Uskaltaako yrittäjämiehen kanssa tehdä lapsia?

Uskaltaa, jos haluaa olla päävastuussa arjesta, kotitöistä ja lastenhoidosta. Minä en tuohon ryhtyisi, koska en halua olla perheellinen yksinhuoltaja.

No sellaistahan se on. Ukko aina töissä ja mä motissa lasten kanssa. Mieti pari kertaa, ennen kuin hankit niitä lapsia. Ei se isyysloman pitämättömyys ole se varsinainen ongelma, vaan se ettei se mies ole juuri koskaan läsnä niille lapsille. Olet käytännössä yh, joka pyykkää miehen likakalsonkeja ja tekee ruokaa ekstra määrän, jotta se kotona kääntyjä saa myös ruokaa.

Tuollaista on olla yrittäjänä Suomessa. Olet yhteiskunnan sylkykuppi, mutta rahanruinaajia riittää. Tuon takia naisyrittäjät eivät tee lapsia juuri koskaan koska joutuisivat imettämään ja hoitamaan lapsia työpaikallaan.

Usko mitä miehesi sanoo, kuulostaa ihan lapseni isältä, joka on yksityisyrittäjä. Hän piti viikon "isyysvapaata", oli töissä joka päivä:/

Kannattaa ehkä jo alun perin valmistautua siihen ettei mies välttämättä ole läsnä niin paljon kuin toivoisit -ei tule sitten pettymyksiä ja riitoja.

Minä erosin, kun mies oli enemmän naimisissa asiakkaidensa kuin minun kanssa. Haluaisin sellaisen miehen, jonka kanssa voisi jakaa arkea, muuten olen mieluummin yksin. 

Voi luoja. Aloittaja kuvittelee että yrittäjän yritys pyörii sillä että mies on pitelemässä aloittajaa kädestä kiinni kotona? 

Kyllä onnistuu ja kannattaa, jos vakaat tulot yrittäjämiehellä. Olen hankkinut 3 lasta reissutyömiehen kanssa, joka piti 2 päivää isyyslomaa. Monethan ovat yksinhuoltajia ja vieläpä yhden ihmisen tuloilla.

Sovitte että jos imetys ei onnistu niin mies tekee ekat 3 - 5kk töitä lapsen kanssa ja sinä jatkat sitten kun lapsi oppii konttamaan.

T. Lapsia hankkinut naisyrittäjä vastaavassa tilanteessa kuin miehesi.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. Aloittaja kuvittelee että yrittäjän yritys pyörii sillä että mies on pitelemässä aloittajaa kädestä kiinni kotona? 

No ei varmaan ajattele, mutta hyvä se on miettiä haluaako ap yh-kotiäidiksi ja taloudenhoitajaksi. 

Paljon parempi, kun jätät sen sian, ja etsit itsellesi työttömän miehen.

Kunhan et katkeroidu. Sit mies etsii toisen naisen ja sitten eroatte. Lopulta ajattelet, että ero oli hyvä lastenkin kannalta, koska mies joutuu ainakin joka toinen vkl ajattelemaan lapsiaan. Muehen uusi nainen kirjoittelee sitten aihe vapaalle, kun joutuu huolehtimaan miehen entisistä lapsista jnejne...

Vierailija kirjoitti:

Paljon parempi, kun jätät sen sian, ja etsit itsellesi työttömän miehen.

Ja siinä välissä ei ole mitään muuta. Miksi ääripäästä toiseen?

Kerro miehellesi, että on virhe yrittää tehdä kaikki itse (periaate, että pitää itse tehdä jos haluaa hyvää, en muista sanontaa). Miehellä on ilmeisesti parikin vuotta ollut aikaa valmistautua perheellistymiseen (siitä lähtien kun lapsista on ollut puhe), joten häneltä luulisi onnistuvan järjestää aikaa perheelleen useamman vuoden päähän jos halua on. Tosiaan hyvä käydäkin keskustelua, että minkä vuoksi mies raataa. Onko siinä joku ideakin?

Oma mieheni alkoi yrittäjäksi kun saimme kolmantemme eli isyysloma on jäänyt välistä (vielähän sen ehtii toki, kesällä on sitten enemmän aikaa yhdessä, muutakin kuin sunnuntait siis). Jos idea yrittämisen takana on "oikea" eli vapaus ja kasvu eikä pelkkä itsejärjestetty, yhtälailla kuormittava päivätyö, niin yrittäminen on minusta parhas keino tehdä elämästään mieleistään ja turvata oma ja perheensä tulevaisuus. Mutta puolisonkin pitää pysyä kartalla ja parisuhteessa tiedon vaihtua, mitkä ovat meidän yhteiset tavoitteet ja miten sinne päästään. Pitää puhua, sopia ja toteuttaa, mutta koko ajan kuunnella toista ja tehdä parhaansa, parisuhteen näkökulmasta siis.

Puhu nyt siis miehesi kanssa, että mitä hän oikein haluaa. Lapsen joo, mutta mihin olosuhteisiin. Hän raataa päämäärättömästi töissä vaiko jonkin eteen? Ja ehtisikö sen isyysloman pesiä rakkaan perheensä kanssa kun lapsen syntymä on kuitenkin aika ainutlaatuista ja hänen perheensä tarvitsee häntä. Voi olla, ettei ole vain pysähtynyt täysin asian äärelle ajattelemaan. Stressaavaa ja kiirehtivää tyyppiä?

Rahaa on, mutta aikaa ei. Toisaalta yrittäjä voi helpommin mennä vaikka tunnin myöhemmin töihin jos kotona tarvitaan , mutta käytännössä hän tekee paljon enemmän töitä kun palkkatyöläinen. Isyyslomaa ei mieheni ehtinyt pitää, kodin hoidan pääasiassa minä..jos joku on kipeä niin miehen on mentävä vaikka kesälomalla töihin. jos tähän on valmis niin sitten.

Ihan kiinni siitä, sallitko puolisollesi/kumppanillesi oman elämän vai vaaditko häntä elämään sinun määräystesi mukaan.

Minä tein lapset yrittäjän kanssa ja hyväksyin alusta alkaen, että meillä ei ole yhteisiä lomia kuin erityisjärjestelyin ja että lomat kotimaassa voivat koska tahansa katketa siihen, kun miehen yrityksestä joku päättää saikuttaa tai jonkun lapsi saikuttaa ja on mentävä tuuraamaan tätä työntekijää. Asiakas kun olettaa saavansa sen, mistä on tehty sopimus eikä siinä oikein sovi inttää, että olen lomalla enkä tee. Sairastunut työntekijä taas tietää oikeutensa varsin hyvin eikä pahan mielen takia pysty töihin.

Vastapainoksi olen saanut kivan kodin, taloudellisesti huolettoman arjen ja lapsille mahdollisuuden harrastaa ihan mitä tahansa, matkustella paljon ja asua isän omistamassa asunnossa opiskeluajat. Omaa työtä olen saanut tehdä ihan rauhassa tarvitsematta miettiä, jakaako mies kanssani arjen vai ei. Ei aina ennätä,mutta maksaa siivoojan koko päiväksi kerran viikossa

Itsellä huonoja kokemuksia juurikin sen takia, että mies oli niin kiinni töissään. Kaikki vastuu kodista ja lapsista jäi minulle. Ja se oli ihan ok vielä siinä vaiheessa, kun olin lasten kanssa kotona, mutta sitten kun aloin opiskelemaan täyspäiväisesti ja siltikin kaikki oli minun vastuullani. Aamulla käyttää koirat, viedä lapset päiväkotiin, juosta bussiin... Iltapäivällä koirat ulos ja tuhojen ja kusien siivous, lapset päiväkodista, ruuan laitto. Mies tuli aina monen monta vuotta valmiiseen ruokapöytään. Sitten keittiön siivous ja muutenkin siivoilua ja lasten paimentamista, että mies voi nukkua päikkäreitä, soitella työpuheluita, pelata pleikkaa ja juoda kaljaa nollautuakseen. Sitten vielä iltatoimet ja koirat pitkälle lenkille. Lopuksi vielä viihdytettiin miestä ennen nukkumaanmenoa, ja huomenna taas sama jatkui. 

Mies puhui jatkuvasti työasioita puhelimessa, myös ruokapöydässä. Työ meni kaiken edelle eikä millään muulla ollut väliä. Lasten päiväkodin ensimmäinen joulujuhlakin missattiin, kun oli mielummin tekemässä iltatöitä (ei olisi ollut edes pakko). 

Loppuhuipennus: ero. 

Vaikea sanoa toisen puolesta. Meillä asiat hoitui hyvin.

Mun yrittäjämies piti päivän isyyslomaa. En ajatellut siitä mitään erityistä. Kaveripiirissä on muitakin yrittäjän puolisoita ja tämmöistä tämä on. Ei isyyslomia ollut ennenkään ja silti pärjättiin.

Helppoa huudella, että pitää "järjestää työt" tai "vaihtaa muihin töihin". Elämä ei ole niin yksioikoista. Monelle yrittäjyys ei ole edes oma valinta vaan pakon sanelema vaihtoehto. Av:n logiikka on vissiin se, että on kunniakkaampaa maata kotona tuilla, jotta "panostaa perheeseen". Minusta työssäkäyvä vanhempi on lastenkin etu eikä pelkästään yhteiskunnan. Jokainen tekee viipaleensa tähän yhteiseen kakkuun ja samalla elättää perheensä. Se ei ole vapaaehtoista edes. Pienessä yrityksessä lomailu on oikeasti tosi hankalaa. Esimerkiksi viimeksi rantalomalla mies päätti, että joka päivä kello 14-16 käy puhelut läpi, soittaa takaisin jne. Samalla minä luin sähköpostit ja vastailin miehen puolesta. Minulla on toki omakin työ, mutta palkansaajana olen oikeasti lomalla ja halusin jeesiä miestä, jotta päästään takaisin altaalle lojumaan. En oikein näe vaihtoehtoa neljän hengen yrityksessä rahojen, tarjousten yms. asioiden hoitamiselle kuin tehdä ne itse. Toki voi siinä päivän pari viivyttää esim. sähköposteja, mutta viikko on liian pitkä aika olla täysin pimennossa. Sitä paitsi täällä Suomessa päivysti työntekijät, jotka tarvii neuvoa, tarvii tilata tavaroita ja hankkia niille töitä koko ajan, jotta tekevät jotain palkkansa eteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiinni siitä, sallitko puolisollesi/kumppanillesi oman elämän vai vaaditko häntä elämään sinun määräystesi mukaan.

Minä tein lapset yrittäjän kanssa ja hyväksyin alusta alkaen, että meillä ei ole yhteisiä lomia kuin erityisjärjestelyin ja että lomat kotimaassa voivat koska tahansa katketa siihen, kun miehen yrityksestä joku päättää saikuttaa tai jonkun lapsi saikuttaa ja on mentävä tuuraamaan tätä työntekijää. Asiakas kun olettaa saavansa sen, mistä on tehty sopimus eikä siinä oikein sovi inttää, että olen lomalla enkä tee. Sairastunut työntekijä taas tietää oikeutensa varsin hyvin eikä pahan mielen takia pysty töihin.

Vastapainoksi olen saanut kivan kodin, taloudellisesti huolettoman arjen ja lapsille mahdollisuuden harrastaa ihan mitä tahansa, matkustella paljon ja asua isän omistamassa asunnossa opiskeluajat. Omaa työtä olen saanut tehdä ihan rauhassa tarvitsematta miettiä, jakaako mies kanssani arjen vai ei. Ei aina ennätä,mutta maksaa siivoojan koko päiväksi kerran viikossa

Minulla on kaikki tuo ilman yrittäjämiestä. Mieluummin ehdottomasti ottaisin miehen, jolla on aikaa tavallisen päivätyön jälkeen kuin yrittäjän, josta loppujen lopuksi tulisi vain enemmän vaivaa. 

Kysy mieheltä miksi hän haluaa lapsen? Millaisena hän näkee päivittäisen roolinsa tulevan lapsen kanssa? Pyydä kuvittelemaan tavallinen arkipäivä vauvan ja sitten kasvavan lapsen kera, mitä päivän mittaan tapahtuu. Miten mies kuvittelee olevansa lapsen päivittäisessä elämässä mukana? Jos mies ei osaa kuvitella arkea lapsen ja itsensä kanssa, eritoten niin että olisi itse edes tyytyväinen siihen, älkää hankkiko lasta.