Lue keskustelun säännöt.
Perheriita sisustuksesta
10.03.2013 |
Mieheni töräytti tänään, että on parhaillaan teettämässä veneestään massiivisen muotokuvan keskelle olohuoneen seinää ja sillä selvä. Sisustussuunnittelu lähellä sydäntäni ja käytän siihen paljon aikaa ja ajatusta. Kodin tyylikäs ulkonäkö on minulle hyvin tärkeää.Tuo taulu-uutinen tuli siis järkytyksenä minulle.
Ensinnäkään mikään halpisöljyvärityö ei sovi lainkaan sisustukseemme enkä todellakaan halua katsoa sen paatin kuvaa joka päivä. Vene ei todellakaan ole kaunis.
Mies on aivan ehdoton tässä. Hän perustelee tavallaan vakuuttavasti asiaa siten, että en minä voi olla ainoa, joka päättää tauluasioista enkä voi kieltää häntä asettamasta seinälle rakkainta harrastustaan.
Miehelleni taas kodin sisustustyyli noin muuten on ihan sama, joten hän on jo suhteen alussa "ulkoistanut" sen minulle. Olen silti taistelemalla taistellut, että kodista tulisi aikuisten koti, eikä mikään poikamiesboksi. Miltä nartulta aikanaan vaikutinkaan, kun minulle ei sopinut hänen "muistojen seinä" -galleriansa. Maalarin teipilä oli lätkitty seinälle mielivaltaisesti valokuvia kaikesta mahdollisesta baarireissuista menopeleihin.
Kompromissina ehdotin aikanaan, että valitsee parhaimmat ja fiksuimmat valokuvat, ja laitetaan niitä laadukkaissa kehyksissä esille pieni määrä. Mutta syytös oli, etten ymmärtänyt valokuvaseinän ideaa, sillä sen pitää olla nimenomaan lätkitty ja rennon näköinen eikä mitään sisustuspiiperrystä.
En keksi mitään kompromissia enää tähän uuteen venetaulukiistaan. Meillä ei ole mitään omaa tilaa miehelle, johon hän voisi lätkiä taulunsa ym. Nyt sitten taas mökötetään.
Voi näitä länsimaalaisia ongelmia.
Miten itse ratkaisette ristiriidat sisustuskysymyksissä?
Kommentit (40)
Me sovitaan kaikki yhdessä, eikä kotiin tule mitään, mitä toinen ei siedä. Siksi koti onkin aika neutraali. Nyt vielä vähennetään tavaraa radikaalisti, eli siitä tulee hyvin rauhallinen ja pelkistetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:09"]
Ehkä noi valokuvat ovat muistoiltaan ja symboliikaltaan hänen menetetystä elämältään? Kultaiset muistot niiltä ajoilta kun sai olla. Sai mennä ja tehdä mitä haluaa, elää miten haluaa. Nykyinen elämä on sitä ainaista kompromissia vaimon ja lasten tarpeiden kanssa. Valokuvat tuo hyvän mielen! Ei niiden muisto tai tunnearvoa tartte vähätellä. Mies ei kaipaa lasten kuvia, ei tartte heistä muistutusta.
[/quote]
Eli toisin sanoen jokapäiväinen muistutus vaimolle ja lapsille, että se kultainen elämä sitten päättyikin siihen mihin valokuvakollaasikin.
[/quote]
Meilläkin on paraatipaikalla yksi miehelle rakas huonekalu, joka ei siihen sovi yhtään... Mutten hennonu nostaa riitaakaan :) Mutta valokuvaseinä... no siinä varmaan menis raja...
Millainen vene on kyseessä? Jos siitä veneestä saisi jotenkin jostain tietystä kuvakulmasta (jossain hyvässä paikassa ja valaistuksessa) photoshopin avulla, jotenkin hienon kuvan? Ehkä jokin kuvaaja tai sinä osaisit rajatakin sen kuvan jotenkin kiinnostavasti? Onko siis kyseessä purjevene, moottorivene, soutuvene vai millainen paatti?
Lisäksi joillain filttereillä tai värimaailman muutoksilla veneestä (rumastakin) voisi saada seinäkuvaksi soveltuvamman ja ihan hienon näköisen taulun.
Suosittelisin palkkaamaan valokuvaajan, jolla on hyvät kuvankäsittelytaidot.
No jos valokuvakollaasi olisi muualla kuin makkarissa? Sun ei tarvitsisi antaa vieraiden ihmisten katsella sun untas, mutta jossain muussa paikassa ne ei ehkä niin häiritsisi. Eikö voi ajatella, että ne kuvat joissa "vieraita" ihmisiä on häviäisivät sinne kollaasin joukkoon? Jos paljon pieniä kuvia lähekkäin, niin siellä on jotkut jotka "hallitsevat" koko asetelmaa. Ja ne kuvat ovat yleensä jollain lailla selkeitä, ei sellaisia missä on monta ihmisenpäätä. Kokeileppa miltä moinen valokuva näyttää monen metrin päästä, ei paljoa saa selvää (jos siis 10x15cm). Siis jos ymmärsit mitä tuolla äskeisellä esimerkillä tarkoitin. Voi olla että jonkun ajan kuluttua "unohdat"/et huomaa koko kuvien olemassaoloa, vaan katse keskittyy enempi niihin hallitseviin fotoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustakin on törkeää mieheltäsi ensin antaa sinun hoitaa sisustusta ja sitten vuosien hiomisen ja työstämisen jälkeen hän pilaa homman laittamalla jotain karmeita kuvia makkarin ja olkkarin paraatipaikalle. Meillä tommoiset "rumat" mutta rakkaat kuvakollaasit on laitettu piiloon esim vaatekaappien ovien sisäpuolelle. Sieltä ne kuitenkin näkee joka päivä, mutta eivät ole koko ajan esillä.
AP TÄÄLLÄ TAAS VUODEN TAUON JÄLKEEN.
Venetauluun saatiin kompromissi. Seinälle teetettiin öljyvärimaalaus veneeltä valokuvatusta miehelle tärkeästä merimaisemasta.
Sisustusdraama kuitenkin jatkuu. Mies haluaa nyt seinälle sen aikaisemmin mainitun valokuvaseinän. Päätin olla laittamata vastaan, sillä pelkään seurauksia, jos aina valitan ja estän toisen mukavuutta.
Sen verran pyysin karsimaan, ettei seinälle lätkitä kuvia kaljapulloista tai eksistä. Löytyi n. 30 ihan kivaa kuvaa miehen menneestä elämästä. Sitten rupesin kyselemään, miksi hän haluaa laittaa pysyvästi esille ryhmäkuvia vuosien takaisilta kursseilta, joilta hän ei välttämättä tunnista kaikkia ihmisiä. Minua rupesi ahdistamaan, kun makuuhuoneen seinäle oli menossa kasapäin tuntemattomien naisten ja miesten naamoja. Kysyin, etteikö tätä kasvokavalkadin tärkeysjärjestystä voisi edes hieman korjata laittamalla joukkoon kuvia myös nykyisestä elämästämme ja lapsistamme. Ovathan he sentään tärkeämpiä miehellenikin kuin jotkut viikon kurssituttavat.
Siitä hän räjähti. Taas olin sabotoimassa koko valokuvaseinän idean. Hän halusi muistella elämäänsä katsellessaan valokuvaseinää. Hän sanoi, että vain häiriintyneet ihmiset laittavat seinälleen kuvia lapsistaan. Hän tokaisi loukkaantuneensa syvästi, paiskoi kuvat lattialle ja on nyt sulkeutunut omiin oloihinsa. Jos hän ei saa kuvia juuri niin kuin hän haluaa, niin ei sitten ollenkaan, hän huusi.
Nyt tässä ihmettelen itkeskellen muiden nukkuessa, kuinka joku voi sanoa noin omien lastensa kuvien esillepanosta. Eikä tuo voi olla edes reaktio yliannostukseen. Meillä on vain yksi pieni kuva lapsista kehystettynä pöydällä. Tuntuu, ettei hän halua antaa perheensä sotkea nuoruusvuosiensa ja uransa muistelua. Silti hän väittää valokuvaseinän olevan pelkkä sisustuselementti - yksi harvoista, joista hän pitää, ja jonka kuvia minun pitäisi vain tottua katselemaan.
Mikä hänellä oikein on, ja mitä minun pitäisi tehdä? Voisiko joku mieskin ehkä raottaa asiaa minulle. Onko normaalia, että mies kokee tämmöisiä tuntemuksia ja tarpeita. Laittaisi edes Star Wars -ukkeleita riviin hyllylle, sekin olisi minusta hyvä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi koti on aina vain naisen koti? Meillä mies tekee niin, että joka kerta kun kompromissi = minun sisustusmakuni, hän tuhoaa jotain jo olevaa minule tärkeää. Kodin on oltava yhteinen, ei minun makuni mukainen.
Miehes on vuosia sietänyt sun sisustusideoita ja nyt hänellä olisi vastavetona ikäänkuin yksi omakin halu. Suostuisin ideaan, mutta katsotte yhdessä miten sen veneen kuvan voisi toteuttaa. Vai ehtikö mies jo tilata taideteoksensa? sitten vaan kestämistä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä noi valokuvat ovat muistoiltaan ja symboliikaltaan hänen menetetystä elämältään? Kultaiset muistot niiltä ajoilta kun sai olla. Sai mennä ja tehdä mitä haluaa, elää miten haluaa. Nykyinen elämä on sitä ainaista kompromissia vaimon ja lasten tarpeiden kanssa. Valokuvat tuo hyvän mielen! Ei niiden muisto tai tunnearvoa tartte vähätellä. Mies ei kaipaa lasten kuvia, ei tartte heistä muistutusta.
Sori, väsyneenä mä en oikeasti osaa kirjoittaa suomea. Tulikohan tästä tekstistä tuo sanoma läpi?
Jos mies on ajettu nurkkaan vaimolla ja lapsilla, täytyyhän sillä olla jotain omaa. Suo se hänelle ja älä vähättele. Paska valokuva mutta ihanat muistot
Ap täällä.
Minun on vaikea uskoa, että hänen sisustusideansa ovat vastaiskuja sille, että itse olen hankkinut tänne verhoja, mattoja ym. normaalin hyvän skandinaavimaun mukaan, koska häntä ei kiinnosta sisustus ollenkaan. Hänelle on aivan sama, onko ikkunassa verhoja tai onko keittiön ruokapöytä puuta tai muovia.
Sekä venetaulu että valokuvaseinä ovat hänen harvoja ellei ainoita sisustusideoita, koska enempää hän ei halua tai osaakaan miettiä. Harmikseni vain, nämä muutamat ideat ovat niin omituisia. Ei edes sisustukselliselta toteutukseltaan vaan itse sisällöltään.
Kyse on siis siitä, että onko normaalia käytöstä, että kodin seinille laitetaan esimerkiksi tässä viimeisessä tapauksessa valokuvia tuntemattomista ihmisistä mutta lasten kuvien laittaminen niiden joukkoon on häiriintynyttä.Minusta tämä on suorastaan ahdistavaa.
Ehkä te viimeisimmät mieheni "sisustusprojektin" puolustajat olitte samalla luokalla hänen kanssaan lukiossa tai jollakin sattumanvaraiselle kurssilla. Voi olla, että minäkin joutuisin katselemaan teidän tuntemattomia naamojamme joka ilta viimeisenä asiana ennen kuin menen nukkukmaan.
Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 23:09"]
Ehkä noi valokuvat ovat muistoiltaan ja symboliikaltaan hänen menetetystä elämältään? Kultaiset muistot niiltä ajoilta kun sai olla. Sai mennä ja tehdä mitä haluaa, elää miten haluaa. Nykyinen elämä on sitä ainaista kompromissia vaimon ja lasten tarpeiden kanssa. Valokuvat tuo hyvän mielen! Ei niiden muisto tai tunnearvoa tartte vähätellä. Mies ei kaipaa lasten kuvia, ei tartte heistä muistutusta.
[/quote]
Eli toisin sanoen jokapäiväinen muistutus vaimolle ja lapsille, että se kultainen elämä sitten päättyikin siihen mihin valokuvakollaasikin.
Vähän sama tilanne kuin että ap maalaisi auton kylkeen jonkun kivan sydämen, koska hän tykkää sydämistä ja auto on puoliksi hänen. Asiat jotka on jaettu pariskunnan välillä kuten aapeella, pitäisi vähintään keskustella asiasta jos toinen astuu toisen alueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakakaa seinät maalatuilla viivoilla alueisiin, jotka kuuluvat sinulle tai miehelle.
Tekisin ennen naimisiin menoa juristin kanssa paperit sisustusperiaatteista.
Jotenkin järkyttävä ajatus joku iso kuva kulahtaneesta moottoriveneestä olohuoneessa....
Veli ratkaisi vastaavan tilanteen sijoittamalla vaimonsa yksiöön sisustamaan.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 09:11"]
Ne veneen patjat kannattaa uusia aika ajoin, ja säilyttää kuivissa tiloissa kun ei veneillä.
Jep jep, vene sisustuksineen onkin vain miehen vastuulla, joten siitä näkee millä antaumuksella laittaa myös kotia - eli ei yhtään. Jos minä en olisi sisustamassa kotia, tämä näyttäisi mustalaisleiriltä niin kuin hänen poikamiesboksinsa aikanaan. Jos lisäksi yhteenmuuton jälkeen "sanoutuu irti" järkevien ja tyylipuhtaiden sisustusratkaisujen suunnittelemisesta asuinkumppanin kanssa, ei voi olettaa, että voi sitten myöhemmin lätkiä seinille asioita mielensä mukaan.
Ymmärrän kyllä, että moni mamma täällä tuohtuu... olisihan kamalaa jos teidänkin kumppaninne ei haluaisi katsella posliinikoristeita ja sekalaisia naistenlehtiä kirjahyllyissä. Itse olen työstänyt kotiimme jopa aika maskuliinista ja graafista tyyliä, joka varmasti kelpaa miehelle kuin miehelle, joka ei sen kummemmin sisustuksesta piittaa. Hänelle ainakin kelpaa omien sanojen mukaan. Mutta kun se venetaulu olisi piste iin päälle... seuraavaksi varmaan potretti ensimmäisestä autosta. Sitten valokuvakollaasi vuoden 1997 baarimaratonista kavereiden kanssa maalarinteipillä seinään. Voi luoja miesten kanssa on vaikeaa... ja naisten... ymmärrän kyllä, miksi joidenkin, hänenkin, mielestä sisustussuunnittelu ei ole tärkeää.
AP
Hienoa, hienoa. Olet sisustanut miehesi ulos asunnostanne ja kaiken muun lisäksi olet vielä ras*sti.
Vierailija kirjoitti:
Aika paha. Ymmärrän hyvin sinua. Neuvoja ei kyllä ole antaa. Tai no, entäs jos se taulu vaikka tipahtaisi seinältä ruuvin pettäessä miehen ollessa töissä... :-P
Sellainen paikallinen räyhähengen aiheuttama itsesyttyminenkin on mahdollisuuksien rajoissa. Taulusta jää vain kasa tuhkaa ja kiinnitysraudat, mutta seinä ei vahingoitu...
(Taulun viimeinen leposija jää salaisuudeksi).
M44
Juuh, sympatiat on ap:n puolella. Sinänsä molempien pitäisi saada vaikuttaa sisustukseen, mutta mun mielestä kun on kyse suurista, huomion kiinnittäviastä jutuista, niin molemmilla talouden aikuisille pitää olle veto-oikeus. Eli jos toinen haluaa ison huonekalun tai taulun, jota toinen ei "kestä", niin sitä ei hankita. Koska se tuska, mitä kamalan asian katselu joka päivä tuottaa, on suurempi kuin siitä toiselle koituva ilo. Yritä selittää miehelle, ettet sinäkään laittaisi seinällenne valtavaa taulua, joka ei miellyttäisi miehesi silmää.
Tosta valokuvaseinästä tuli mieleen, että eikö voisi olla sellainen magneettimaalilla maalattu kohta seinässä tai iso ripustettava magneettitaulu vaikka, mihin mies voisi laittaa niitä valokuviaan ja niitä voisi aina vaihtaa? Ei maalarinteippiä (uhh...) mutta spontaaniutta, ja tyhjänäkään musta neliö seinässä ei näytä kovin kamalalta.