Miksi kukaan haluaisi leikellä itsestään friikin ja syödä vastaikkaisen sukupuolen ominaisuuksia aiheuttavia hormooneja?

Samaa mieltä. Pitäisi hoitaa mielenterveyden ongelmana eikä lähteä leikkelyoperaatioihin.

Ei ne leikkaukset onnea tuo. Pitää opetella olemaan siinä kehossa minkä on sattunut saamaan ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Tämä yhteiskunta on sairas  monin tavoin.

Sukupuolia on kaksi mies ja nainen.

Jos syntyy molemmilla vehkeillä kyseessä on kehityshäiriö tai vamma, luonto on oikukas.

Virheitä sattuu niin eläinkunnassa kuin ihmisissäkin. Suurimman osan kehityshäiriöisistä elimistö poistaa keskenmenon avulla, kaikkia ei.

Joillain ihmisillä ei ole vaihtoehtoja. Mä olen trans, enkä todellakaan halunnut tätä. Yritin pitkään hoitaa itseäni jotenkin muuten. Kävin terapiassa. Tämä oli lopulta ainoa keino selvitä hengissä.

Tätä ei pitäisi mitenkään glorifioida, kuten nykyään tunnutaan tekevän. Epäilen, että nykyisin moni tekee itselleen turhaa vahinkoa näillä hoidoilla ja katuu myöhemmin. Olen etenkin nuorista huolissani.

Muuten, sukupuolia on mielestäni myös vain kaksi. Transsukupuolisuus ei ole sukupuoli, vaan kehityshäiriö. Transsukupuolisella ihmisellä on ikäänkuin väärät aivot tai sitten väärä keho ja kehoa on helpompaa ja eettisempää muokata kuin aivoja.

Leikkaukset ovat muuten lopulta aika pieni osa näitä hoitoja, eikä kaikkia leikellä. Ei ole mitään yhtä leikkausta. Hormonihoito on se tärkein osa hoitoja. Kaikista ei myöskään tule friikin näköisiä. Hoidot ovat kyllä aika rankkoja ja sosiaaöiset seuraukset ovat myös rankkoja. Hoitoihin lähtiessä perusteiden pitäisi olla todella painavat.

Ennen hoitoja olin juuri se friikki. Nyt hoitojen jälkeen olen tavallinen, konservatiivisesti pukeutuva mies, jolla on energiaa käydä töissä. Mielenterveyteni tutkittiin ja minut todettiin terveeksi. Valitettavasti synnyin pojaksi tytön kehoon, se ei ollut valintani.

Vierailija kirjoitti:

Ennen hoitoja olin juuri se friikki. Nyt hoitojen jälkeen olen tavallinen, konservatiivisesti pukeutuva mies, jolla on energiaa käydä töissä. Mielenterveyteni tutkittiin ja minut todettiin terveeksi. Valitettavasti synnyin pojaksi tytön kehoon, se ei ollut valintani.

Mäkin olin friikki ennen hoitoja. Enkä vain siksi, koska en sopinut johonkin sukupuolirooliin vaan ihan puhtaasti mielenterveyden epävakauden takia. Päähän siinä hajoili. Tutkimuksissa todettiin kuitenkin, että pystyn tekemään tällaisia päätöksiä (parin vuoden miettimisen jälkeen) ja hormonihoito tuntui välittömästi auttavan.

Hormonitasapaino on ihmiselle yllättävän tärkeä juttu, eivätkä mun aivoni saaneet oikeaa sukupuolihormonia tarpeeksi aikaisemmin ilmeisesti.

Ei kai kukaan meikäläisistä ajattele, että miehekäs nainen tai naisellinen mies on automaattisesti trans. Ei me niin tyhmiä olla. Moni on myös aika rajoja rikkova "uudessa" sukupuolessaan.

Elämä on nyt parempaa kuin koskaan ennen.

Mutta hei, ymmärrän myös, ettei joku, joka ei itse ole trans, oikein ymmärrä. En oikein tiedä, mistä itsekään tiedän sukupuoleni tällä tavalla. En enää oikeastaan tunne sitä millään lailla kun keho ei enää ole ristiriidassa pään kanssa. Ehkä se on samantyyppinen juttu kuin oikea- tai vasenkätisyyden tietäminen. Mistä mä tiedän olevani oikeakätinen? En tiedä. Mä vain olen. Edelleenkin tätä on hyvin vaikea ymmärtää. En ymmärrä oikein itsekään.

Miltä se tuntuu jos on syntynyt mieheksi naisen kehoon?