Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että vanhemmat kohtelevat poikaa aikuisenakin 'kovemmin'?
10.03.2019 |
Tai onko ylipäätänsä jotenkin lapsellista huomata asia aikuisena, kolmekymppisinä?
Mieheni on tästä siis aina valittanut. Että siskonsa saa enemmän anteeksi, siskoaan lellitään ja siskolle suodaan helpompi elämä kritiikittömästi. Siskoonsa ei kohdistu samat vaatimukset jne. Olen yrittänyt pitää hänen mielen positiivisena aina silloin kun hän asiasta on avautunut, ja sanoa, ettei katkeruuteen kannata heittäytyä. Olen ajatellut muutenkin että liioittelee tai että hänen sisäinen raivonsa johtuisi töistä.
No nyt olen alkanut kiinnittää huomiota, ja asia todellakin on näin. Siskolleen sallitaan enemmän asioita eikä vaadita mitään. Miestä tunnutaan arvostelevan enemmän yms.
Minua on nyt alkanut ahdistamaan suuresti, koska nyt en tiedä onko kyseessä työstressi vai onkohan osa ahdistusta tästä johtuvaa. Yleensä hän avautuu vain kännissä asiasta.
Onko tällainen tosiaan normaalia, että poikaan kohdistetaan suuremmat paineet vielä aikuisenakin? Miehellä läheiset välit perheeseensä muuten, vaikea siis sivuuttaa näitä asioita.
Kommentit (16)
Näin oli myös omassa perheessäni. Sisko sai kaiken haluamansa, me pojat saatiin tyytyä vähempään. Teimme myös selkeästi enemmän töitä, meillä oli perheyritys, jossa huhkimme monta vuotta kesät ja kaikki lomat, sisko ei koskaan. Siitä huolimatta sisko oli meistä se ainoa, joka omilleen muuttaessa sai ikiomaksi uuden auton, lukioaikana kielikurssit ja rahaa ulkomaanmatkoihin ym. Myöhemmin häätkin maksettiin. Me saimme käytetyt mopot ja kotoa muutaman huonekalun, autot piti itse hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole sukupuolikysymys. Epäkypsät vanhemmat valitsevat suosikkeja.
Meillä ainakin pitää paikkansa.
Isoveljeä arvosteltiin epäreilusti, ilkeiltiin ja käytettiin syntipukkina vanhempien toimesta. On vielä luonteeltaan lempeä ja rauhallinen, konflikteja välttelevä. Pikkuveli on päässyt helpommalla, minä olin tyttönä varsinkin isäni suosikki, vaikka sairaita kasvatusmetodejaan minuunkin yrittivät soveltaa. Olen persoonaltani pahansisuisempi, eivät uskaltaneet kohdella niin huonosti kuin veljeäni. Nykyään vanhempamme ihmettelevät kun ei se poika halua olla tekemisissä, no miksköhän?!
Kyllähän se poika on yleensä se lellikki jolle sallitaam asioita jotka ei tulisi kuuloonkaan tyttöjen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni on ainakin ihan toisin päin.
Äitini on äitinsä (mummoni) omaishoitajana osittain. Mummo ei tee muuta kuin arvostelee häntä vaikka on vuosia tehnyt kaikkensa ja ramppaa siellä yhtenään.
Taasen kun enoni menee käymään mummolla (harvoin), ei tee muuta kuin maleksii, ja silti mummo palvoo ja lellii häntä. Puhutaan siis eläkeikäisistä ihmisistä.
Ei ole sukupuolikysymys. Monissa perheissä on valitettavasti sellainen dynamiikka, että on lellikkejä ja syrjittyjä, tästä ei vain puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on tuossa jo lähtökohtaisesti siinä, että vanhemmat kokevat, että aikuiselle lapselle voi jotain "sallia" tai heitä voi arvostella.
Sellaiset vanhemmat, jotka kohtelevat aikuisia lapsina, tuppaavat kyllä harrastamaan tuota suosimistakin.
Älkää silti luulko, että siskollakaan on hyvät ja terveet välit heidän vanhempiin. Teinä ottaisin etäisyyttä ja tekisin selväksi miten toista ihmistä voi kohdella.
Olen nuorimmainen ja tyttö ja kyllä minua lellitään kolmikymppisenäkin, nolottaa myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole sukupuolikysymys. Epäkypsät vanhemmat valitsevat suosikkeja.
Olen samaa mieltä. Meidän suvussa oli pari sukupolvea selvää poikien suosimista, sitten eräässä sukupolvessa homma kiepsahti toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on ainakin ihan toisin päin.
Äitini on äitinsä (mummoni) omaishoitajana osittain. Mummo ei tee muuta kuin arvostelee häntä vaikka on vuosia tehnyt kaikkensa ja ramppaa siellä yhtenään.Taasen kun enoni menee käymään mummolla (harvoin), ei tee muuta kuin maleksii, ja silti mummo palvoo ja lellii häntä. Puhutaan siis eläkeikäisistä ihmisistä.
Tämä on kuin suoraan minun äitini, edesmenneen isoäitini ja enoni kuvio: arkisista asioista joka päivä huolta pitävä äitini sai kuulla mitä törkeimpiä loukkauksia mutta vuosikaudet parinsadan kilometrin päässä asunut eno oli niin kultapoikaa että, aina kun vaivautui kyläilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tutuilla joillain on niin, et esim poikia ei edes opeteta siivoamaan, tekemään kotitöitä, vaan tytöille vaan opetetaan niitä. :DD eiks oo aika naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on ainakin ihan toisin päin.
Äitini on äitinsä (mummoni) omaishoitajana osittain. Mummo ei tee muuta kuin arvostelee häntä vaikka on vuosia tehnyt kaikkensa ja ramppaa siellä yhtenään.Taasen kun enoni menee käymään mummolla (harvoin), ei tee muuta kuin maleksii, ja silti mummo palvoo ja lellii häntä. Puhutaan siis eläkeikäisistä ihmisistä.
Tämä on kuin suoraan minun äitini, edesmenneen isoäitini ja enoni kuvio: arkisista asioista joka päivä huolta pitävä äitini sai kuulla mitä törkeimpiä loukkauksia mutta vuosikaudet parinsadan kilometrin päässä asunut eno oli niin kultapoikaa että, aina kun vaivautui kyläilemään.
Se on juuri noin meillä. Äiti asuu lähempänä ja eno kauempana. Kun eno tulee käymään mummo kohtelee häntä melkein kuin rakasta lasta. Äitiäni taas kuin piikaa. Hoitajillekin vitsailee kun käyvät tarkastuksessa, että "onhan minulla tämä palvelija, hehheh"
Nro7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa tuohon voi olla monenlaista syytä. Vanhemmat voivat suosia lasta, joka on heidän mielestä ollut "helppo lapsi", tai jonka kanssa tulevat helpommin toimeen/joka tuntuu läheisemmältä, joka on heille mieluisaa sukupuolta tai joka on sukupuolivähemmistössä lapsikatraassa, joka on tietyssä järjestyksessä lapsikatraassa tai joka on heidän mielestä "oikeissa asioissa" lapsista lahjakkain tai menestynein, tai "herkimmin särkyvä joka tarvitsee enemmän suojelua karulta maailmalta", tai tai...
Meidän perheessä meitä tyttöjä jaksettiin kritisoida ja meiltä vaadittiin pienestä asti paljon enemmän, kuin kuopuksena syntyneeltä ainoalta (elossa olevalta) veljeltämme. En tiedä olisiko asetelma ollut erilainen, jos esikoisena syntynyt veli olisi selvinnyt hengissä aikuisuuteen, tai jos kuopuksena syntynyt veli olisikin ollut vaikka keskimmäinen lapsi tai tyttö. Tai sitten suosimistaipumukset ovat saattaneet tulla ihan vain asenneperintönä isovanhemmilta. Totuuden tietävät vain vanhemmat itse.
Ei ole sukupuolesta kiinni. Ongelmaiset vanhemmat usein valitsevat syntipukin ja "golden childin". Syntipukki pärjää tyypillisesti elämässään paremmin, kultainen lapsi taas on usein vanhempiensa passattavana aikuisenakin.
On yleistä. Ei ehkä normaalia, tai ei pitäisi olla.