Oletko kohdannut syrjintää ja huonoa kohtelua raskausaikana työpaikalla?

Kyllä. Ilkeimmin suhtautuu noin 35-40 vuotiaat lapsettomat naiset. Luulen että syynä on nimenomaan heidän henkilökohtaiset käsittelemättömät ongelmat. Nuoremmat lapsettomat vielä tietävät että toivoa on. Vanhemmat taas ovat oppineet elämään lapsettomina.

Teillä on siis kaikilla sellainen käsitys että jos esimies ei huokaile onnesta kuullessaan raskaudestanne, tämä on automaattisesti katkera ja kateellinen tiineille? Ja juu itse en ole esimies enkä edes maho, esikoinen potkii mahassa nytkin.

Vastaajat 2 ja 3, lukekaapa kommenttinne peräkkäin. Ensimmäinen valittaa siitä kun töitä on kevennetty ja toinen siitä kun ei ole.

Ja 2, eihän sairaslomalta makseta lisiä muutenkaan?

Ei tainnut olla kyse onnesta huokailusta vaan asiallisesta suhtautumisesta. Miksi nelikymppiset lapsettomat naiset eivät kestä raskaana olevia? Muille asia ei tunnu olevan niin suuri ongelma.

Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Miksi täälläkin on niin paljon niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, kun minä olen nähnyt lähinnä vain niitä ilkeästi raskaanaoleviin suhtautuvia? Ja juurikin eniten nelikymppisiä ja vähän sitä alle. Menikö juna jo?

Esimiehen taholta. Olin töissä osastolla missä jokaisen työntekijän työsopimukseen oli merkitty viikkotunneiksi 32 tuntia. Työvuoroihin oli muille laitettu täydet tunnit, minulle vain nuo 32 tuntia. Muut tekivät kaikkia mahdollisia vuoroja (illat ja viikonloputkin), minulle vain maanantaista perjantaihin aamuvuoroja. Eli ei tarvinnut maksaa lisiä jos olisinkin jäänyt sairaslomalle (kuten monesti fyysistä työtä tekevät jää loppuraskaudesta).

Työkaverit oli kyllä ihania.

Esimieheni alkoi puhumaan minulle jotenkin vihamielisesti heti kun kerroin hänelle raskaudestani. Olen ollut ollut useita vuosia töissä tässä firmassa ja tämä on ensimmäinen raskauteni ja äitiyslomani täällä olo aikanani, joten ei voi ainakaan väittää, että olisin jatkuvasti äitiyslomalla. Luulenkin että ongelma on, että esimieheni (lapseton kääkkä) luuli, etten tee enempää lapsia, mutta ylläri pylläri elämä yllättää. Olen kärsinyt pahasta pahoinvoinnista koko raskausjan, mutta työtaakkaani ei ole lainkaan kevennetty ja ikäänkuin kiristetään tekemään työtä entistä kovemmin. Empatia, kannustus ja ystävällisyys ovat tuntemattomia sanoja tässä firmassa.

Kun kerroin raskaudestani niin määräaikainen sopimukseni päättyy 10 päivää ennen äitiysloman alkua. Sanoin pomolle että jos en olisi kertonut raskaudesta olisit varmasti jatkanut sopimusta pitempään. Sanoi ettei sitä voi tietää. Ja sanoi että olisit siis halunnut työpaikan maksavan äitiyspäivärahasi. No kyllä olisin, tai edes sopimus olisi jatkunut siihen ennenkuin ä-loma alkaa. Ja valitustahan ei voi tehdä liitolle tms. koska siitä saa tällaisellä pienellä paikkakunnalla tietyn maineen eikä pääse enää mihinkään töihin. Kiitos tasa-arvo!

Olin pätkätöissä enkä saanut raskauden takia uutta työsopimusta. Työnantaja maksoi minulle korvauksia, kun otin liittoon yhteyttä. Takaisin kyseiseen paikkaan ei ole menemistä.

Minunkin havaintojen mukaan ilkeimmin raskauteen suhtautuvat lapsettomat naiset, eivät nuoret vaan nelikymppiset. Heille raskaus voi olla kova pala joidenkin omien ongelmien takia.