Vaadinko mieheltä liikaa?
Olenko liian vaativa ja niuho? Pitäisikö tyytyä vähempään, jotta toisella olisi parempi olla, jotta minä olisin parempi kumppani?
Miesystäväni "unohtaa" olemassaoloni, kun on muualla. Ei lue viestejäni, tai jos lukee, vastaamiseen voi mennä puoli päivää. Hän jättää usein toivottamatta hyvää yötä jne. Minulle tulee tuollaisten pienten huomionosoitusten puutteesta olo, että en oikeasti ole hänelle niin tärkeä kuin hän on minulle. Tunnen itseni laiminlyödyksi, ohitetuksi ja turhaksi. Tuntuu, että hänelle on ihan sama, olenko olemassa vai en.
Kun asia tulee puheeksi, hän pyytää anteeksi ja sanoo, että ei ole tarkoittanut loukata minua. Joskus on ollut niin kivaa, ettei ole tullut oltua puhelimella. Joskus hän on ottanut aikaa asioiden pohdiskelemiseen ja itsensä kehittämiseen. Joskus on vain ollut niin vaikea olo, ettei ole halunnut laittaa viestiä.
Olenko kohtuuton, kun haluaisin tulla huomatuksi, ja haluaisin kuulla toisesta säännöllisesti myös silloin, kun välillämme on satoja kilometrejä?
Toivoisin saavani rakastaa, huomioida ja haluta toista, ja tulla itse kohdelluksi samalla tavalla. Tavoittelenko jotakin fiktiivistä :(?
Kommentit (11)
Miehiltä vaaditaan liikaa kaiken muun paitsi seksin suhteen. Jos kaikki naiset vaatisivat sitoutumista seksiä vastaan, niin muut ongelmat katoaisivat siinä samalla.
Ehkä sä vaadit liikoja. Kun ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioita merkityksellisinä. Olen ollut mieheni kanssa rakkausliitossa kohta kaksikymmentä vuotta, mutta en muista, että olisimme toivotelleet toisillemme hyvää yötä tekstiviesteinä jos olemme olleet erossa toisistamme. Emme ostele toisillemme lahja tms. Ehkä olet vain epävarma suhteestanne ja haluaisit vakuutteluja tärkeydestäsi toiselle. Älä painosta miestäsi vakuuttelemaan rakkauttaan, se voi vain ahdistaa.
Kyllä, olen epävarma suhteestamme. Minulle pienet jutut ovat tärkeitä. Että kerrotaan toiselle, että hän on rakas. Joka päivä, vaikka se pitäisi jo muutenkin tietää. Kerrotaan, että on ikävä. Kysytään, miten päivä on mennyt, ja kerrotaan omasta. Kun tuo puuttuu, tulee olo, että toinen ei välitä, koska ei voi tehdä noita pieniä asioita, vaikka tietää ne minulle tärkeiksi. Minäkin teen asioita, joiden tiedän olevan hänelle tärkeitä. Minulle tulee siitä hyvä olo, koska tiedän, että teen rakkaalleni hyvin. Miksi hän ei koe tarvetta tehdä minulle hyvin, jos rakastaa?
sellainen luuriaddikti siellä sitten, jälleen kerran.
ja läheisriippuvainen narsisti. roikut miehessä vain saadaksesi itsellesi jotain, ei siksi että mieskin saisi jotain
Pyllistä kerran päivässä niin olet ok.
Minkälainen äitisuhde sinulla oikein on ap? Oliko äitisi sinulle kylmä ja piittaamaton, joten nyt roikut ja riiput miesystävässäsi kuin iilimato? Luuletko, että hän arvostaa tuollaista sairasta läheisriippuvaista mudelia? Eihän sinua jaksa yksikään normaali mies. Ehkä joku pitkään naisettomana ollut vanhapoikaressukka saattaa hetken kestää, mutta käytöksesi alkaa ketuttamaan todella pian.
Kuinka vanha olet ap? Eikö sinulla ole muuta elämää kuin mies? Pitäisikö sinun keksiä itsellesi jotain puuhaa...?
Jos minä tai vaimo olemme poissa kotoa, soitamme kerran päivässä ja vaihdamme kuulumiset. Näin, vaikka meillä menee hyvin ja muuten vietämme paljon vapaa-aikaa yhdessä. Jatkuva viestittely vain ei sovi luonteillemme. Oletko miettinyt, josko miehesi on samanlainen?
En saa ollenkaan kuvaa, aloittaja olisi mikään luuriaddikti.
Vaan ihan tavallinen, tunteva nainen, joka haluaa tulla huomioiduksi myös muuna aikana kuin vain silloin kun ollaan yhdessä
Minäkin loukkaantaisin jos mies ei vastaa viesteihin tai ota yhteyttä silloin kun on välimatkaa. Kyllä se kylmältä tuntuisi ja tuo suhteeseen etäisyyttä. Se yhteydenpito Han tuo sitä toisen tuntemista ja tuttuutta.
On kohteliasta ja toisen huomioon ottamista, että viestiin vastataan, ei ehkä aina heti mutta kuitenkin jonkin ajan päästä.
Samoin hyvänyön toivotukset kuuluvat asiaan, ei vaadi paljoa vaivaa testata, jos ei pääse juttelemaan. Harvoin on sellainen tilanne, että ei edes lyhyttä viestiä voi kirjoittaa, se on vaan siitä kiinni, että haluaa tehdä toisen mielen hyväksi.
Itse en tyytyisi sellaiseen mieheen, joka ei osaisi seurustelun alkeita, silloin en voisi odottaa häneltä kovin kummoista jatkossakaan. Jos siinä vaiheessa kun ollaan suhteen alussa ja rakastuneita tai ainakin ihastuneita ei näe tarpeelliseksi osoittaa sitä toiselle niin miten sitten kun arki astuu kuvioon?
Et ole kohtuuton, älä välitä näistä jotka yleensä aina täällä alkavat vetää vanhaa virttä, että ei tarvitse pitää yhteyttä, ei meilläkään, ei minunkaan mieheni...No ei niin, mutta se on vaan heidän kantansa. Ja ehkä pakollinen hyväksyä, kun eivät muuta saa. Ja mies pitää olla.
Jokainen tavallaan, tyytyköön joku muu siihen ja niihin murusiin mitä miehiltään saa. Tai mitä niukkuutta itse kumppanilleen antaa.
On olemassa kylmiä, totisia ja yksioikoisia ihmisiä ja suhteita.
Ja sitten niitä jotka osaavat puolin ja toisin ottaa toisensa huomioon ja osoittaa rakkautta ja välittämistä myös sanoilla.
Kyllä niitäkin on, vaikka täällä muuta yritetään väittää.
Vierailija kirjoitti:
En saa ollenkaan kuvaa, aloittaja olisi mikään luuriaddikti.
Vaan ihan tavallinen, tunteva nainen, joka haluaa tulla huomioiduksi myös muuna aikana kuin vain silloin kun ollaan yhdessä
Minäkin loukkaantaisin jos mies ei vastaa viesteihin tai ota yhteyttä silloin kun on välimatkaa. Kyllä se kylmältä tuntuisi ja tuo suhteeseen etäisyyttä. Se yhteydenpito Han tuo sitä toisen tuntemista ja tuttuutta.
On kohteliasta ja toisen huomioon ottamista, että viestiin vastataan, ei ehkä aina heti mutta kuitenkin jonkin ajan päästä.
Samoin hyvänyön toivotukset kuuluvat asiaan, ei vaadi paljoa vaivaa testata, jos ei pääse juttelemaan. Harvoin on sellainen tilanne, että ei edes lyhyttä viestiä voi kirjoittaa, se on vaan siitä kiinni, että haluaa tehdä toisen mielen hyväksi.Itse en tyytyisi sellaiseen mieheen, joka ei osaisi seurustelun alkeita, silloin en voisi odottaa häneltä kovin kummoista jatkossakaan. Jos siinä vaiheessa kun ollaan suhteen alussa ja rakastuneita tai ainakin ihastuneita ei näe tarpeelliseksi osoittaa sitä toiselle niin miten sitten kun arki astuu kuvioon?
Et ole kohtuuton, älä välitä näistä jotka yleensä aina täällä alkavat vetää vanhaa virttä, että ei tarvitse pitää yhteyttä, ei meilläkään, ei minunkaan mieheni...No ei niin, mutta se on vaan heidän kantansa. Ja ehkä pakollinen hyväksyä, kun eivät muuta saa. Ja mies pitää olla.
Jokainen tavallaan, tyytyköön joku muu siihen ja niihin murusiin mitä miehiltään saa. Tai mitä niukkuutta itse kumppanilleen antaa.On olemassa kylmiä, totisia ja yksioikoisia ihmisiä ja suhteita.
Ja sitten niitä jotka osaavat puolin ja toisin ottaa toisensa huomioon ja osoittaa rakkautta ja välittämistä myös sanoilla.
Kyllä niitäkin on, vaikka täällä muuta yritetään väittää.
On myös läheisriippuvaisia kilttiksiä, jotka varmasti vastaavat jokaiseen viestiin välittömästi. Kannattaisiko sitten etsiä sellainen? Niitä kun on varmaan runsaasti ja helposti löydettävissä?
Et vaadi liikoja, vaan tyydyt vähään.