Mistä sitä mielihyvää voi oikeasti saada? Ei päihteitä.

saan mielihyvää kivoista ihmisistä, keväästä, linnunlaulusta, valoisuudesta, perheestä, seksistä, kävelystä, hyvästä ruuasta, leffoista, matkoista. en hae äärikokemuksia, elämä on elämää, ei siinä sen kummempaa

Täällä yksi tissuttelun lopettanut. Minä saan mielihyvää siitä, kun voin lapsilleni(teini-ikäisille) sanoa että soittakaa vaan milloin tahansa-niin äiti voi tulla hakemaan, siis autolla. Olen leuhka siitä että olen aina autoilukunnossa oleva äiti, kaikilla lasten kavereilla ei näin ole. 

Samoin tuntuu tosi hyvältä kun tietää viikonloppuisin että voi lähteä aamupäivällä salille tai lenkille, ei ole krapulaa tai kotvaa oloa tai väsytä.

Kun katson peiliin hoikistunutta vartaloa jossa lihakset hieman erottuvat niin saan siitä mielihyvää.

Olo on voimakas, henkisesti ja fyysisesti. Seksi on parempaa.

Lauantaina otamme mieheni kanssa saunan jälkeen päärynä light kopparit alkoholittomana versiona- enkä huomaa mitään eroa entiseen.

Kyllä se henkinen puoli on tässä parasta, ammenna sinäkin siitä voimaa- alkottomuus on tehnyt minusta voimakkaamman ihmisen.

Metsässä kulkeminen, se hiljaisuus missä ei kuulu kuin luonnon ääniä, siitä nauttiminen.

Suklaa

Perhe ja ystävien seura

Hyvä ruoka, ulkona syömässä eikä tarvitse itse kuin istua pöydässä

en nyt tiedä onko se kuvailemasi kaltaista nautintoa mutta ehkä sun pitäs lakata muistelemasta ja nauttia elämästä sellasena kun se on. Koska illuusiotahan se on hiprakassa, tämä on todellisuuttaa. Opettele nauttimaan pienistä asioita, pysähdy joka päivä hetkeksi miettimään mitä hyvää sulla on ja tee suunnitelmia joita on kiva odottaa ja toteuttaa..

Minä koen mielihyvää nimen omaan siitä, että koen kaiken "täysillä", ilman päihteitä! Saan iloa liikunnasta, hyvästä kirjallisuudesta, ystävistä, perheestä, harrastuksista, luonnosta, työstä...  Tsemppiä sinulle!

Totta, pitäisi noiden muisteluiden sijaan hekumoida enemmän niillä raittiuden positiivisilla asioilla - tai vähintäänkin niillä alkoholismin varjopuolilla. En tosiaan enää pelkää retkahtavani. Se itseinho siitä juomisesta oli aivan hirveää. Aloittaa aina vain uudelleen ja uudelleen todetakseen lopulta jälleen sortuneensa. Se vaikeutti myös työntekoani. Hyvä etten saanut potkuja. Oli vähällä, ettei alkoholismi vienyt minulta kaikkea.

Viestinne olivat innostavia.

ap

Mä olen ollut raittiina reilun kaksi vuotta ja nautin joka hetkestä. Minusta on ihanaa ettei tarvitse ikinä hävetä itseään, ei pelätä että joku haistaa viinan tai näkee naamasta punoituksen ja pöhötyksen. Ajatus juoksee kirkkaasti ja uskaltaa puhua ja olla katseiden alla. Peilistä näkyy kirkkaat silmät, selkeät piirteet, napakka olemus. 

Ruoka maistuu loistavalle ja siitä on ihana nautiskella hyvällä omallatunnolla, kun ei ole pöhnäpäissään laitettu eikä ruokaviinit ole pääosassa. Kaloreita ei myöskään tarvitse pelätä kun niitä tulee pelkästään ruuasta. On ihana katsoa elokuvia, teatteria, näyttelyitä kirkkain aivoin, lukea hyviä kirjoja ja todella ajatella niitä, kirjoittaa ja jutella syvällisiä miehen  ja ystävien kanssa.

En koskaan enää aio juoda pisaraakaan alkoholia. En tarvitse sitä mihinkään, se oli vähällä tappaa minut tai ainakin pilata elämäni lopullisesti.

Hyvä hyvä. Mä voin ottaa alkoholia juhlissa ja vapaa-ajalla ihan normaalisti koska alko ei ole mua hallinnut ikinä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 14:29"]

Hyvä hyvä. Mä voin ottaa alkoholia juhlissa ja vapaa-ajalla ihan normaalisti koska alko ei ole mua hallinnut ikinä.

[/quote]

Sitäkö tässä kysyttiin? Sulla ei ole riippuvuussairautta, siitähän se on kiinni. Ei siinä mitään kehumista ole.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 14:29"]

Hyvä hyvä. Mä voin ottaa alkoholia juhlissa ja vapaa-ajalla ihan normaalisti koska alko ei ole mua hallinnut ikinä.

[/quote]

Hienoa. Siksi laitoinkin otsikkoon jo, että "Ei päihteitä", koska tiedän monen ei-alkoholistinkin saavan alkoholista mielihyvää. Sehän on ihan ok, jos asiasta ei kehkeydy ongelmaa. Itse en kuitenkaan voi ottaa pisaraakaan, joten kaipasin niitä päihteettömiä keinoja saada mielihyvää.

ap

Kai ne on ne perustylsät metikössä samoilut ja luonto kaikenkaikkiaan. Marjastus ja sienestys ja jumppaa.

Mielihyvää saa ihmissuhteista, auringonlaskusta, lintujen laulusta, hyvästä ruuasta, saunomisesta, matkailusta, siitä kun painaa urheiluauton kaasun pohjaan ja ajaa niin kovaa että pääsy Ilta-Paskan lööppiin on taattu.

Mutta kun sevaan kuitenki rentouttaa, tuo haikeutta mieleen ja jotain kaipuuta, en edes tiedä miTä. Odotan aina olotilaa, jossa muistot tunemuistot nousevat pintaan ja koen ne uudelleen ja uudeleen, eivätkä ne ole aina niitä ihania vaan usein ne ovat itkuisia, kaipaavia, onnettoman onnellisia ja odottavia hetkiä. Jotain on jäänyt ja jotain odotan ja useinkin se ei ole mies, vaan se on olotila , tasapainoinen, tyyni, rauhallinen, täyteläinen olotila, jossa koen olevani läsnä, onnellisena ja tyytyväisenä. Miten sen saavuttaa ilman alkoa? 

Luin tutkimuksesta jossa verrattiin eri tapoja saavuttaa hyvä olo, ja alkoholia juova ryhmä saavutti sen hetkessä ja hienona, rakentavampia tapoja harrastavat jäivät kauas taakse. Pitemmällä tähtäimellä se ei tietenkään mene niin.

Itse vietän luultavasti kokonaisuutena parempaa elämää, kun en käytä alkoholia, mutta alkoholi on vain niin 'hyvä' oikotie. Ap:n kysymykseen vastaukseni ovat perinteiset, läheisten kanssa oleminen, luonto, uimisen tai hiihtämisen jälkeinen olotila...

tanssista, liikkeestä, kehotietoisuudesta

En ymmärrä tuota liikunnasta saatavaa nautintoa. Itse en ole koskaan sitä kokenut. Silkkaa vitutusta on liikunta minulle.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 01:49"]

En ymmärrä tuota liikunnasta saatavaa nautintoa. Itse en ole koskaan sitä kokenut. Silkkaa vitutusta on liikunta minulle.

[/quote]

sama täälä, nautin jos saan olla 24h aivan paikallani

sanotaan että väsynyt koira on onnellinen, pätee kyllä ihmiseenkin, kun on saanut aikaan asioita, tuntee tehneensä hyödyllisiä hommia, siitä kait kaikki saa hyvän mielen.