottaa, että sä teet aloitteen. Mennään sänkyyn tai edes suudellaan.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 14:52"]

Aiemmin uskoin, että olen biseksuaali ja se "mahdollistaa" minulle onnellisen avioliiton rakastamani miehen kanssa. Nyt alan olla varma, että en ole lainkaan kiinnostunut miehistä, en halua miehiä. Olen varmaankin lesbo, joka elänee hyvän ja tasaisen mutta tältä osin valheellisen elämän. Miehelleni: Rakastan sinua valtavasti, mutta en intohimoisesti vaan niinkuin ystävää. En silti koskaan jätä sinua ja lapsia, olette liian tärkeitä. Valinnan tilanteessa en sitten kuitenkaan pidä omia emotionaalisia tai seksuaalisia tarpeitani tärkeämpinä kuin sitä, että teidän elämänne ei järky.

[/quote]

Kuin oma tekstini olisi. Täysin samat ajatukset ja tunteet.

Kertoisin ongelmalapsen suunpieksäjä-äidille, että hänen käytöksestään paistaa alemmuudentunne ja kateus.