Ylistämällä vähättelyä: anopin erikoisuus?

Ihan ensin, että minulla ja anopillani on hyvät ja jopa läheiset välit. Olemme luonteeltamme erilaisia, joten yhteentörmäysiltä ei ole vältetty, mutta ihan sivistyneesti on asiat hoidettu. 

Nyt vain on minua alkanut nyppiä yhä enemmän anopin tapa ohimennen vähätellä osaamisiani. Esim. kuopuksen ristiäiset olivat noin vuosi sitten ja heti perään keskimmäisen syntymäpäivät. Pyysin molempiin juhliin avukseni siskoni, joka auttoi esim. tarjoiltavien tekemisessä. Anoppi julisti kivasti, miten hienot tarjoiltavat, kehui maittaviksi jne. mutta totesi jo ristiäisissä, että onpas minulla mukava sisko, muuten en olisi varmaan pärjännytkään. Koska siskoni apu oli todella tullut tarpeeseen, niin myöntelin, että juu, en olisi pärjännyt. Lapsen synttäreilä anoppi sitten julisti jo heti kättelyssä, että helppohan minun oli tarjottavat väsätä kasaan, kun on noin taitava sisko tekemässä. Pahoitin mieleni, kun olin niitä tarjottavia itsekin tehnyt, ja siskonikin häkeltyi ja yritti sitten vakuutella, että oli vain apuna, mikä oli jotenkin vielä tuplasti nolompaa.

Nyt sitten vuoden verran, on ollut sitten mistä tilaisuudesta kyse tahansa, olen saanut kuulla, miten siskoni on varmaankin ollut apuna ja miten selviän kaikesta helpolla, kun sisko auttaa. Anopin "vähättely" on sitäkin oudompaa, kun on aina isoja juhlia järjestäessään saanut apua niin tyttäreltään kuin meiltä miniöiltäkin ja ihan omat siskonsa (2 kpl) ovat hääränneet keittiössä apuna kaiken kruunuksi.

En käsitä. Olen näiden kahden tapauksen jälkeen järjestänyt pienempiä kahvitteluja, illanistujaisia ja joulunkin suvulle ilman siskoani mutta saanut kuulla joka kerta anopilta, että sisko varmaan on tehnyt kakun tai tuliko sisko jo etukäteen avuksi. Kun olen kertonut tai siskoni on sanonut, että olen tehnyt kaiken yksin, ei ole tullut yhtään kehaisevaa sanaa.

Kaiken huipuksi nyt joulunalla anoppi kyseli lapsen lahjatoiveita ja sanoin, että siskoni varmaan ostaa tietyn jutun, kun etsii sen Helsingistä, jolloin anoppi totesi heti oudosti, että parempi vaan hänen se etsiäkin, kun mitäpäs muuta siskollani onkaan kuin aikaa toisin kuin hänellä. Lause oli tosi outo, kun siskoni on työssäkäyvä sinkku, anoppini eläkkeellä oleva eronnut eli asuu yksin myös. Eiköhän nyt eläkeläisellä ole oikeasti enemmän aikaa kuin työssäkäyvällä, mietitään asiaa sitten miten päin tahansa?

Tuntuu siltä kuin anoppini yrittäisi jotenkin vähätellä minua ja siskoani, vaikka en tajua, miksi, kun tiedän, että hän pitää meistä molemmista. Onko tuo sitten suurten ikäluokkien tapa puhua muista ihmisistä?