Te joilla kaksi lasta, kommentteja kaipaan

Meillä on lapset tasan 2 v ikäerolla ja toki alkua tuntui raskaalta, mut ei käynyt mielessäkään laittaa isompaa päiväkotiin. Nyt esikoinen on 4v ja käy kerhossa 2xviikko. Kyllä kahden kans pärjää.

Meillä oli 1,5 v ikäeroa, eikä olisi tullut mieleenkään laittaa esikoista hoitoon. Hyvin kaikki meni, lapset oppivat toistensa rytmiin melko sujuvasti, vauva nukkui vaunuissa kun oltiin esikoisen kanssa puistossa jne. Hyvin se menee!

Kaikki on niin suhteellista. Itselleni syntyi toinen kun esikoinen oli 1 v 3 kk. Työmäärä ei tuplaantunut saati kymmenkertaistunut. Oma suhtautuminen muuttuu, esikoisen hoito tuntuukin yhtäkkiä paljon helpommalta kuin ennen. Kakkonen syntyi ollessamme viikonloppureissulla 500 km päässä kotoa. Menomatkalla esikoisen kärttyily oli hermoja raastavaa, tulomatkalla kun olikin vauva takapenkillä niin esikoisen kitinät kesti ihan eri tavalla kun toivoi vain että vauva pysyisi rauhassa. Jos sinulla on vielä apujoukkoja niin en todellakaan usko että tulee ongelmia, etenkin kun esikoinen on noin iso. Vauvan hoito voi olla teille yhteinen mukava "harrastus". :)

Kaikki on niin suhteellista. Itselleni syntyi toinen kun esikoinen oli 1 v 3 kk. Työmäärä ei tuplaantunut saati kymmenkertaistunut. Oma suhtautuminen muuttuu, esikoisen hoito tuntuukin yhtäkkiä paljon helpommalta kuin ennen. Kakkonen syntyi ollessamme viikonloppureissulla 500 km päässä kotoa. Menomatkalla esikoisen kärttyily oli hermoja raastavaa, tulomatkalla kun olikin vauva takapenkillä niin esikoisen kitinät kesti ihan eri tavalla kun toivoi vain että vauva pysyisi rauhassa. Jos sinulla on vielä apujoukkoja niin en todellakaan usko että tulee ongelmia, etenkin kun esikoinen on noin iso. Vauvan hoito voi olla teille yhteinen mukava "harrastus". :)

Meillä oli esikoinen 4 v kun nuorempi syntyi. Samassa tilanteessa oli paikkakunnan vaihto ja lapsi jäi kotiin koska en uudessa paikkakunnsassa katsonut tarpeelliseksi päiväkotiin laittoa vaan että korhossa 2 x vko:ssa.

Tälle meidän 4 v.lle se oli ihan liian vähän. Muutos entiseen oli aivan liian iso. Aktiivinen päiväkoti ja kaverit. Ja tilalle tuli kahdesti viikossa pari tuntia kerhoa, jossa oli kotiäitien lapset lähinnä opettelemassa erossa oloa, ei hän saanut kavereita, täydellinen taantuma. Käden taidot, omatoimisuus, kaikki taantui.

Lapsi aloitti valtavat kiukuttelukohtaukset,s yynä ihan vaan turhautuminen ja yksinäisyys. Käytiin me kaikissa äiti-lapsi jutuissa ja avoimissa päiväkerhoissa. mitä oli uudella paikkakunnalla. KAIKKI olivat alle 3 v. Jos joku 3 v, se oli tyttö. Ei yhtään samanikäistä poikaa.

Leikkipuistoissa oli kotiäidit ja perhep.hoitajat, kaikilla alle 3 v lapsia. Yhden kerran tapahtui mielenkiintoista.

Pph:n hoito lapsi, saman ikäinen kuin omani, ja tämä minun omani "kohtasivat" toisensa leikkipuistossa. Lapset seisoivat ja tuijottivat toisiaan. Selkeästi kyseessä oli tilanne, jossa lapset huomasivat, että he ovat saman ikäisiä ja myös sen, että toinen vaikutti kivalta, tuon kanssa voisi leikkiä. Pph.n ryhmässä kaikki muut lapset olivat pieniä ja ilmeisesti tämä lapsi oli ainoa vanhempi ja ehkä vähän yksinäinenkin. Lapset olisivat voineet löytää edes siksi kerraksi toisistaan leikkikaverin, edes hetkeksi.

Mutta pph myös huomasi, että oma lapsi on menossa leikkimään jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole pph.n lapsia. Hän huusi hoitolapsensa pois.

Tämän paikkakunnan pph.t tekivät tätä, eli heidän hoitolapset eivät saaneet leikkiä kotihoitolasten kanssa leikkipuistossa, vaan vain keskenään. Vaikka vanhemmat itsekin olivat paikalla ja seurasivat lasten leikkiä.

Minä kuvittelin, että lapselle olisi hyväksi jäädä kotiin ja kerho olisi riittävä. Ei ollut. Ei tälle lapselle. Minun jaksamisesta ei ollut kyse, ei ollut kyse siitä, osaanko tai selviänkö arjesta lasten kanssa. Ei se rankkaa ollut, selvisin hyvin. Mutta en voinut antaa lapselle ryhmää, en kavereita, kerho oli taantuma, tilanne oli taantuma.

Hän pääsi päiväkotiin osa-aikaryhmään 5 vuotiaana, ja toki eskari + kouluun sitten, mutta tuo vuoden yksinäisyys oli niin totaalista, että sen jälkipyykkiä hoidetaan edelleen, sillä lapsella on ongelmia sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kanssa. Hän ei saanut harjoittaa niitä silloin, kun olisi ollut iänkin puolesta tarvetta, koska ei saanut mistään kavereita, oli aina yksin, eikä häntä huolittuo joukkoon, lukuisista yrityksistä huolimatta häntä ei vaan huolittu, eli ei ollut kyse kiusaamisesta tms. - lapsi ei ennättänyt käyttäytyä mitenkään, ei hyvin eikä huonosti, häntä vain ei uudella paikkakunnalla naapurin lapset huolineet joukkoonsa.

Mulla lapset 1,5 v ikäerolla, eikä kyllä käynyt mielessäkään laittaa vanhempaa päiväkotiin kuin nuorempi syntyi. Ihan kamala ajatuskin, että pitäisi laittaa toinen lapsi pois tieltä, että voi keskittyä toiseen. Ihan päinvastoinhan se pitäisi olla, ottaa se vanhempi lapsi mukaan vauvanhoitoon, hakemaan vaikka sukkaa tai pipoa, kun vauvaa puetaan, työntämään vaunuja äidin "avuksi" yms. Minusta tuossa tilanteessa on perherauhan säilymisen kannalta se, että huolehditaan, että se esikoinen saa vauvan syntymän jälkeenkin välillä vähän kahdenkeskistä aikaa isän ja/tai äidin kanssa, vaikkapa silloin kun vauva nukkuu. Meillä tämä aluksi unohtui, ja mustasukkaisuus korotti päätään, mutta kun huomattiin antaa esikoiselle vähän omaa aikaa, kaikki rupesi sujumaan todella mukavasti.